Ruovedellä heinäkuussa vietetyn, perinteisen Kaukola-päivän teemoina olivat 80-vuotias maanhankintalaki ja juhlapaikan, Kauko-Pohjan Nuorisoseuran talon mielenkiintoinen historia.

Kaukola-päiviin osallistuvia pyydettiin ennakkoon somessa tuomaan mukanaan Karjalan Liiton myöntämiä Raivaajan ja Rakentajan -kunniakirjoja esiteltäväksi näyttelyssä. Esillä oli neljä kunniakirjaa. Yleisöä saapui paikalle toista sataa, osa oli ensikertalaisia.

Peräkorpi-tilan hankintaprosessi esimerkkinä maanhankintalain toteuttamisesta

Moskovan välirauhan 19.9.1944 seurauksena noin 420 000 siirtolaista joutui jättämään kotinsa. Näistä maataloussiirtoväen osuus oli noin 230 000. Suomi menetti pinta-alastaan noin 12 prosenttia, josta peltoa oli noin 250 000–285 000 ha. Yhden kunniakirjan toimiessa esimerkkinä, käytiin läpi maanhankintalain mukainen viljelystilan hankintaprosessi.

Jos siirtoväkeen kuulunut maanviljelijä halusi jatkaa maanviljelijän ammatissaan jäljelle jääneessä osassa Suomea, tuli hänen lähettää viimeistään 1. päivänä lokakuuta 1945 maansaantihakemus entisen kotikuntansa hoitokunnalle. Esimerkkimme hakija lähetti maansaantihakemuksensa 20.3.1945 Kaukolan hoitokunnalle. Sijoituspaikkakunnan asukkaanottolautakunta puolestaan hyväksyi hakijan hakemuksen 18.10.1945.

Esimerkissämme hakija oli oikeutettu S7-tilaan (siirtoväelle kuuluva tila), jolla tarkoitettiin tilaa, jonka maatalous- ja maatalouskelpoisen maan määrä on 12–15 ha.

Toukokuun alussa 1946 esimerkkimme hakija sai Hämeen-Satakunnan Maanviljelysseuran Asutustoimikunnalta ilmoituksen asukkaaksiottamisesta. Tämän jälkeen prosessissa oli vuorossa viljelystilan hallintasopimuksen allekirjoitus. Tästä tuli ensin ilmoitus, joka varmistettiin allekirjoituksella 22.6.1946, että tieto on tullut perille. Varsinainen hallintasopimuksen allekirjoitus tapahtui 13.7.1946. Hallintasopimukset tehtiin pääsääntöisesti viideksi vuodeksi, ja allekirjoittamalla sen, katsotaan asukkaan ottaneen tilan alueen haltuunsa.

Hallintasopimukselle oli lain mukaan mahdollista hakea kahden vuoden lisäaikaa. Esimerkkimme hakija haki jatkoaikaa 9.8.1951. Hallintasopimusviljelijä lähetti 14.3.1953 pyynnön saada ostaa hänelle osoitettu tila. Maatalousministeriön Asutusasiainosasto (ASO) antoi myönteisen päätöksensä 29.6.1953. Esimerkkimme viljelystilaa koskevat myyntiasiakirjat lähetettiin Maatalousministeriön Asutusasiainosastolle 2.7.1953. Kauppakirja allekirjoitettiin ASO:ssa 28.9.1953. Tässä esimerkissä maansaantiprosessiin kului aikaa noin kahdeksan ja puoli vuotta ja kaiken kaikkiaan ensimmäisestä evakkoon lähdöstä kolmetoista ja puoli vuotta ennen kuin oli uusi oma viljelystila ja koti asuttavassa kunnossa.

Miten sitten edellinen liittyy Karjalan Liiton myöntämään Raivaajan ja Rakentajan kunniakirjaan? Karjalan Liitto halusi palkita näitä ns. kylmien tilojen omistajia. Tästä tehtiin Liitossa päätös 1948–1949. Niilo Yrjölän (1960) mukaan näitä kylmiä tiloja kertyi siirtoväen osalle noin 6400. Tässä palkitsemisessa otettiin huomioon vain sellaiset siirtoväkeen kuuluvien omistamat kylmät tilat, joille Asutusasiainosasto oli vahvistanut lopullisen uudistilan perustamispalkkion. Dokumenteista ilmenee, että esimerkkimme siirtoviljelijälle Selma Pusalle tällaista palkkiota oli myönnetty 246 000 mk (Ruovesi kuului II-vyöhykkeeseen). Kunniakirjaa Karjalan Liitolta hakivat paikalliset Karjalaisseurat. Esimerkkimme henkilölle sitä haki Ruoveden Karjalaisseura ry.

Selma Pusalle myönnetty Raivaajan ja rakentajan kunniakirja nro 4234, joka myönnettiin hänelle 24.6.1949. Valokuva: Kyllikki Valkealahti

Jos kunniakirja näyttää tutulta, sen taustalle kätkeytyy hyvinkin samanlainen prosessi kuin tässä esimerkissämme. Oleellista on myös se, että kyseessä on maanhankintalain mukaan hankittu tila.

