Uutiset

Pitäjäjuhlat 6.6.2020 - fiktiivinen tarina Hiitolassa pidetyistä pitäjäjuhlista, jotka koronan vuoksi jouduttiin perumaan

18.06.2020 21:12

Hiitolan pitäjäjuhlat 6.6. Hiitolassa

 Fiktio....eli juhla mikä jäi pitämättä

 

Tänä vuonna olimme päättäneet järjestää pitäjäjuhlat sukujemme entisellä  kotiseudulla Hiitolassa, sillä  olihan siellä pidetyistä edellisistä juhlista kulunut jo 27 vuotta. Juhlien järjestäjinä olivat Hiitola-Säätiö, Hiitolan Pitäjäseura ja Hiitolan kunta joka olikin  kulttuuritoimen kanssa innolla ja yhteistyöhaluisena järjestelyissä mukana.

 

Niin kaunis on Hiitolamme

Hiitolan Pitäjäseuran ja Keskimatkojen järjestämälle juhlamatkalle Hiitolaan oli saapunut kolme bussillista juhlavieraita, lisäksi juhlintaan osallistui melkoisesti omin kyydein tulleita ja runsaasti myös paikkakuntalaisia. Kesäkuun 6. päivä valkeni kauniina, lämpimänä ja aurinkoisena. Linnut lauloivat, moni oli heti aamutuimaan kuullut käen kukuntaa, se viestitti meille että nyt ollaa Karjalassa. Juhlapaikalle ajettaessa oli tien laidoissa keltaisina ryppäinä kulleroita sekä muita niittykukkia. Koivut raikkaan vihreissä asuissaan toivottivat matkalaiset tervetulleiksi entiselle kotiseudulleen. Tie oli hyvässä kunnossa ja matka joutui. Tuota pikaa saavuimme hautausmaan ja kirkon alueelle.

 

Muistomerkkien paljastustilaisuus

Juhlatapahtumat  Hiitolan kirkon alueella aloitettiin  klo 10. Paikalle saapuessamme  voimme virittäytyä heti juhlatunnelmaan  kuullessamme  Hiitolan kirkonkellon kutsuvaa soittoa. Monet juhlavieraat olivat pukeutuneet kansallispukuihin tai  fereeseihin, muillakin kesäiset  juhla-asut. Päivän avauksen ja  tervetulotoivotuksen esitti Hiitola-Säätiön asiamies Raimo Hannukainen sekä suomeksi että venäjäksi. Tämän jälkeen kansallispukuiset airueet poistivat suojapeittet  ja paljastivat 5 erillistä muistomerkkiä missä on 304 Hiitolaisen  sankarivainajan nimet.  He antoivat henkensä että me saisimme elää. Hiitolaisjuurinen vuorineuvos Jukka Viinanen piti  vaikuttavan muistomerkkien paljastuspuheen.  Yhdessä Hiitolan kunnanjohtajan kanssa  laskettiin vielä muistoseppele kirkon ja hautausmaan muistomerkille.

 

Tämän arvokkaan ja vaikuttavan tuokion jälkeen siirtyi juhlaväki entisen kirkon paikalle, missä vietimme  pienimuotoisen  muistotilaisuuden  luterilaisen ja ortodoksisen papin toimittamana. Oli vaikuttavaa olla jälleen ”Hiitolan kirkossa” ja laulaa Suvivirttä paikassa missä katto oli korkealla ja seinät leveänä, luonnonkukat koristeena ja lintujenlaulu musiikkina. Tänä ikimuistoisena hetkenä  joutui moni pyyhkimään silmäkulmastaan liikutuksen kyyneliä. Näiden juhlallisuuksien  jälkeen oli  varattu vielä tuokio muistomerkkeihin tutustumista varten..

 

Ja juhlallisuudet jatkuu...

Vähitellen alettiin palailla busseihin ja siirtyä Hiitolan keskustassa olevalle juhlapaikalle. Kulttuuritalolta kuuluikin jo soittokunnan kutsuvaa soittoa. Juhlapaikan tuntumassa oli myös muutamia matkamuistomyymälöitä joissa venäläisten sekä myös suomalaisten  myyntipöydillä oli monipuolista tarjontaa. Iloinen juhlaväki parveilikin  kiinnostuneina tutustumassa pöytien antiin, tehtiinpä  monia hyviä kauppojakin.

 

Iloksemme huomasimme että melkeinpä kaikki olivat toivomuksemme mukaisesti varanneet mukaan myös retkijakkaran missä  oli päivän aikana mukava istua ja seurata ohjelmaa. Tervetulotoivotus esitettiin juhlanjärjestäjien toimesta jälleen suomeksi sekä venäjäksi, juhlapuheen piti Karjalan Liiton toiminnanjohtaja Pertti Hakanen. Ohjelma oli laadittu viihdyttäväksi ja melkoisen musiikki painotteiseksi, välillä laulettiin molemmille osapuolille tuttuja yhteislauluja suomeksi sekä venäjäksi. Mukaan olimme varanneet  myös muutamia tulkkeja joten seurustelu onnistui mukavasti.

 

Tarjoilu pelasi Suomi-Venäjä yhteistoimin  hienosti kylän ”kauppaneuvoksen” sekä  Keskimatkojen Petterin toimiessa ”päähössäiminä”. Tunnelma oli leppoisa ja yhteishenkinen, päivästä jäi mukava muisto.

 

 

Illalla iloista yhdessäoloa

Illaksi oli vielä järjestetty matkalaisten yhteinen  vapaamuotoinen tapaamistilaisuus missä oli mukava haastella tuttujen kanssa. Ja kyl myö haastettiiki ja kuten tapana on melkeinpä kaikki yhteen ääneen, välillä  laulettiin tuttuja yhteislauluja ja nautittiin Keskimatkojen iltatarjoiluista. Pitkän, tapahtumarikkaan  päivän jälkeen olikin jo vähitellen aika kömpiä yöpuulle, uni ei  kuitenkaan heti meinannut tulla, mielessä pyöri  vielä päivän monet juhlallisuudet. Myös seuraava päivä oli jo ajatuksissamme  olihan se monille kauan kaivattu tilaisuus palata juurilleen, myös se olisi yhtä juhlaa.

 

Näin meinas nyt olla ....  yritetään ensi vuonna uudestaan.

 

Tämän kuvitteellisen juhlakoosteen kirjoitti tehtyjen suunnitelmien pohjalta

Raija Laaksonen