Suonenjoen Karjalaseura ry juhli yli sadan hengen voimin 80-vuotista taivaltaan sunnuntaina 7. syyskuuta 2025. Juhlakokonaisuus muodostui ortodoksisesta ja luterilaisesta jumalanpalveluksesta, seppeleen laskusta ja litaniasta Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä, kunniakäynnistä sankarivainajien muistomerkillä, yhteisestä ruokailusta ja juhlatilaisuudesta.

Suonenjoen kaupunki on tunnettu mansikkapitäjänä. Se sijaitsee Pohjois-Savossa Kuopion eteläpuolella. Vuoden 1945 maanhankintalain perusteella Suonenjoki oli Impilahdelta tulleiden evakkojen asuttamisaluetta, kuitenkin lopulta sinne asettui evakkoja varsin monesta pitäjästä

Juhlat aloitettiin jumalanpalveluksilla

Juhlat alkoivat jumalanpalveluksilla luterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa. Luterilaisen jumalanpalveluksen toimitti eläkkeelle jäänyt kirkkoherra Ismo Haapanen ja musiikista vastasi kanttori Jan Dekker. Ehtoollisen jaossa avusti Pirjo Liemola. Erityisen koskettava karjalaisille on jumalanpalveluksessa veisattu virsi 595. Se kuvaa kotiseudulta lähtemistä ensimmäisessä säkeistössä “Lähdimme liikkeelle isien maasta, etsimme työtä ja löysimmekin.” ja viimeisessä asettumista uusiin oloihin “Rohkaise Poikasi Hengellä meitä juurtumaan lapsiksi uudenkin maan”. Virsi on Anna-Maija Raittilan käsialaa vuodelta 1984. Vaikka virsi käsitteleekin muuttoa ulkomaille paremman elämän toivossa, on sen sanoma ollut aikanaan totisinta totta myös esivanhemmillemme heidän joutuessan jättämään kotiseutunsa ja aloittamaan kaiken lähes tyhjästä.

Suonenjoen Ortodoksisessa kirkossa Kuopion seurakunnan kirkkoherra, Isä Timo Honkaselkä toimitti liturgian.

Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä, Isä Timo Honkaselkä, kunniavartiossa Marjatta Taipale ja Raija Kanninen ja seppeleenlaskijana Matti Hasu. Kuva: Riikka Venäläinen

Kunnianosoituksia ja muistelua

Jumalanpalveluksista siirryimme Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille. Seppeleenlaskun jälkeen oli litania. Litania on ortodoksisessa kirkossa harras rukous, joka toimitetaan edesmenneiden puolesta. Omassa puheenvuorossaan Ismo Haapanen iloitsi ekumeenisuudesta. Eri kirkkokuntien edustajat toimivat yhdessä yhteisen asian eteen. Sodissa kaatuneita sankarivainajia kunnioitettiin laskemalla seppele muistomerkille. Suonenjoella sodissa kaatuneita on 382 henkilöä, joka suhteutettuna vuoden 1939 väkilukuun merkitsee 4,58 prosenttia silloisen Suonenjoen koko väestöstä. Sää suosi juhlintaa ja muistomerkeillä käyntiä – aurinko paistoi ja lämpötila ylsi reilusti yli 20 asteeseen.

Astuessamme sisään juhlatilaan oven ulkopuolella meitä tervehtivät Opri ja Oleksi. Ne ovat hahmoja, jotka Suonenjoen Karjalaseura loi kesällä 2024 kertomaan evakoiden tarinaa. Opri ja Oleksi ovat olleet vilkkaimpaan mansikka-aikaan heinä-elokuussa esillä puistossa Suonenjoen keskustassa sekä viime että tänä kesänä. Karjalaisuuteen kuuluu, että syödään yhdessä, jutellaan ja iloitaan. Erinomaisen lounaan äärellä vaihdettiin kuulumisia ja mahdollisesti tutustuttiin joihinkin uusiin ihmisiin. Karjalainen kanssakäyminen on välitöntä.

