Toiminnanjohtaja Heli Vara Pohjois-Karjalan Martoista, kulttuurituottaja Mervi Piipponen Karjalan Liitosta, taiteentutkija Leena Jääskeläinen, väitöskirjatutkija ja viestinnän asiantuntija Katja Lösönen Suistamon Perinneseurasta, toiminnanjohtaja Minna Anttonen Karjalan Liitosta, Karjalan Liiton Liittovaltuuston puheenjohtaja Saara Pöyri ja Karjalaisen Nuorisoliiton toiminnanjohtaja Rami Meling olivat ottamassa vastaan Elävän perinnön diplomeja Säätytalolla 10.9.2026. Kuva Sofia Flygare.

Karjalanpiirakkaperinne, Karjalaiset kesäjuhlat, karjalainen kansantanssi, huutokatrilli sekä sarafaanipukeutuminen ja -asujen valmistus ovat nyt Elävän perinnön kansallisessa luettelossa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt Museoviraston esityksen pohjalta Elävän perinnön kansalliseen luetteloon 22 uutta kohdetta, joista viisi edustaa karjalaista kulttuuria. Täydennyksen jälkeen luettelossa on yhteensä 108 kohdetta.

Karjalanpiirakkaperinne käsittää karjalanpiirakoiden valmistamisen ja leivontaperinteen. Karjalanpiirakka on perinteinen ja tunnettu karjalainen leivonnainen, joka on levinnyt Karjalasta Suomen alueelle etenkin evakoiden kautta. Perinne on elinvoimainen, ja käsintehtyjä piirakoita leivotaan ja syödään hyvin laajasti Suomen alueella. Piirakan teollisia versioita kutsutaan riisipiirakoiksi. Teollinen tuotanto lisää näkyvyyttä ja tuo piirakan arkipäiväiseksi osaksi ruokakulttuuria, mutta uhkaa perinteisen taidon välittymistä. Perinteinen, käsintehty karjalanpiirakka on ollut EU:n Aito perinteinen tuote (APT)- suojan alainen vuodesta 2003.

Karjalan Liiton joka toinen vuosi yhteistyökumppaneineen järjestämät valtakunnalliset Karjalaiset kesäjuhlat ovat karjalaisuuden suurtapahtuma. Juhlalla on tärkeä ylisukupolvinen rooli karjalaisen identiteetin ja yhteisön vahvistaja, ja se esittelee monipuolisen ohjelman kautta karjalaista kulttuuria kaikille siitä kiinnostuneille. Karjalaisia kesäjuhlia on järjestetty 1940-luvulta saakka. Perinteen turvaamiseksi Karjalaiset kesäjuhlat on ollut rekisteröity tavaramerkki vuodesta 2016 lähtien.

Luetteloon lisätty karjalainen kansantanssi käsittää perinteiset karjalaiset tanssimuodot ja siihen liittyvän tanssikulttuurin. Karjalaisten kansantanssien alkuperä on Karjalan kulttuurialueelta. Tansseja harjoitetaan aktiivisesti monissa suomalaisissa kansantanssiryhmissä, tapahtumissa ja tilaisuuksissa, niin harrastajien kuin ammattilaisten keskuudessa. Pääosin harrastus ontavoitteellista ja esiintyvää.

Huutokatrilli on perinteinen ja omaleimainen karjalainen katrillin muoto. Huutokatrilli on yhteistanssiin pohjautuva tanssimuoto, jota tanssitaan parin kanssa "huutajan" eli vetäjän ohjeiden mukaan yhtäjaksoisen ja yleensä nopeutuvan musiikin tahdissa. Tanssi on helposti sovellettavissa eri kokoisille ryhmille ja tilanteisiin.

Karjalaiset asut saavat tunnustusta, kun luetteloon on otettu mukaan sarafaanipukeutuminen, asujen valmistus ja niiden käyttäminen. Sarafaani eli olkainhame on ortodoksisen karjalaisnaisen asu, jota käytetään eri puolilla ortodoksista itäistä Eurooppaa. Suomessa sarafaanipukeutumista harjoitetaan erityisesti ortodoksikarjalaisissa ja myös muiden uskontokuntien karjalaisten yhteisöissä ja perhekunnissa eri puolilla Suomea. Perinne on elävä ja ajassa muuttuva. Kiinnostus sarafaanipukeutumista kohtaan on kasvanut viime vuosina myös nuorten keskuudessa. Puvut valmistetaan itse tai teetetään erikoistuneilla tekijöillä. Sarafaaniperinne perustuu luonnonmateriaaleihin, uusiokäyttöön ja paikallisuuteen.

Elävää kulttuuriperintöämme tunnistetaan ja tallennetaan osana Unescon aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimusta. Elävän perinnön kansalliseen luetteloon kootaan Suomessa harjoitettavia aineettoman kulttuuriperinnön muotoja, kuten käsityötaitoja, juhlia, esittäviä taiteita, luontoon liittyviä käytäntöjä ja ruokaperinteitä. Luettelo tekee näkyväksi elävää kulttuuriperintöä ja tukee sen säilymistä. 

Vuoden 2026 täydennyksessä luetteloon on nimetty monipuolinen joukko uusia kohteita eri elämänalueilta. Karjalaiskohteiden lisäksi mukana on esimerkiksi kesäteatteriperinne, retkiluistelu luonnonjäillä, perinnesaunottaminen, roolipelikulttuuri sekä pistekirjoituksen käyttö ja opetus. 

Elävän perinnön kansallista luetteloa täydennetään hakemusten perusteella noin kolmen vuoden välein. Kohteiden tulee olla osa elävää perinnettä, niiden tulee vahvistaa kulttuuriperinnön tuntemusta ja perustua yhteisöjen aktiiviseen osallistumiseen.

Kaikki Elävän perinnön kohteet on katsottavissa Elävän perinnön wikiluettelosta: wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi