Karjalainen kulttuuri
Pajatus-klubi tuo esiin karjalaisten kansanmusiikkia
Karjalatalolla Helsingin Käpylässä kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti uusi musiikkiklubi, jossa esitetään karjalaista kansanmusiikki modernilla otteella. Ensimmäinen klubi-ilta pidettiin syyskuussa 2024. Esiintyjinä olivat Dänkki Briha sekä jo pitempään uraa tehnyt Sattuma Duo, joka on Arto ja Eila Rinteen muodostama, perinteisempään karjalaiseen menoon tukeutuva ryhmä.
Pajatus-klubin vuoden 2025 ensimmäisessä klubi-illassa tammikuun lopussa esiintyi Celenka-yhtye, joka tuo esiin itämerensuomalaista ja balkanilaista musiikkiperinnettä. Vuonna 2013 perustettuun yhtyeeseen kuuluvat Emmi Kujanpää (laulu, kantele), Eero Grundström (harmoni, laulu) ja Devina Boughton (trumpetti, laulu). Musiikissaan Celenka hyödyntää vanhoja arkistotallenteita luoden niiden pohjalta omia, uusia sävellyksiä.
Illan toinen yhtye oli Anne-Mari Kivimäki Ensemble. Musiikin tohtori Anne-Mari Kivimäen instrumentteina ovat haitari, stom box ja laulu. Yhtyeen muut jäsenet ovat Silja Palomäki (kantele, klarinetti, laulua) ja Timo Väänänen (kantele, nars juh, laulu).
Anne-Mari Kivimäki voitti Vuoden artisti -palkinnon Suomen ensimmäisessä Etnogaalassa 2017. Kivimäen Lakkautettu kylä -konsertti on palkittu muun muassa Saksassa vuoden kansanmusiikkilevynä. Kivimäki on saanut tunnustusta musiikistaan myös Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Keski-Euroopassa.
Jenni Venäläinen ja Melkutus Party esiintyivät Pajatus-klubissa syyskuussa 2025. Melkutus Partyssa vanhat karjalaiset tanssisävelmät yhdistyvät elektronisiin biitteihin ja soundimaailmoihin.
Jenni Venäläinen - kantele, laulu
Janne Storm - live-elektroniikka, syntetisaattori, cetara
Tatu Viitala - elektroniset perkussiot
Tulevat tapahtumat: seuraa Pajatus-klubin ilmoittelua Karjalan Liiton verkkosivuilla ja somessa.
Karjalan rikas musiikkiperinne
Karjala on laulujen ja laulajien maa. Yksinkertaiset, 5-säveliset lauletut melodiat sekä iloiset ja vauhdikkaat tanssisävelmät muokkaavat mielikuvaa karjalaisesta musiikista. Karjalainen tunteitten kirjo kuuluu musiikissa – itkuvirsistä maanitukseen.
Karjalainen musiikkiperinne on vaikuttanut hyvin voimakkaasti yleissuomalaisen kulttuurin ja musiikin kehitykseen. Runonlaulajien Kalevala, hauen leukaluusta tehty 5-kielinen kantele, melodiat ja rytmit – karjalainen perinne on myös osa yleissuomalaista perinnettä.
Karjalainen ja kalevalainen musiikki on kiehtonut suomalaisia tutkijoita ja säveltäjiä vuosisatoja. 1800-luvun loppupuolella alkanut karelianistinen suuntaus kantaa tähän päivään asti. Säveltäjät Jean Sibeliuksesta Pekka Jalkaseen ovat ammentaneet inspiraatioita ja teemoja karjalaisesta perinteestä.
Myös kevyemmän musiikin puolella nuoret taitajat saavat inspiraatioita muinaisista lähteistä. Kalevalametallin lähettiläs Amorphis-yhtye niittää mainetta maailmalla musiikillaan, minkä kantavana teemana on kalevalainen maailma. Nuori riimittelijä Mariska laittaa tarinoita runomuotoon kuin Larin Paraske aikoinaan.
Värttinän aloittama uuden karjalaisen kansanmusiikin tuleminen vahvistuu vuosittain, kun Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolta valmistuu uusia karjalaisenkin perinteen taitajia. Karjalankielinen musiikki on saanut lähettiläänsä Burlakat- yhtyeestä, joka on tällä hetkellä ainoa vain karjalan kielellä laulava yhtye Suomessa.
Karjalaisten laulu
Jokaisella maakunnalla on omat laulunsa. Karjalan luonnonkauneutta ja sen historian ankaruutta on vaikuttavasti kuvannut Impilahdella syntynyt Emil Genetz mieskuorolle sävelletyssä laulussa Karjala. Toinen tunnettu Genetzin P.J. Hannikaisen sanoihin sävelletty laulu on Terve Suomeni maa.
Pekka Juhani Hannikainen syntyi Nurmeksessa kanttorin poikana. Hän oli monipuolinen musiikkimies: pedagogi, säveltäjä ja kuoronjohtaja. P.J. Hannikaisen monipuolisesta tuotannosta kuuluisin on Karjalaisten laulu, jota hän muokkasi peräti 18 vuoden ajan. Siitä syntyi kaikkiaan kolmisenkymmentä erilaista versiota. Kolme säkeistöä ovat tuttuja Karjalaisten laulun nykyversiosta: Karjalaisia ovat puhuttaneet erityisesti kolmannen säkeistön sanat: "Konsa vaino Suomeamme kovin kourin koittelee, silloin kurja Karjalamme Suomen surut soittelee". Tässä Hannikainen todella tarkoitti "kurjaa" Karjalaa. Se kuvaa sattuvasti kovaosaista, onnetonta ja juuri sodan runtelemaa Karjalaa. Laulu ei kuitenkaan pääty vaikerrukseen, vaan toivon ja uskon säveliin: "Vaan kun onnen päivän koitto Suomelle taas sarastaa, silloin riemun suuri soitto Karjalasta kajahtaa".