Opri ja Oleksi. Kuva: Riikka Venäläinen

Rupatteluhetki ennen ruokailua, Ismo Haapanen, Marjatta Taipale ja Matti Hasu. Kuva: Riikka Venäläinen

Kuulumisten vaihtoa kirkkopuistossa. Kuva: Riikka Venäläinen

Pääjuhla

Juhlatilaisuus alkoi Karjalaisten laululla. Tervehdyssanat lausui Suonenjoen Karjalaseuran puheenjohtaja Elsi Airaksinen. Kahdeksanvuotias Iida Kanninen lauloi Suvi Teräsniskan albumilta Iltalauluja laulun Lintu Mirkka Hentilän säestäessä pianolla. Nuoresta iästään huolimatta Iida on kokenut esiintyjä ja takana on jo kaksi laulukilpailun voittoa.

Iida Kanninen esiintyy. Kuva: Riikka Venäläinen

Karjalaiset elämän eväät 100-vuotiaan kokemana

Matti Hasu haastatteli lokakuussa 101 vuotta täyttävää Aune Vuotilaa karjalaisen elämän eväistä. Aune on kotoisin Suojärven Vegaruksen kylästä. Hänen isänsä toimi kylän kauppiaana. Lisäksi heillä oli toinen kauppa Suojärven keskustassa. Vegaruksen kylä on reilut 30 kilometriä Suojärven keskustasta luoteeseen. Nykyään Vegaruksen kylä on muuttanut muutaman kilometrin etelään ja se kuuluu Suojärven piirin Loimolan kuntaan. Vegarus on Laatokan pohjoispuolella hieman Suonenjokea etelämpänä. Vegaruksesta on nykyiselle Suomen rajalle noin 50 kilometriä.

Evakuointikäskyä odotettiin ja pelättiin Aunen perheessä. Kun se sitten viimein tuli, Aunen isä tuli pienellä kuorma-autolla hakemaan perhettään. Ensimmäinen yö vietettiin Tuusniemellä ja sieltä tultiin Suonenjoelle, joka aikain kuluessa ehti tulla tutuksi. Myöhemmin matka jatkui Kauhavalle. Aunen isä sairastui evakkomatkalla ja kuoli Seinäjoen sairaalassa. Hänet haudattiin Kuopioon. Välirauhan aikana hauta siirrettiin Suojärvelle. Sodan jälkeen Aune tuli takaisin Suonenjoelle, tapasi tulevan miehensä ja aloitti opinnot Kuopion kauppaoppilaitoksessa. Heti valmistuttuaan vuonna 1948 Aune meni kihloihin.

Isän perustama kauppa oli siirtynyt Rovaniemelle sisarusten toimesta ja Aune haluttiin sinne töihin. Puolitoista vuotta Aune kulki ahkerasti Rovaniemen ja Suonenjoen väliä. Nuoripari meni naimisiin ja asettui asumaan appivanhempien taloon. Aune sai työpaikan paikallisen puhelinyhtiön kirjanpitäjänä. Vuonna 1958 hän jäi kotiin hoitamaan kahta pientä lastaan. Muutaman vuoden päästä tapahtui ikäviä, hänen miehensä kuoli. Nuorimmainen syntyi tästä 5 kk:n kuluttua. Jonkun ajan päästä Aunea pyydettiin takaisin aiempaan tehtäväänsä puhelinyhtiön kirjanpitäjäksi. Työpaikka oli Aunelle mieluinen.

Appivanhempien talon sijaan Aune halusi omaan kotiin. Hän rakennutti vuonna 1966 talon, jossa asuu edelleen. Työvuosien aikana yksityinen puhelinyhtiö myytiin valtion omistamalle puhelinyhtiölle vuonna 1970. Työpaikka säilyi ennallaan, yrityksen nimi vaihtui välillä. Aune jäi eläkkeelle Posti- ja telelaitoksesta. Nykyään yritys tunnetaan nimellä Telia. Sisukkuudella ja elämänmyönteisellä asenteella Aune on selvinnyt läpi vaikeidenkin ajanjaksojen.

