Blogi

Syvällinen ensikosketukseni karjalaisuuteen tapahtui koronakeväänä 2020, jolloin aloitin sattuman sanelemana projektityöt Sastamalan seudun museossa. Olin historian väitöskirjatutkijana apurahakausien välissä ja tarvitsin työtä. Työ Sastamalassa liittyi museon Vpl. Pyhäjärvi -kokoelman kartoittamiseen ja tutkimiseen. Tämän jälkeen olen ollut enemmän tai vähemmän aktiivisena karjalaisella järjestökentällä – erityisesti Karjalan Liiton projekti- ja tuntityöntekijänä. Itse hämäläis-savolaisena on ollut hellyttävää huomata, kuinka lämpimästi minut on ”adoptoitu” karjalaiseen heimoon. Karjalatalosta on tullut pesäpaikkani Helsingissä. Saatankin olla monille tuttu hahmo Karjalatalon tilaisuuksista, joita olen jo vuosien ajan striimannut verkkoon.

Käynnistin muutama vuosi sitten Karjalan Liiton projektin ”Karjalainen kulttuuriperintö verkkoon”, jonka tarkoituksena on ollut vaalia karjalaisuutta uusia tekniikoita hyväksikäyttäen. Projektin kunnianhimoinen tavoite – suuren Karjala-portaalin luominen – ei ole vielä konkretisoitunut rahoituksen puutteen takia, mutta olemme kuitenkin saaneet paljon aikaiseksi. Olemme aina koronavuosista asti tallentaneet Karjalatalolla järjestettäviä pitäjäesittelyjä, joita tällä hetkellä on YouTubessa Karjalan Liiton kanavalla katsottavissa jo 41. Videot ovat saaneet hienosti katsojia, ja tällä hetkellä niitä on katsottu yhteensä yli 50 000 kertaa! Tavoitteenamme on saada kaikista luovutetun Karjalan pitäjistä esittelyt taltioitua – tämä jos joku on kulttuuriteko.

Tallenteiden lisäksi olen toiminut Karjalatalon ”virallisena” livestriimaajana, eli olen kuvannut suorana talon tapahtumia Facebookiin. Nostan tämä asian esiin, koska mielestäni se kuvaa hienosti sitä, miten karjalainen sosiaalisuus on iskostunut myös virtuaaliseen maailmaan. Kuvaamiani livestriimejä katsoo reaaliaikaisesti vähintään useita kymmeniä ihmisiä joka kerta. Parhaimmillaan ”livekatsojia” on ollut 100–200 henkeä kerrallaan. Tiedän kokemuksesta, että koronapandemian jälkeisessä maailmassa tämä on paljon.

Virtuaalisen yhteisöllisyyden kokemus nousee vielä astetta korkeammalle, kun alkaa lukea aktiivista kommentointia livestriimien kommenttikentissä. Olenpahan kuullut, että eri puolilla Suomea Karjalaseurat kokoontuvat yhteen katsomaan isolta näytöltä pitäjäesittelyjä ja muuta Karjalan Liiton kulttuuriohjelmaa. Facebook-ohjelman jälkeen seuroissa viritetään vielä aktiivista keskustelua. Näen livestriimit Karjalan Liitolle tärkeänä, koska Helsingissä tuotettua kulttuurisisältöä voidaan jakaa tätä kautta ympäri Suomen. Näin valtakunnallinen Liitto toteuttaa perustehtäväänsä kaikkien karjalaisten puolestapuhujana.

Nyt syyskuussa 2025 pääsen hyppäämään karjalaisuuden pariin uudesta näkökulmasta. Sain apurahan Suomen Tietokirjailijat ry:ltä, jonka turvin alan kirjoittaa nuorille suunnattua tietokirjaa. Kirjan alustava nimi on ”Maailma myllerryksessä, juuret Karjalassa”. Kirjan tarkoitus on pohtia nykynuorisoa kiinnostavia ilmiöitä – kuten monipaikkaisuutta, monikielisyyttä ja ylirajaisuutta – innostavalla ja maanläheisellä tavalla. Tulen kertomaan projektista Karjalan Liiton järjestöseminaariin lauantaina 11.10.2025. Toivottavasti näen myös teitä siellä!

Kaiken kaikkiaan karjalaisuus on antanut minulle viimeisten vuosien aikana paljon. Karjalainen vieraanvaraisuus, puheliaisuus ja tietynlainen kiihkeys ovat tarjonneet hitaalle hämäläiselle ihmettelyn aihetta, mutta ennen kaikkea karjalaisuus on ollut inspiraation lähde. Voin todella sanoa, että työni karjalaisen kulttuuriperinnön pyörteissä on muuttanut minua ja suhdettani ympäröivään maailmaan. Siitä olen surullinen, että en ehtinyt käymään luovutetun Karjalan alueelle silloin, kun se vielä oli mahdollista.

Jussi Lahtinen
FT, tutkija, tietokirjailija