Joulukalenteri 10.12.

Käkisalmen kaupunki- ja maaseurakunta

”Eikä vain ihmisillä, kun joku evakkomatkalla henkensä säilyttänyt lehmä oli palaamassa talutettuna kotiin, ei saattanut saattaja enää viime kilometrillä hillitä kiihkeätä menijää. Se tempautui irti, se juoksi, se palasi kotiin.
Oli saanut eräs saaressa asuva maanviljelijäperhe hyvän tilan Hattulasta. Rasittavaa oli aina ollut kulkea kelirikon aikana ja tuulella, talvipyryilläkin yli Vuoksen selkien. Vanha isä kysyi aikamiespojiltaan, jäädäänkö Hattulaan vai? No kuinkas me emme menisikään kotiin! Siitä ei keskusteltu sen enempää, perhe palasi takaisin saareen. Ja niin miltei kaikki. Koti oli rakas.”

Oheinen ote on Käkisalmen kaupunki- ja maaseurakunnan kirkkoherran Niilo Mustalan laatimasta kertomuksesta vuodelta 1949. Kaupunkiseurakunta oli Alavuoksen järvialueen ja Laatokan välissä Tenkalahden virran rannalla hiekkatasangolle rakennettu puutalokylä laajoine tontteineen, pienine rakennuksineen, kunnostamattomine katuineen ja kauniine puutarhoineen, väkiluvultaan 31.12.1939 4457 henkeä. Maaseurakunta hevosenkenkänä kaupungin ympärillä, Vuoksen saarilla ja Vuoksesta itään ja etelään, kaupungin lähin ympäristö tehdastyöväen rakentamaa esikaupunkialuetta, muuten pääasiassa pienviljelysaluetta elinkeinoina maanviljelys ja huomattavalta osalta myös Laatokan kalastus. Väkiluku 31.12.1939 5323 henkeä. Seurakunnan yhteenlaskettu väkiluku sanottuna ajankohtana 9780 henkeä.

Talvisodan myötä tapahtuneen evakuoinnin myötä kaupunkiväestö hajaantui jo silloin suurimmalta osalta kautta maan, mutta viralliseksi sijoituspaikaksi oli määrätty Ähtäri. Maaseurakunnan väki evakuoitiin Ylistaroon ja sijoitettiin aluksi pääasiassa kansakouluille. Keväällä vihdoin saatiin aikaan harvennusta näihin ahtaisiin tiloihin, kun osa väkeä siirrettiin Lapualle ja osa Nurmoon.

Myös käkisalmelaiset palasivat laajasti kotiseuduilleen jatkosodan aikana ja nuo vuodet koettiin rikkaana aikana. Uuden lähdön myötä käkisalmelaiset joutuivat sijoitetuiksi uusille alueille Alavudelle, Peräseinäjoelle, Töysään, Nurmoon ja Seinäjoelle. Tämä aiheutti ihmetystä. Miksi ei voitu palata niille alueille, joissa oli talvisodan jälkeen oltu? Pitkien neuvotteluiden jälkeen saatiin vihdoin määritellyksi maan jako eri sijoitettavien kuntien kohdalta. Käkisalmen osaksi tuli Heinola, Heinolan maalaiskunta, osa Nastolaa ja osa Iittiä. Lähinnä vuonna 1946 aikana siirtyikin suurin osa sijoitetusta väestä näihin uusiin, heille määrättyihin kuntiin. Myös kirkkoherranvirasto siirtyi Nastolaan.

Tutustu kokonaisuudessaan tämän ja muiden seurakuntien kertomuksiin, jotka on koottu uuteen julkaisuun ”Selostuksia eräiden siirtoseurakuntien kohtaloista ja sotatapahtumista 1939-1949”. Kirjaa on saatavilla Karjalan Liiton SieMie-puodista tai verkkokaupasta osoitteesta: https://www.karjalanliitto.fi/siemiepuoti/kirjat-ja-julkaisut/kirjat/selostuksia-eraiden-siirtoseurakuntien-kohtaloista-ja-sotatapahtumista-1939-1949-p-212.html