Matti Hasu haastattelee Aune Vuotilaa karjalaisen elämän eväistä. Kuva: Riikka Venäläinen

Karjalan kaipuu

Anu Parhamaa lausui runon Elämän evakkona ja Karjalan kaipuun teemasta jatkoi Jukka Onttonen laulullaan Laps’ olen Karjalan säestäjänään Jussi Immonen.

Suonenjoen Karjalaseuran historiaa

Suonenjoen Karjalaseura perustettiin 5. huhtikuuta 1945. Karjalaisia painoi suuri huoli huomisesta, liittymällä yhteen pystyttiin paremmin hoitamaan omia asioita. Puuhamiehenä toimi myöhemmin kansanedustajanakin vaikuttanut maanviljelijä Pekka Kiiski. Alussa seuran toimintaan liittyi vahvasti Karjalan evakoiden kotoutumiseen. Apua annettiin erityisesti niille, joille ei elämä heti auennut uudessa ympäristössä. Sodan menetyksistä toipumiseen ja korvausten hakemiseen tarvittiin tukea. Jopa kunnallisvaaleihin osallistuttiin omalla listalla. Karjalaisia evakkoja oli Suonenjoella n. 15 prosenttia kunnan asukkaista. He olivat lähtöisin 35 eri pitäjästä.

Kulttuuri kukoisti – tarinailtojen lisäksi oli mm. näytelmäkerho jo kuoro. Urheilu oli tärkeä osa toimintaa. Vuosien myötä aktiviteetit hiipuivat osittain, kuitenkin tarinaillat ja osallistumiset Karjalaisiin kesäjuhliin kuuluvat edelleen seuran toimintaan, lisäksi monet jäsenistä toimivat suku- ja pitäjäseuroissa. Omia tilaisuuksia järjestetään tasaiseen tahtiin.

Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki pystytettiin kirkkopuistoon 1955 ja siirrettiin nykyiseen paikkaansa 1970-luvun lopulla. Joskus on todettu, että Suonenjoki on ollut impilahtelaisten ja suojärveläisten ”siirtokunta”. Esimerkiksi Impilahden evankelis-luterilaisen seurakunnan ehtoolliskalusto, jumalanpalvelusasusteita ja Impilahden kirkon alttaritaulu ovat luovutettu Suonenjoen seurakunnalle. 1990-luvulla Suonenjoen karjalaiset olivat mukana järjestämässä valtakunnallisia Impilahti-päiviä. Myös kotiseutumatkoja järjestettiin. Vuonna 2009 julkaistun kirjan Kaksi kotia – monta tarinaa: karjalaiset Sisä-Savossa toimittamisessa seura on ollut mukana. Vuonna 2022 hyväksyttyyn asemakaavaan seura sai uudelle asuinalueelle ehdottamiaan karjalaisperäisiä kadunnimiä, mm. Kannelkatu, Liuhkikuja, Pyöröspolku ja Vunukka-puisto. Kirjaston kanssa seura on tehnyt yhteistyötä. Sinne avattiin seuran omatoimikirjasto.

Matti Hasun pitämän historiakatsauksen jälkeen Jukka Onttonen säestäjänään Jussi Immonen esitti karjalaiset laulut Karjalan kunnailla ja Laatokka.

Juhlapuhe

Puheenjohtaja Martti Talja toi Karjalan Liiton tervehdyksen juhlivalle seuralle. Hän totesi, että Suonenjoen Karjalaseura ry on tällä hetkellä pieni, aktiivinen seura. Juhlavuoden ohjelma on merkittävä, siitä voi onnitella! Seuralla on juhlavuonna yhdeksän yleisölle suunnattua tapahtumaa, osa yhdessä eri toimijoiden kanssa. Näitä ovat mm. osallistumiset näyttelyjen ja konserttien järjestämiseen yhdessä toisten toimijoiden kanssa ja näiden kahvitukset, stipendien lahjoittaminen, museopäivän järjestäminen, osallistuminen tapahtumiin ja messuille, vierailut kouluille, omien tilaisuuksien järjestäminen.

