Vahviala-seura järjestää Iitin kylätalolla karjalaisten kansallispukujen näyttely 23.6.–6.7.2026. Näyttely on avoinna päivittäin kello 10.00–20.00. Seuran aktiivinen kansallispukuharrastaja Eeva Maija Heikkilä on koonnut mittavan kokoelman näyttelyyn sekä omia että muiden yksityisten henkilöiden omistamia kansallispukuja. Näyttelyssä on opastus ja esittely kaikista nähtävillä olevista puvuista.

Seuran järjestämässä karjalaisten kansallispukujen näyttelyssä on nähtävillä yli kaksikymmentä pukua, eniten on naisten pukuja. Pukuja on seuraavista pitäjistä: Antrea, Jääski, Kaukola (tarkistettu ja tarkistamaton) Kirvu, Koivisto, Laatokan Karjala, Lappee, Lavansaari, Pyhäjärvi, Rautu-Sakkola, Räisälä, Seiskari, Sortavala eli Keski-Karjala, Säkkijärvi, Uusittu Viipuri, Valkjärvi, Vanha Viipuri ja Äyräpää kesä- sekä talvipuku. Lisäksi tyttöjen puvuista on esillä Pyhäjärvi ja Vanha Karjala sekä miesten puvuista Seiskari ja Johannes.

Näyttelyyn on vapaa pääsy. Osoite: Kymentaantie 1, 47520 Iitti kk.
Kylätalolla palvelee kesäkahvila. Tervetuloa!

Teksti: Eeva Maija Heikkilä

Valokuvan naisilla Vanha Karjala ja Kaukola -kansallispuvut. Kuva: Vahviala-seura.

Tietoa kansallispuvuista

Suomalaiset kansallispuvut perustuvat esikuviin, joita rahvas erityisesti maaseudulla käytti juhla-asuinaan 1700- ja 1800-luvuilla. Kansallispuvun ajatus keksittiin 1800-luvun romantiikan ja suomalaisuusaatteen nousun myötä, juuri samoihin aikoihin kun vanha, paikallisia eroja korostava vaateparsi alkoi jo väistyä tehdasvalmisteisten vaatteiden ja yhtenäisen muotipuvun vallatessa alaa. 

Kansallispuvun syntymäpäivänä pidetään elokuun viidettä päivää vuonna 1885, jolloin kahdeksan kansallispukuista neitoa ja rouva Jääsken puvussa soutivat keisarinna Maria Feodorovnalle lahjoitettua venettä Lappeenrannassa keisariparin tervetuliaisjuhlallisuuksissa. Siitä alkoi kansallispukuharrastuksen historia, joka kukoistaa ja voi hyvin edelleen. 

Kansallispukujen esikuvia on tutkittu, ja erityisesti viimeisten 40 vuoden aikana on kiinnitetty paljon huomiota siihen, että nykyisin toteutettavat kansallispuvut vastaisivat malleiltaan ja tekotavoiltaan mahdollisimman tarkkaan esikuviaan. Nykyisin kansallispukuasioista vastaa Jyväskylässä Suomen käsityön museon yhteydessä toimiva Suomen kansallispukukeskus, jonka toimintaa ohjaa kansallispukuraati.

Uudesta tutkimuksesta ja vanhoihin esikuviin palaamisesta huolimatta kaikkina aikoina tehdyt kansallispuvut ovat arvokkaita, ja kertovat tarinaa myös omasta tekoajastaan. 

Suomalaiset naisten kansallispuvut voidaan karkeasti jakaa kahteen tyyppiin: läntisiin ja karjalaisiin. Tämä tyylijako seuraa suurin piirtein Uudenkaupungin rauhan rajaa, mutta tyylipiirteet sekoittuvat raja-alueella. Tyylillisesti karjalaisina pukuina pidetään siis lähinnä Etelä-Karjalan ja Kannaksen alueen pukuja.

Karjalaistyyliset naisten kansallispuvut jaetaan vielä yleensä äyrämöis- ja savakkopukuihin. Äyrämöiset olivat Kannaksen alkuperäisintä väestöä ja heistä pääosa edusti ortodoksista uskoa. Savakot puolestaan olivat lännestä, usein Savon puolesta erityisesti Laatokan Karjalaan, mutta myös Kannakselle muuttaneiden jälkeläisiä, joista suuri osa oli luterilaisia, mutta myös ortodokseja löytyy joukosta. Heidän vaateparressaan on enemmän läntisiä vaikutteita, mutta myös paljon erittäin omaleimaisia piirteitä.

Äyrämöispuvut ovat ns. rekkopukuja, eli niiden tunnistettavin piirre on upeasti kirjottu, värikäs paidan rinnuskappale. Liivejä ei äyrämöisten keskuudessa käytetty, mutta toisinaan olkaimellisia hartuushameita. Samankaltaisia piirteitä löytyy myös Pohjois-Inkerin kansanpukeutumisesta, jotka äyrämöispukujen tapaan ovat säilyttäneet Kannaksen pukeutumishistorian vanhinta kerrostumaa. Nämä vanhimmat piirteet periytyvät Kannaksen pukuparteen keskiajan lopulta ja 1500-luvun alkupuolelta.

Savakkopukujen liivit ovat usein vanhakantaisia, pitkähköjä tankkiliivejä, tai muuten kaavoitukseltaan periytyvät nekin enemmän keskiajan muodista kuin lyhyet tai nyöritetyt läntiset liivit, joiden innoituksena toimivat myöhemmät läntiset muotikerrostumat. Kapeista pietimistä eli kankaanleveyksistä ommellut yksiväriset tai ruudulliset hurstuthameet olivat Kannaksen alueella käytössä sekä äyrämöis- että savakkopuvuissa, koska nykyaikaiset kangaspuut vasta tekivät tuloaan alueelle. Vanhanmallisissa “kangashavoissa” kudontaleveys ei riittänyt hamekankaan kutomiseen poikittain. Savakkopuvuissa tosin näkee myös raidallisia hameita, jotka ovat uudempaa, läntistä vaikutusta.

Teksti: Karjalainen Nuorisoliitto, Anu Virolainen

https://www.karjalainennuorisoliitto.fi/minunkansallispukuni/