Luento valokuvaaja ja kääntäjä István Ráczin elämästä Karjalatalon Yläsalissa la 21.11. klo 10.30-11.00.  

István Rácz käänsi unkariksi rakastamiaan suomalaisia teoksia, kuten Kalevalan, Kantelettaren ja Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Kalevala-käännöksen hän kuvitti arkeologisista löydöistä ottamillaan värikuvilla. Unkarilaisen, Suomessa työskennelleen valokuvaaja ja kääntäjä István Ráczin elämästä luennoi Emese Egey.

Luento on osa Karjalan Liiton Pitäjä- ja sukumarkkinoita lauantaina 21.11. Karjalatalolla, osoitteessa Käpylänkuja 1 Helsinki.

Vapaa pääsy! Tervetuloa!

István Rácz (1908–1998)

István Rácz kutsui itsensä unkarlilaiseksi Odysseukseksi. Kyllä, syytä: hänen elämänsä oli erittäin sekkailullista.

Kansainvälisesti tunnustettu valokuvaaja ja suomalaisen kirjallisuuden kääntäjä (mm. Kalevala, Seitsemän veljestä) saapui ensimmäistä kertaa Suomeen vähän ennen talvisotaa vuonna 1939. Silloin vielä ilman suomen kielen taitoa, hän ryhtyi valokuvaamaan siviilien arkea. Kuvat ilmestyivät useissa sanomalehdeissä. Samalla hän kirjoitti elämyksistään kirjoja (Olin Suomessa 1940, Unkarilaisen sanomalehtimiehen näkemyksiä, 1941, jotka ilmestyivät ensin Suomessa, myöhemmin kotimaalla). Jatkosodan syttyessä hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi ja joutui rintamalle.

Unkarissa, Suomessa, Sveitsissä vietettyjen vuosien jälkeen viimeinen ja pitkä elämänvaihe Suomessa antoi hänelle mahdollisuuden – museokokoelmien, vanhojen kirkkoarteiden,kaivauksissa löydettyjen esineiden taidevalokuvaamisen ohella – harrastaa myös kääntämistyötä.  Suomalaisen kirjallisuuden lahjakkaana ja taitavana unkarintajana hän julkaisi monta kirjaa. Kalevalan neljäs unkarilainen täysikäännös, Ráczin, ilmestyi omilla muinaisesineiden valokuvilla. Hän teki paljon etnologista ja kansantieteellistä valokuvausta, esimerkiksi laati kauniin albumin suomalais-ugrilaisten kansojen kansanpuvuista ja taiteesta.

"Minua kiinnosti tämän ihmeellisen kansan sielu, minut lumosivat ne suuret moraaliset arvot, joita suomalaiset ovat tuoneet esille sodan taisteluissa ja rauhan töissä.” – hän kirjoitti jo vuonna 1940. (Olin Suomessa 1940. s. 9)

Teksti: Emese EGEY, Tokajin Yliopisto Sárospatakissa (Ráczin koulukaupunki)

Emese Egey