Selma Pusan maansaantihakemus 20.3.1945. Prosessin ensimmäinen vaihe. Lähde: Kyllikki Valkealahti

Kauppakirja Peräkorpi-nimisestä tilasta 28.9.1953. Prosessin viimeinen vaihe. Lähde: Kyllikki Valkealahti

Dokumentti, josta näkyy Asutusasiainosaston myöntämä, kunniakirjan saamisen edellytyksenä oleva perustamispalkkio. Lähde: Kyllikki Valkealahti

Kortteen suku esittelyvuorossa

Maanhankintalaista kertovan esityksen jälkeen ohjelmassa yllätysvieraana oli näyttelijä, ohjaaja Heikki Paavilainen. Hän kertoi sukunsa historiaa isoisänsä Uuno Paavilaisen kautta, joka oli mukana niin talvi-, jatko- kuin Lapin sodissakin. Paavilainen kertoi, että isoisän sotakokemukset tulivat lähelle hänen ollessaan Talvisota-elokuvan (1989) kuvauksissa, jossa hänen roolinsa oli Vilho Erkkilä. Kotiseutuneuvos Matti Paavilainen kertoi omassa esityksessään yleisölle, missä päin Kaukolaa Heikki Paavilaisen suku on asunut, samalla sivuten muitakin tunnettuja kaukolalaisia.

Kaukola-päivän ohjelmaan kuuluu jonkun kaukolalaisen suvun vaiheiden esittely. Tänä vuonna vuorossa oli Kortesuon kylässä asuneiden Kortteiden esittely, jonka piti Eeva Korte. Esityksessä kuulimme myös pika-aitajuoksija Annimari Kortteen terveiset Kaukola-päivän viettäjille.

Heikki Paavilainen Ruovedellä 6.7.2025. Lähde: Ruovesi-lehti. Kuva: Sirkku Somero.

Seurantalo pystyyn talkoovoimin

Kauko-Pohjan Nuorisoseuran historiasta kertoivat Kaukolaisten Säätiötä edustanut Veikko Rouhiainen ja Kauko-Pohjan Nuorisoseura puheenjohtaja Petri Kauppinen. Nuorisoseuran perustivat yhdessä kaukolalaiset ja paikalliset jäminkipohjalaiset kesäkuussa 1951.

Jäminkipohjan alue oli Ruoveden suurin yhtenäinen alue, jonne rakennettiin kaiken kaikkiaan noin 50 uudistilaa. Kaiken muun rakentamisen ohella seurantalo rakennettiin talkoovoimin vuosina 1953–1956. Urakka aloitettiin sahatukkien keräämisellä kevättalvella 1953 ja talo valmistui elokuussa 1956, niin että elokuussa pidettiin siivoustalkoot ja järjestettiin ensimmäiset tanssit. Tästä yhteistyöstä kertoo Kaukola-Päivässä paljastettu laatta. Seurantalolla pidetään edelleen säännöllisesti tansseja, joihin väkeä saapuu kaukaakin.

Veikko Rouhiainen ja Petri Kauppinen laattaa paljastamassa. Lähde: Ruovesi-lehti. Kuva: Sirkku Somero.

Kauko-Pohjan Nuorisoseuran talo Ruovedellä Jäminkipohjassa. Valokuva: Tuija Vuolio.

Ruoveden kunnan terveiset tilaisuuteen toi Ville Vauhkonen. Kaukola-päivän ohjelmaan kuului lisäksi yhteislaulua Sulo Simosen säestäessä kitaralla ja Miina-Maija Simosen toimiessa esilaulajana. Markku Savolainen Teiskon karjalaisista esitti runon. Anne-Maarit Pusa-Heittola esitteli Sukujutut-ohjelmistoa ja Tauno Pessin kokoamaa Kaukola-tietokantaa. Veikko Rouhiainen ja Jukka Rouhiainen kertoivat Kaukolaisten Säätiön kuulumiset.

Tilaisuuden lopussa oli vielä mukava yllätys, sillä viisi Kaukolan pitäjäseuran aktiivista toimijaa sai Karjalan Liiton myöntämän pronssisen ansiomerkin. Juontajana ja ansiomerkkien jakajana toiminut Jouko Kapli Ruoveden Karjalaisseurasta kertoi, että Kaukola-päivä järjestetään jälleen ensi kesänä heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina (5.7.2026) Ruovedellä Kauko-Pohjalla.

Ansiomerkkien saajat vasemmalta oikealle: Vappu Alkkiomäki, Pekka Kiiski, Anne-Maarit Pusa-Heittola, Katri Rouhiainen ja Kyllikki Valkealahti. Kuva: Heikki Alkkiomäki

Teksti: Kyllikki Valkealahti, pj. Kaukolan Pitäjäseura ry