Martti mainitsi, että talvisodan jälkeen pika-asutuslaissa määriteltiin Suonenjoki hänen vanhempiensa kotikunnan Vuoksenrannan yhdeksi sijoituskunnista. Täällä ja erityisesti Leppävirralla on edelleen molempien hänen vanhempiensa sukua. Jos joku kertoo omaavansa karjalaisia sukujuuria, on hänellä tapana kysyä mistä kunnasta tai kaupungista, kylästä tai kadulta sukujuuresi ovat. Suonenjoella hän oli löytänyt sukulaisia. Tässä yhteydessä hän mainitsi Leena Taljan, Suonenjoen Karjalaseuran tämänhetkisen hallituksen jäsenen. Leenan suku on lähtöisin Vuoksenrannan pitäjästä Taljalan kylältä Alatalosta.

Martti kertoi puheessaan kolunneensa Impilahden seutuja ja Murheen risti Lemetissä on varsin tuttu. Impilahti liittyy vahvasti hänen isänsä sotatiehen. Talvisodassa Martin isä oli mm. ”purkamassa” Lemetin motteja.

Karjalaiset-nimitys on kaksimerkityksellinen, karjalaiset ovat suomalainen heimo, mutta toisaalta oma karjalankielinen, itämerensuomalainen kansansa, lähin sukulaiskansamme. Karjalaisten asuinalue ulottui Vienasta Inkeriin ja Syväriltä Etelä- ja Pohjois-Karjalaan. Ruotsin ja Venäjän valtapolitiikka vaikutti voimakkaasti asukkaisiin jo menneinä vuosisatoina. Sotien jälkeen Raja-Karjalan karjalankielisen ja ortodoksiväestön sijoittuminen evakkojen sijoituspaikkakunnille oli erityisen vaikeata kielen, tapojen ja uskonnon vuoksi. Kodin ulkopuolella erilaisuutta pyrittiin salaamaan.

Karjalan kielelle on tehty elvytysohjelma. Karjalan Liitto yhdessä muiden toimijoiden kanssa pyrkii vaikuttamaan poliittisiin päättäjiin, jotta seuraavaan hallitusohjelmaan saataisiin mahdollisimman monta 23:sta ohjelmassa määritetystä kehityskohteesta. Karjalan kieltä käytti 10 prosenttia evakoista kotikielenään. Tällä hetkellä sitä puhuu noin 5 000 karjalaista ja noin 11 000 ymmärtää kieltä ja sen jotakin murretta.

Toinen keskeinen tavoite Karjalan Liitossa on karjalaisen kulttuurimme siirtäminen nykynuoria kiinnostavaan ja digisukupolvelle tavoitettavaan muotoon. Martti haastoi karjalaisen yhteisön toteuttamaan kulttuurimme siirtoa digitaalisille alustoille, joista kiinnostuneet voivat etsiä tietoa juuristaan. Yleisesti ottaen meillä isovanhemmilla ja vanhemmilla on korvaamaton henkilökohtainen tehtävä kulttuurimme siirtämisessä seuraaville sukupolville. Teknisenä asiana Karjalan Liiton verkkosivujen uudistus on aloitettu. Tavoitteena on tehdä verkkosivujen perustaminen ja ylläpito nykyistä helpommaksi sekä parantaa tiedon etsintää.

Evakkojen määrä oli 430 000 ollen 12 prosenttia maamme asukkaista. Viime keväänä evakkoja muistettiin ensimmäisen kerran Evakkojen liputuspäivällä 20. huhtikuuta, Karjalan Liiton perustamispäivänä. Kuluva vuosi on Karjalan Liiton 85. juhlavuosi. Ortodoksinen kirkollishallitus on päättänyt pyhittää saman päivän Evakko-ikonin juhlalle. Levittäkäämme tietoa esivanhempiemme muistopäivästä ja tulkaa mukaan liputtamaan. Aikanaan Karjalan Liitto onnistui erinomaisesti tärkeimmässä tehtävässään siirtokarjalaisten edunvalvonnassa. Tänä päivänä Karjalan Liitto on puhdas kulttuurijärjestö.

