Suonenjoen karjalaseura, Martti Talja 7.9.2025
Hyvät suonenjokelaiset, hyvät juhlavieraat. Minulla on ilo tuoda Karjalan Liiton tervehdys 80-vuotisjuhlaanne. Vuonna 1945 perustettu Suonenjoen Karjalaseura r.y. on tällä hetkellä 50 henkilön pieni, mutta aktiivinen seura. Kokoonnutte tarinahetkiin muistelemaan ja kertomaan entisestä Karjalasta kokemuksianne kerran kuukaudessa. Toivottavasti aina joku uusi ilmaantuu joukkoonne, jotta viesti omasta kulttuurista siirtyy eteenpäin jälkipolville. Juhlavuotenne ohjelma on ollut merkittävä, onnittelen teitä siitä. Erityisesti Evakko -valokuvanäyttely tuo evakkouden kipeät kokemukset nykyihmisille niin paikkakuntalaisille kuin evakoille itselleen ja 1., 2. ja kolmannen polven evakoille.
Mietin valmistellessani puhettani missä päin Karjalaa sukunne ovat asuneet. Kotisivuiltanne löysin tiedon, että jäsenistönne on rikas otos karjalaisuutta, koska jäseniä on noin kymmenestä eri pitäjästä. Jäsenet ovat niin luterilaisia kuin ortodokseja. Molemmat uskontokunnat ovat toiminnassanne tasapuolisesti mukana.
Leo Paukkusen tutkimuksen Siirtokarjalaiset Suomessa mukaan Suonenjoki lienee ensisijaisesti yksi impilahtelaisten sijoituskunnista. Lähellä pohjoisessa on osa salmilaisista ja lounaassa harlulaiset. Kaikki kunnat ovat Laatokan -Karjalan ja Raja-Karjalan kuntia. Talvisodan jälkeen pika-asutuslaissa määriteltiin Suonenjoki vanhempieni kotikunnan Vuoksenrannan yhdeksi sijoituskunnista. Täällä ja erityisesti Leppävirralla on edelleen molempien vanhempieni sukua.
Molemmat vanhempani syntyivät Vuoksenrannan Kaskiselän kylässä. Isäni suku asui viereisessä Taljalan kylässä ainakin 1620- luvulta alkaen. Äitini suku Jantuset muuttivat Kirvun Jantulan kylästä Kaskiselkään Peltomiehen autiotilalle vuonna 1698, ollen toinen kylän kantasuvuista. Eri sukupolvissa suvut risteytyivät vahvasti, puoliso haettiin senhetkisillä kulkuvälineillä saavutettavalta etäisyydeltä.
Jos joku kertoo omaavansa karjalaisia sukujuuria, on tapanani kysyä mistä kunnasta tai kaupungista, kylästä tai kadulta sukujuuresi ovat. Harva pystyy vastaamaan näihin kysymyksiin, mutta toivon, että olen herättänyt kiinnostuksen karjalaisiin juuriin. Mie ole Pekkola Martti Vuokseranna Kaskisest, miu issäi kottalo ol Korpela ja äitiin Pekkola.
Impilahti liittyy vahvasti myös isäni sotatiehen. Talvisodassa hän oli Ratsuväkiprikaatin mukana ”purkamassa” Lemetin motteja ja jatkosodassa hän kävi 5.D:n mukana Syvärillä ja osallistui sitten heinäkuussa 1944 U-aseman torjuntavoittoon Nietjärvellä. Olen useasti kolunnut näitä seutuja ja Murheen risti Lemetissä on varsin tuttu.
Vielä kauemmin historiassa esi-isienne asuinalue joutui valtavan muutoksen kouriin, kun Käkisalmen lääni liitettiin Ruotsin valtakuntaan Stobovan rauhassa vuonna 1617. Uuden hallitsijan luterilaistamispolitiikan vuoksi alkoi ortodoksisten asukkaiden laaja muuttoliike Venäjän puolelle, joka muuttui hallitsemattomaksi paoksi etenkin Ruotsin ja Venäjän välillä vuosina 1656-1658 käydyn Ruptuurisodan seurauksena. Sota päättyi Ruotsin voittoon ja sai uskontokuntien välisen sodan piirteitä alueen ortodoksiväestön liittouduttua novgorodilaisten kanssa. Käkisalmen läänistä muutti pakoon pakkokäännytystä yhteensä noin 30 000 henkeä mm. Tverin alueelle. Tilalle muutti vähitellen luterilaista asutusta Karjalankannakselta ja Savosta.
