Evakkoesineet olivat keskeisessä roolissa Karjalan Liiton vuoden 2024 toimintateemassa, jonka aiheena oli Karjalaiset museot ja kokoelmat. Teemavuoden aikana toteutettiin Evakossa tulleet esineet -virtuaalinäyttely, johon kerättiin kuvia ja tarinoita esineistä, jotka karjalaiset ottivat mukaansa joutuessaan jättämään kotinsa.

Vahviala-seura järjesti Iitin kylätalolla näyttelyn 6 – 19.8.2024 esittelemällä evakkojen mukaan ottamia esineitä, joita oli tulitikkuaskista vesipumppuun, ja käsitöihin. Kaikista esineistä oli kerrottu niiden käytöstä Vahvialassa, evakkomatkasta sekä esineiden nykyisestä merkityksestä omistajalleen. Näyttelyssä oli kävijöitä noin 1000 henkilöä.

Sahalan evakkotilan esineistö

Maria ja Edvard Sahala olivat syntyneet Viipurin maalaiskunnassa, josta vuonna 1921 itsenäistyi erilleen Vahvialan kunta. Talvisodan aikana perhe asui evakossa Punkalaitumella ja  vuonna 1944 alkaen Urjalassa. Edvard Sahala menehtyi Urjalassa, ja Maria Sahala nuorempien lasten kanssa sai kotitilan Iitin Sääskjärveltä.

Talon evakkoesineet ovat säilyneet hyvin ja ne koostuvat pääasiassa käyttö- ja taloustavaroista, vaatteista, kirjoista sekä valokuvista. Evakuointivaiheessa vuonna 1944 tavarat kuljetettiin Nurmin asemalle junakuljetuksiin Urjalaan, ja ne merkittiin leimalla, nimikirjaimilla ja luettelointimerkeillä.

Silitysrauta.

Kynäpenaali.

Osa tavaroista kuljetettiin mukana, ja nuorimmat lapset osallistuivat karjan kuljetukseen jalkaisin Vahvialasta Uuteenkylään, josta siirryttiin härkävaunuihin ja edelleen Urjalaan. Urjalassa kolme kertaa järjestettyihin Evakkovaellus tapahtumiin osallistui osa Sahalan perheestä, ja tuolloin voitiin konkreettisesti todeta evakkokuormien purkaminen Urjalan asemalla.

Entiseltä kotiseudulta mukaan saadut esineet olivat arvostettuja ja niiden merkitys oli tärkeä kaikilta osin. Suuret matka-arkut mahdollistivat esim. ölylamppujen säilymisen matkojen aikana.

Öljylamppuja.

Talvisodan aikana vain vähäinen omaisuus seurasi mukana Punkalaitumelle.

Sahalan talon omisti Edvard Sahalan poika Pauli Sahala ja nykyisin tyttären tytär Riitta Wallin.

Väitöskirjatutkija Sanni Naukkarisen tutkimus Itä-Suomen yliopistosta käsittelee Karjalaisevakkojen jälkeläisten suhdetta perhehistoriaansa ja karjalaisuuteen perintöesineiden kautta. Hän vierailee yksityiskodeissa tutustumassa Karjalasta evakuoituun tai muuten Karjalaan liittyvään esineistöön. Sahalan tilalle kohdistui kaksi tutkimuskäyntiä. Menetelmiä ovat osallistuva havainnointi sekä haastattelu, sekä osassa kodeissa videokuvaaminen, kuten Sahalassa. Tutkimustapaamisissa käydään läpi evakuointihistoriaa, esineiden käyttöä ennen ja nyt, sekä niiden tulevaisuutta. Haastatteluja tehdään useammalle sukupolvelle, jotta voidaan tarkastella eri sukupolvien käsityksiä karjalaisevakkoperinnöstä.

Lahden Museoiden valokuvaaja Tiina Rekola ja rakennustutkija Paula Puura dokumentoivat syyskuussa 2026 ajalle tyypillisen ja hyvin säilyneen evakkotilan Sahalassa. Kuvat tallennetaan museon kokoelma tietokantaan.

Hyvinkään Karjalaseuran museon edustajat Eevaliisa Kurki ja Taru Nurminen ottivat 7.9.2026 vastaan lahjoituksena osan Sahalan evakkoesineistä. Nämä esineet ovat nähtävillä seuran museossa Hyvinkäällä tiistaisin, tapahtumien aikana ja sovittaessa muulloinkin.

Riitta Wallin

Sahalan tila.