Sankarihautojemme ja muiden muistomerkkiemme tuho on saanut jatkoa joulukuussa 2022 Koiviston muistomerkin poiston jälkeen. Yhteensä yhdeksään seurakuntien sankarihautausmaa- tai kirkolliseen muistomerkkiin on kajottu. Sotilashautausmaiden molemminpuolinen vaaliminen pohjautuu 1992 tehtyyn valtiosopimukseen (92/1992). Venäjän lainsäädäntö on muuttunut ja etenkin sen tulkinta valtiosopimuksen teon jälkeen. Enää ei tunnusteta paikallisviranomaisten kanssa tehtyjä sopimuksia. Haudattujen vainajiemme kunnioittaminen kuitenkin kuuluu sivistyneen yhteiskunnan ytimeen. Me karjalaiset evakot emme enää etsi paluuta menetettyihin koteihimme – me toivomme, että rakkaita vainajiamme kunnioitettaisiin.

Lopuksi puheenjohtaja Talja toivotti aktiivisia toimintavuosia ja karjalaisen perinteen siirtämistä seuraaville sukupolville!

Puheen jälkeen esitettiin Jean Sibeliuksen viululle ja pianolle 1904 säveltämä Romance. Se on myös sovitettu huilulle ja pianolle. Teoksen esittivät meille Mirkka Hentilä, huilu ja Jussi Immonen, piano.

Ansiomerkkien jako

Martti Talja ja Marja Leena Markkanen suorittivat ansiomerkkien jaon. Karjalan Liiton hopeisen ansiomerkin saivat seuran puheenjohtaja Elsi Airaksinen, varapuheenjohtaja Harri Onttonen ja pitkään seuran hallituksessa toiminut Pirkko Karjalainen. Karjalan Liiton pronssisen ansiomerkin sai seuran sihteeri Raija Kanninen.

Ansiomerkkien saajat Elsi Airaksinen, Harri Onttonen, Pirkko Karjalainen ja Raija Kanninen. Jakajina toimivat Marja Leena Markkanen ja Karjalan Liiton puheenjohtaja Martti Talja. Kuva: Riikka Venäläinen

Karjalaisuudesta

Karjalaisuutta sanoin ja sävelin käsitteli Pekka Jyrkisen puheenvuoro. Sävelet jäivät kuitenkin pois esittäjien sairastapausten vuoksi. Pekka kertoi isovanhempiensa Natalia ja Porfiri Jyrkisen, sekä isänsä, Väinö Jyrkisen evakkopolusta Impilahdelta Suonenjoen Kuurtilaan. Päätyönsä kansakoulunopettajana tehnyt Väinö oli monilahjakas kulttuuripersoona, järjestöihminen, kunnallispoliitikko, karjalais- ja ortodoksivaikuttaja, puhuja, kuoronjohtaja ja säveltäjä. Hän viljeli mansikkaa ja kasvatti metsää. Väinö toimi aikanaan Suonenjoen Karjalaseuran puheenjohtajana. Puheessaan Pekka nosti esiin tärkeän koko karjalaisuutta koskettavan asian. Arvioidaan, että Suomessa karjalaiset juuret ovat noin 1,5 miljoonalla henkilöllä. Aktiiviset seurat ovat kanava hakea omia juuriaan ja toimia karjalaisessa yhteisössä. Esityksen lopuksi Pekka luovutti seuralle kuvateoksensa Juuret ja Siivet. Siinä on oiva lisä kirjastoon ja hyvä aihe tarinailtaan.

Tervehdykset

Tervehdyksiä esittivät Suonenjoen seurakunta, Rautalammin ortodoksinen seurakunta, Karjalaisseurojen Kuopion Piiri, Suonenjoen kaupunki, Rautalammin Karjalaseura, Suonenjoen Martat, Iisveden Martat sekä Tiistaiseura.

Päätös

Tilaisuus päättyi Savolaisten lauluun ja läksiäiskahveihin.

Teksti: Risto Talja