Hyvät Suonenjoen karjalaiset ja juhlayleisö
Karjalaiset nimitys onkin kaksimerkityksellinen, karjalaiset ovat suomalainen heimo, mutta toisaalta oma karjalankielinen itämerensuomalainen kansansa, lähin sukulaiskansamme, joka joutui väistymään Ruotsin valtapolitiikan tieltä kuten kerroin. Karjalaisten asuinalue ulottui Vienasta Inkeriin ja Syväriltä Etelä- ja Pohjois-Karjalaan. Tänä päivänä Lönnrotin patsaan töhrijä Ruskiemustu -kollektiivi on syyttänyt suomalaisia Kalevalan varastamisesta karjalaisilta ja kolonialismista. Kolonialismia, jos mikä oli edellä kuvattu ruotsalaisten valloittajien toteuttama kirkkopolitiikka.
Raja-Karjalan alueella asukkaat jäivät paikalleen tässä myllerryksessä ja säilyttivät kotipaikkansa. Siksi ortodoksisuus säilyi pääuskontona ja karjalan kieli kotikielenä - varsinaiskarjala länsiosissa ja Livvin karjala alueen itäosissa. Toki teollistumisen, kaupan kehittymisen, hallinnon monipuolistumisen ja koulutuksen myötä muuttajia oli muualta Suomesta. Raja-Karjalan karjalankielisen ja ortodoksiväestön sijoittuminen evakkojen sijoituspaikkakunnille oli erityisen vaikeata. Ryssittely ei ollut harvinaista. Kodin ulkopuolella erilaisuutta pyrittiin salaamaan.
On erityisen tärkeää, että tutkimuksella valaistaan näitäkin asioista. Karjalan Liiton tavoitteena on tukea siirtokarjalaisten kulttuurista monivivahteisuutta. Tässäkin juhlassa, karjalaiseen ja evakkojen noudattamaan juhlaperinteeseen kuuluvat jumalanpalvelukset ovat kahden uskontokunnan kirkoissa.
Karjalan Liitto on ollut aktiivisesti tukemassa karjalan kielen elvytystä. Se on järjestänyt karjalan kielen kursseja yhdessä Itä-Suomen yliopiston ja Petroskoin yliopiston kanssa, kun se vielä oli mahdollista. Viime keväänä valmistui Itä-Suomen yliopiston ja Kotimaisten kielten keskuksen (KOTUS) Karjalan kielen elvytysprogramma l. elvytysohjelma. Karjalan Liitto yhdessä karjalan kielen murteiden, Karjalan sivistysseuran ja Itä-Suomen yliopiston edustajien kanssa pyrkii vaikuttamaan poliittisiin päättäjiin, jotta seuraavaan hallitusohjelmaan saataisiin mahdollisimman monta 23:sta ohjelmassa määritetystä kehityskohteesta. Tässä tavoitteessa järjestämme yhdessä Eduskunnan Karjalakerhon kanssa Eduskunnan Pikkuparlamentissa 24.9. klo 12.30-14.00 aiheesta seminaarin, jolla pyritään tuottamaan tietoa kansanedustajille uhanalaisesta karjalan kielestä. Seminaarin seuraaminen etänä on mahdollista. Karjalan kieltä käytti 10 prosenttia evakoista kotikielenään. Tällä hetkellä kieltä puhuu aktiivisesti noin 5000 karjalaista ja kielen harrastajaa, noin 11 000 ymmärtää kieltä ja sen jotakin murretta.
Toinen keskeinen tavoitteemme on karjalaisen kulttuurimme siirtäminen nykynuoria kiinnostavaan ja digisukupolvelle tavoitettavaan muotoon. Ellemme onnistu tässä, uhkaa monipuolinen karjalainen kulttuurimme näivettyä. Paperinen viestintä on jäämässä marginaaliin seuraavan 10 vuoden aikana. Painetut tuotteet säilyvät toki niin kauan kuin niille on kysyntää. Karjalaisilla yhteisöillä on lähes 500 karjalaisesta kulttuurista kertovaa kirjaa. Haastankin pitäjäsäätiöt, pitäjäseurat ja karjalaseurat yhdessä Karjalan Liiton kanssa toteuttamaan kulttuurimme siirtoa digitaalisille alustoille, joista kiinnostuneet voivat etsiä tekoälyä hyödyntävillä hakuohjelmilla tietoa juuristaan
Nykyiset Karjalan Liiton ja jäsenseurojen verkkosivut ovat vaikeakäyttöiset. Käyntejä verkkosivuilla on yli 200 000 vuodessa, käyttäjien keski-iän ollessa reilusti yli 60 vuotta. Selvityksen mukaan sivuilla viivytään pitkään - elikä niiltä etsitään tietoa tapahtumista ja muista sisällöistä. Verkkosivujen uudistaminen on aloitettu Liitossa sisällön ja rakenteen määrittelytyöllä, tavoitteena Liiton ja jäsenyhteisöjen verkkosivujen kokonaisuudistus. Uudistetuilla sivuilla tavoitteena on tehdä verkkosivujen perustaminen ja ylläpito nykyistä helpommaksi sekä parantaa tiedon etsintää. Laajojen dokumenttien ja ei-ajankohtaisen tiedon pitkäaikainen tallentaminen mahdollistetaan. Karjalan Liiton rooli on tukea myös tässä uudistuksessa jäsenseurojaan karjalaisen kulttuurimme säilyttämisessä, tallentamisessa ja uudistamisessa ajassa. Tarvitsemme seurat ja säätiöt mukaan uudistamaan sivunsa yhdessä määriteltävällä mallilla. Tulkaa tekin mukaan tekemään seurallenne kotisivut, kunhan uusi järjestelmäpohja on hankittu ensi vuoden aikana.
