Karjalan Liitto ry

Karjalan Liiton historia

Toisen maailmansodan seurauksena Suomi joutui luovuttamaan pääosan Karjalastaan; kolme kaupunkia, Viipurin, Sortavalan ja Käkisalmen sekä kaksi kauppalaa, Koiviston ja Lahdenpohjan. Karjalan maalaiskunnista jouduttiin luovuttamaa 39 kokonaan ja 21 osittain. Valtakunnasta lohkaistiin yksi tärkeimmistä maakunnista ja koko maasta kymmenesosa ja sotien jälkeen asutettiin maan eri puolille noin 407 000 karjalaista kansainvälistä tunnustusta saaneen sijoitussuunnitelman mukaan.
 
Perustaminen

Karjalan kunnat, seurakunnat ja maakunnalliset järjestöt perustivat Karjalan Liiton heti talvisodan jälkeen 20.-21.4.1940 pidetyssä kokouksessa. Perustavaan kokoukseen osallistui 340 edustajaa, jotka edustivat 52 kuntaa, 14 seurakuntaa ja 112 eri järjestöä. Karjalan Liiton tärkeimpänä tehtävänä oli valvoa kotinsa menettäneiden siirtokarjalaisten etuja asutus- ja korvauskysymyksissä. Liiton perustamisen jälkeen alettiin ripeässä tahdissa perustaa alueellisia karjalaisseuroja.
 
Karjalaisten etujärjestö

Karjalan Liitto syntyi tarpeeseen. Karjalaiset halusivat olla aktiivisesti itse mukana päättämässä omista asioistaan. Liiton entinen puheenjohtaja, valtioneuvos Johannes Virolainen määritteli liiton "itsenäisten ja itsepäisten karjalaisten taistelujärjestöksi". Maataloussiirtoväen asuttaminen, menetetyn omaisuuden korvaus- ja asuntokysymykset sekä tasavertainen kohtelu työmarkkinoilla olivat suuria yhteiskuntapoliittisia ratkaisuja, joiden pohja luotiin eduskunnan säätämillä laeilla. Eduskunnassa oli vahva edustus siirtokarjalaisten ryhmällä, johon liittyi Viipurin vaalipiirin edustajien lisäksi edustajia myös muista vaalipiireistä. Karjalan Liiton johtoon onkin aina haluttu kaikkien kolmen suurimman poliittisen suunnan edustajia: on haluttu varmistaa mahdollisimman suuri yksimielisyys vaikeiden asioiden läpiviennissä.
 
Kulttuuri- ja harrastusjärjestöksi

1950-luvun lopulle ja 1960-luvulle tultaessa karjalaisen siirtoväen taloudellista asemaa koskevat kysymykset oli ratkaistu ja karjalaisen siirtoväen sopeutuminen uusille asuinsijoilleen tasavertaisina ja aktiivisina asukkaina oli alkanut.  Karjalan Liiton tehtävänä ei niinkään enää ollut etu- ja painostusjärjestönä toimiminen. Liiton tehtävät painottuivat  kulttuuri- ja harrastusjärjestön suuntaan. 

Liiton jäsenseurat toimivat yhä enemmän karjalaisen kulttuurin ja perinteen välittämiseksi seuraaville sukupolville ja yleisen Karjala-tietouden vaalimiseksi.  Karjala-toiminnassa näkyi vahva ja aktiivinen kulttuuriharrastus: henkisiä kilpailuja, näytelmäryhmiä, kuoroja, kansantanssiryhmiä syntyi ja toimi vilkkaasti. Myös tiedon keruu kukoisti: julkaistiin pitäjähistorioita ja kuvateoksia. Seurojen julkaisutoiminta on edelleen merkittävää.

Tämä loi pohjan liiton nykyiselle toiminnalle: Karjalaisen perinteen ja kulttuurin ylläpito sekä perinteen siirtäminen eteenpäin on 2020-luvun Karjalan Liiton toiminnan keskeistä sisältöä. Toimintaan on liittynyt  siirtokarjalaisten jälkipolvia ja muita karjalaisuudesta kiinnostuneita, jotka ovat löytäneet Karjalan ja oman identiteettinsä. 

Yhteistyötä tehdään luovutetun Karjalan alueen nykyisten toimijoiden kanssa muun muassa suomalaisten muistomerkkien ja hautausmaiden suojelemisessa.