Luumäen Kankaan Siirtokarjalaisten sankarihautausmaa-aluetta kunnostettiin talkoovoimin

Luumäellä sijaitseva siirtokarjalaisten sankarihautausmaa on historiallisesti ja henkisesti merkittävä muistopaikka varsinkin Karjalan evakoille ja heidän jälkeläisilleen. Kesällä 1944 Luumäellä toimi kaatuneiden evakuointikeskus, KEK nro 14, johon koottiin menetetystä Karjalasta kotoisin olevia sankarivainajia, joilla ei ollut enää omaa kotipaikkaa. Useat omaiset olivat vielä evakkomatkalla kesäkuussa alkaneen suurhyökkäyksen jälkeen tai heidän olinpaikkansa ei ollut tiedossa. Hautauksia ei voinut kesän lämpimillä säillä siirtää, joten heidät haudattiin Luumäelle Kankaan hautausmaahan.

Hautausmaalle on haudattu yhteensä yli 200 sankarivainajaa, joista 151 on tunnistettu 32:sta eri rajan taakse jääneestä pitäjästä. Hautausmaa edustaa siten laajasti karjalaista kohtaloa ja yhteistä muistiperintöä. Alue on kuitenkin huonosti tunnettu, eivätkä edes monet paikkakuntalaiset ole tienneet siitä juurikaan mitään. Luumäkeläisten oma sankarihautausmaa sijaitsee kirkonkylässä Saksalan hautausmaalla.

Hautausmaa oli kunnostuksen tarpeessa, hautakivet olivat sammaloituneet ja kuvanveistäjä Arvi Tynyksen suunnitteleman ”Siunaava enkeli”-patsaan korokkeen jalusta oli murtunut. Patsas sekä Karjalaan jääneiden vainajien muistokivi ja kivetykset kaipasivat puhdistusta. Lisäksi hautakivien rivistöt oli suoristettava.  Puhdistukseen soveltuva pesuaine saatiin lahjoituksena Kiilto Oy:ltä ja laattojen oikaisuun tarvittava sora paikalliselta yrittäjältä Ari Kuninkaalta. Useat karjalaiset yhteisöt ovat luvanneet hankkeelle tukea ja lisää päätöksiä odottelemme syksyn aikana.

Suunnittelusta toteutukseen

Työn suunnittelu alkoi jo talvella 2025 Pertti Alholan yhteydenotolla seurakuntaan. Pertti Alhola Wiipuri-Yhdistys ry:stä oli käynyt Kankaan hautausmaalla ja todennut, että Siirtokarjalaisten sankarivainajien alue oli päässyt heikkoon kuntoon. Hän alkoi kerätä ryhmää, joka alkaisi kunnostaa aluetta vastaavaan tapaan, kuin Viipurin Sorvalin hautausmaita oli kunnostettu ennen Venäjän rajan sulkeutumista. Tällöin Pro Sorvali ry oli saanut vankkaa kokemusta hautausmaiden kunnostuksesta. Nykyään Pro Sorvali ry on lakkautettu ja liitetty osaksi Wiipuri-Yhdistys ry:tä hautausmaatoimikuntana.

Pieni ryhmä kävi toukokuussa kokeilemassa kivien puhdistusta eri aineilla ja mietti samalla tehokkainta tapaa puhdistaa kiviä. Samalla arvioitiin tarvittavien talkoolaisten määrää ja talkoisiin kuluvaa aikaa. Sovimme seurakuntamestari Arto Puontin kanssa käytännön järjestelyistä, sillä tarvitsimme sekä vesi- että sähköliittymiäkin.

Talkooporukka koottiin karjalaistaustaisista aktiiveista ja heidän puolisoistaan sekä sukulaisistaan.  Kivimiehet tulivat Tampereelta, pesuryhmä sekä Helsingistä että Hollolasta ja hiekkaporukka Helsingistä, Kouvolasta ja Luumäeltä. Ryhmän keski-ikä oli suhteellisen korkea. Varsinaiset talkoot pidettiin 29.6.-1.7.2026. Työ oli fyysisesti rankkaa, varsinkin ”kivimiehille”, jotka nostivat käsivoimin 40–60 kg kiviä. Harvinainen hellesääkään ei sitä helpottanut. Kaikki kuitenkin tekivät parhaansa voimiensa mukaan ja talkoolaisten kesken vallitsi hyvä yhteishenki. Saavutimme tavoitteemme, sillä 197 laattaa ovat nyt puhtaat. Pesimme patsaat ja laatoitustakin on kunnostettu. Pientä viimeistelyä jäi myöhemmin tehtäväksi.

Muistotilaisuus vainajien kunnioittamiseksi

Talkoiden päätteeksi sankarihaudoilla järjestetyssä kunniatilaisuudessa Luumäen seurakunta oli mukana, sillä kaatuneiden muistohartauden piti kirkkoherra Ilpo Parviainen. Kirvulaistaustainen rovasti Heikki Jääskeläinen piti koskettavan muistopuheen. Veteraanien iltahuudon lauloi luumäkeläinen Hannu Taina. Ryhmän päällimmäinen tunne oli kiitollisuus näitä karjalaistaustaisia sankareita kohtaan. Saimme antaa panoksemme siihen, että heidän leposijansa on nyt siisti.

Kirkkoherra Ilpo Parviainen.

Muistotilaisuus Siunaava enkeli -patsaan luona.

QR-koodillinen muistolaatta jatkosuunnitelmissa

Hautausmaalle on tarkoitus hankkia infotaulu ja mahdollisesti enkelipatsaalle kohdevalaistus. Tavoitteena on myös selvittää sankarivainajien taustoja yhteistyössä suku- ja pitäjäseurojen kanssa sekä laatia heistä opaskirja. Työ on vaativa, mutta sen kautta hautausmaasta voidaan kehittää arvokas muistolehto ja käyntikohde, joka palvelee sekä omaisia että laajempaa yleisöä ja tuo tämän liian vähälle huomiolle jääneen sankarihautausmaan paremmin yleiseen tietoisuuteen. Tammenlehvän Perinneliiton kautta saimme myös tietoa, että jokaiselle sankarihautausmaalle on mahdollista saada yhtenäinen muistolaatta. Kun laattaan kiinnitetään QR-koodi, joka yhdistetään sotasampo.fi -sivustolle, voi sankarihautausmaalla kävijä saada tarkempaa tietoa sankarivainajasta. Laatan rahoittaa Kaatuneiden muistosäätiö. Seurakunnan täytyy tehdä päätös sen hankkimisesta ja pystyttämisestä sankarihautausmaalle.

Toistaiseksi sankarihauta-alueen perustamiseen liittyviä tietoja ei ole saatu selvitettyä, mutta muistomerkit on paljastettu kaatuneitten muistopäivänä 22.6.1961. Luumäen eläkkeellä oleva kappalainen Jukka Olsson on tutkinut seurakunnan arkistoja, mutta toistaiseksi tuloksetta. Kouvolalainen sotakamreeri Kalevi Siren on niin ikään luvannut selvitellä, löytyisikö esimerkiksi sotapäiväkirjoista jotain asiaa valaisevaa tietoa.

Teksti: Terhi Koivisto, Marianne Majava

Kuvat: Terhi Koivisto

Ryhmäkuva kunnostusryhmästä.

Vasemmalta Riitta Sainio, Seija Halme, Mikko Halme, Ari Kuningas, Markku Vainikka, Marianne Majava, Kalle Alhola, Pertti Alhola, Terhi Koivisto, Ilpo Mattila, Juho Majava, Esa Jailo, Pertti Ansakorpi. Kuvasta puuttuu Yrjö Roni.