Meillä isovanhemmilla ja vanhemmilla on tässä ajassa korvaamaton henkilökohtainen tehtävä kulttuurimme siirtämisessä seuraaville sukupolville. Kertominen sukujemme juurista, entisestä elämästä, paikoista ja ihmisistä antaa perheidemme nuorille ensikosketuksen omiin sukujuuriinsa. Kouluopetukseen tarvitaan uudistettua materiaalia. Sie Mie- puodin nettikaupasta saa Karjalaisen Nuorisoliiton tekemää Afrikan tähti- peliä muistuttavaa Matka Karjalaan -peliä sekä kuntien vaakunoista koostuvaa karjalaista muistipeliä. Pelien yhteydessä on perustietoa pakkoluovutetuista alueista kerrottavaksi pelaamisen yhteydessä.
Hyvät kuulijat
Kuluva vuosi on Karjalan Liiton 85:n vuotisen juhlan vuosi. Perustamiskokouksessa Helsingin kaupungintalolla oli 340 osanottajaa. He olivat kuntiensa, seurakuntiensa ja järjestöjensä edustajia. Näiden naisten ja miesten tavoitteena oli perustaa karjalaisten asioita edistävä kansalaisjärjestö, Karjalan Liitto.
85 vuotta sitten yhteenkuuluvuus ja yhdessä tekeminen auttoivat karjalaiset uuden elämän alkuun. Suomi oli juuri hävinnyt sodan ja toinen odotti. Maamme oli kuitenkin voittanut itsenäisyyden. Kiitos teille veteraanit, lotat ja koko sotasukupolvi uhrauksistanne.
Sodan runtelemassa maassa evakkojen sijoittaminen oli valtava operaatio. Suomi selvisi siitä erinomaisesti. Kun sota päättyi, piti jäljelle jääneeseen Suomeen sijoittaa noin 430 000 siirtolaista. Heistä 407 000 oli karjalaisia. Kotiseudultaan pois joutuivat siirtymään myös petsamolaiset sekä osa Sallan ja Kuusamon asukkaista, yhteensä 23 000 henkeä. Evakkoja oli 12 % maamme asukkaista. Väliaikaisesti jouduttiin evakkoon Lapin sodan takia sekä Hangon ja Porkkalan vuokra-alueilta, väliaikaisia evakkoja oli lähes 150 000 henkeä. Kaikkia evakkoja muistettiin ensimmäisen kerran Evakkojen liputuspäivällä viime keväänä, 20. pnä huhtikuuta, Karjalan Liiton perustamispäivänä. Ortodoksinen kirkollishallitus on päättänyt pyhittää saman päivän Evakko-ikonin juhlalle. Levittäkäämme tietoa esivanhempiemme muistopäivästä ja tulkaa mukaan liputtamaan.
Karjalan Liitto onnistui erinomaisesti tärkeimmässä tehtävässään siirtokarjalaisten edunvalvonnassa - asuttamis- ja korvauskysymyksissä. Samoja edunvalvonnan tuloksia sovellettiin myös rintamamiesten ja sotaleskien asuttamiseen. Elämän perustan tarjoaminen yhtenäisesti kaikille maata puolustaneille ja läheisensä menettäneille turvasi yhteiskuntarauhan säilymisen vaaran vuosina.
Tänä päivänä Karjalan Liitto on puhdas kulttuurijärjestö ja karjalakysymystä pohditaan poistettavaksi säännöistämme. Olemme maamme virallisella ulkopoliittisella linjalla.
Hyvät karjalaiset ja juhlayleisö
Sankarihautojemme ja muiden muistomerkkiemme tuho on saanut jatkoa joulukuussa 2022 Koiviston muistomerkin poiston jälkeen. Yhteensä yhdeksään seurakuntien sankarihautausmaa- tai kirkolliseen muistomerkkiin on kajottu. Viimeiset tuhot olivat heinäkuun lopulla tapahtuneet Räisälän sankarihautausmaamuistomerkin nimikilven poisto ja Antrean kirkon muistokiven katoaminen. Karjalan Liitto on ollut aktiivinen tuomaan eri tiedotusvälineissä esille meidän evakkojen kohtaloa ja pakkoluovutetulla alueella vainajiemme kunnioittamiseksi tehtyä työtä.
On myös tullut tietoon, että Karjalan tasavallan hallinto on jo viime vuoden lokakuussa tehnyt päätöksen poistaa suojelu Impilahden, Hiitolan, Lumivaaran, Soanlahden, Jaakkiman ja Suistamon sankarihautausmailta. Neuvottelut suojelun palauttamiseksi toivottavasti saadaan käyntiin.
Kotiseutumatkailun mahdollistuttua 1990- luvun alussa sukujemme entisille asuinsijoille, lähtivät luovutetun alueen kuntien entisten asukkaiden perustamat pitäjäseurat ja -säätiöt heti selvittämään paikallisviranomaisten kanssa mahdollisuuksia pystyttää sodissa kaatuneiden sankarivainajiemme ja siviilivainajillemme muistomerkkejä.
Luovutetuilla alueilla on seitsemän valtion perustamaa kenttähautausmaata, joiden joukossa ovat mm. Kollaan ja Viteleen hautausmaat. Seurakuntien perustamia sankarihautausmaita on yhteensä 48 ja niissä lepää 7000 isänmaan puolustajaa. Siviilihautausmaita tai kalmistoja on noin 250. Pitäjäseurat ja -säätiöt yhdessä paikallisten kanssa ovat vastanneet muistomerkkien ja hautausmaiden kunnon ylläpidosta. Muistomerkeillä on järjestetty monta juhlatapahtumaa yhteistyössä paikallisten yhteisöjen kanssa.
Sotilashautausmaiden molemminpuolinen vaaliminen pohjautuu Venäjän Federaation hallituksen ja Suomen Tasavallan hallituksen väliseen Helsingissä 11. päivänä heinäkuuta 1992 tehtyyn valtiosopimukseen (92/1992).
Venäjän lainsäädäntö on muuttunut ja etenkin sen tulkinta valtiosopimuksen teon jälkeen. Ensinnäkin Vojennyje Memorial, venäläinen sopimuksen tulkitsija ei tunnusta paikallisviranomaisten kanssa tehtyjä sopimuksia päteviksi. Heidän mukaansa sopimukset olisi tullut tehdä alun alkaen Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen kautta. Toiseksi Vojennyjen tulkinnan mukaan valtiosopimuksessa puhutaan kaatuneista suomalaista sotilaista, ei sankarivainajista kuten muistomerkkien teksteissä usein mainitaan. Sankari- sanan käyttö on tätä nykyä kiellettyä Venäjällä muiden kuin omien sotilaiden osalta. Yhtä hyvin kotiseudun puolustamisessa kaatuneet – termi on kielletty ilmaisu. Kolmanneksi Venäjän lainsäädäntö ja perinteet kieltävät nykyisin myös natsismin ihannoinnin ja siitä syystä esim. Vapaudenristit muistomerkeissä on kielletty.
Pitäjäseurat ja -säätiöt ovat tehneet Vojennyje:n ohjeiden mukaisesti seurakuntien sotilashautausmaista uudet lupa-anomukset Moskovaan. Uusiin anomuksiin ei ole saatu yhtään vastausta. Tuhoamistyötä on yritetty sotavainajien ja ulkoministeriön kautta neuvotteluteitse saada loppumaan. Tuhoaminen koskee myös kansallisen tason taistelumuistomerkkejä. Ihantalan muistomerkin ” 1944 Ihantalan taistelut, Kunnia sankareille” -teksti on poistettu ja Tienhaaran JR 61:n muistomerkki on poistettu. Viimeisimmäksi Kokkosalmen taistelujen muistomerkkiin lähellä Kiestinkiä maalattiin Z- symboli. Kyseessä oli Suomen valtion pystyttämä muistomerkki, joten hävitystyö saa uusia mittasuhteita.
Haudattujen vainajiemme kunnioittaminen kuuluu sivistyneen yhteiskunnan ytimeen. Me karjalaiset evakot emme enää etsi paluuta menetettyihin koteihimme — mutta me toivomme, että rakkaita vainajiamme kunnioitettaisiin. Matkat entisille kotiseuduille ovat olleet Suomen sotien jälkeisen jälleenrakentamisen viimeinen katselmus evakkosukupolvelle ja heidän jälkeläisilleen. Ne ovat olleet olennainen osa tapahtuneen menetyksen käsittelyä. Me evakot eri sukupolvissa emme kuitenkaan voi koskaan hyväksyä Karjalan menetystä.
Toivotan teille aktiivisia toimintavuosia ja karjalaisen perinteen siirtämistä seuraaville sukupolville!