Hotelli- ja ravintolamuseon kuvassa nähdään mannermaisen viipurilaisen Espilän terassi. Laajalti tunnetun Lehtovaaran lisäksi Helsinkiin muuttivat Espilän yrittäjät Anna ja Pekka Toropainen. He pitivät pitkään samannimistä ravintolaa KY:n talossa 1945–57 sekä hotelliravintola Hansaa Uudessa ylioppilastalossa 1940–45 ja Fenniaa Mikonkadulla 1945–49.

Toropaiset olivat olleet Juho Lallukan kaltaisia taiteen sponsoreita. Pariskunta isännöi aikanaan myös Pyöreää Tornia, Hotelli Wiborgia, Hotelli Seurahuonetta, Teatteriravintolaa ja Knut Possea sekä Sortavalan Seurahuonetta. Viipurissa Toropaiset tarjosivat kaikille näyttelijöille aina ensi-illan jälkeen ilmaisen illallisen. He olivat oivaltaneet: 1) näyttelijöillä ja sanomalehtimiehillä on liian pienet tulot julkista elämää varten ja 2) mutta missä taiteilijat ja sanomalehtimiehet liikkuvat, siellä liikkuvat muutkin.

Toropainen oli myös elinkeinonsa palkitsema kunniakrouvari.

Espilä päätyi viipurilaislähtöiselle sarjayrittäjä Leo Vuoristolle, joka muun muassa toi Suomeen hampurilaiset, elvytti seisovan pöydän ja keksi vaimonsa Sadun kanssa Lollot. Vuoristojen aikaan Espilä strippareineen oli ”Helsingin syntisin ravintola”. Konsernin lippulaivan Haikon kartanon suku myi loppuvuonna 2023 Lapland Hotelsille.

Viipurista tuli myös herkkukauppias Akim Salonen (aik. Guskoff), joka perusti Suomen Säilyke Oy:n.

Akimin pojista Leosta ja Pekasta tuli 60/70-lukujen ravintolamogulit Helsingissä. Heidän isännöimiään ja talousvastuulla olivat mm. Motti, Suomalainen Klubi, Savoy, Särkänlinna, Katajanokan Upseerikerho…

Lista on tajuttoman kova nykymittapuun mukaan. Leo oli myös UKK:n luottokokki. Kolmas ja neljäs polvi on edelleen ravintolatoiminnassa (mm. Meiccu, rantapaviljonki Espoossa, street foodia jne.)

Kolmatta polvea on johdossa myös Roihan suvussa. Kun isovanhemmat Lydia ja Tauno Roiha tulivat evakkoon, he asuivat aluksi saariravintola Klippanilla, jonka sitten sodan jälkeen ottivat hallintaansa. Roihan suku piti sitä vuodesta 1946 vuoteen 2003. Suvun ykköspaikka on Haikaranpesä Espoossa. Liiketoimintaa on Helsingissäkin ja ravintola Fisken på Disken on kuuluisa kalakeitostaan.

Hotelli Andréa aloitti vuoden 1946 alussa Aleksanterinkatu 46. Ravintola Seiskarin perusti Kaisaniemenkatu 7:ään viipurilaisessa liike-elämässä vaikuttanut hovimestari ja Yhdysoluttehtaan mainosmies Veli Vihtori Reimilä. Terijoella toiminut ruokala-kahvila Kannas avasi ovensa Sepänkatu 15:ssä nimellä Terijoki.

LUE LISÄÄ KARJALAISISTA YRITYKSISTÄ wiipuri.fi -sivuilta 

Kokki ja evakko Erkki ”Eki” Kolkkanen perusti 1970 pienen ruokaravintolan Tampereelle. Coussicca toimii edelleen. Omistajat ovat toki vaihtuneet. Listalla on yhä paljon alkuperäistä.

Myös Helsingin Kannnas on karjalaisen perustama. Sen avasi Eerikinkadun ja Köydenpunojankadun kulmaan jo vuonna 1939 ravintoloitsija T. Itkonen. Uudet suomalaiset omistajat eivät häpeile taustaa ja suomenkielinen nimi on pysynyt, vaikka kulmakunnilla on monenlaista anglismia.

Läheltä löytyy toinen samanmoinen tarina: Konstan Möljä. Sen perusti yli 40 vuotta sitten Lampaansyöjät-elokuvasta tunnettu ohjaaja Seppo Huunonen. Hänen isoisänsä Konstantin toimi satamamestarina Uuraassa. Nykyisillä omistajilla on sukujuuria Karjalassa.

Helsingin venäläisistä ansaitsee tulla mainituksia Töölön persoonallinen Troikka, joka ikävä kyllä joutui lopettamaan Venäjän aloittaman hyökkäyssodan takia, koska ihmiset eivät enää halua syödä venäläistä.

Viimeinen pääomistaja on Pietarista Viipurin kautta tulleen Dernjatinin kauppiassuvun vesa: se on yrittäjähistoriaa, jos mikä. Ensin Feodor, sitten Nikolai ja Leonid ja nyt Alf. Neljännen polven Dernjatin jatkaa isiensä työtä Helsingissä. Pääbisnes on kalakauppa, erityisesti sushi.

Aivan oma lukunsa on tämä: Böömistä kotoisin ollut Marschanin suku perusti Pietariin lihanjalostustehtaan 1844. Se oli aikanaan Venäjän suurin metwurstin viejä. Vallankumous ajoi pakoon Suomen puolelle ja tehdas nousi aluksi Viipurin Tammisuolle. Kohta oli edessä toinen evakkoon lähtö Helsingin Sörnäisiin. Viipurin ajoista asti yritys tarjosi venäläisille emigranteille turvallisen työpaikan. Perhe harjoitti myös laajasti hyväntekeväisyyttä. Nyt suvun jälkipolvien jäsenet ovat menestyneet muilla liiketoiminnan alueilla Suomessa ja kansainvälisesti.

Keittiömestari Pekka Pärssistä ei sovi unohtaa. Hänellä on mahtava ansioluettelo: Vaakunan Grilli, Savoy, Kalastajatorppa, Hotelli Presidentti jne... sekä yrittäjyys Ylen kahvila Kupolissa ja Karjalatalon Kareliassa.

Toistaiseksi viimeinen Karjalatalon aitokarjalainen ravintolayrittäjä Pekka Pärssinen kuoli 2021.

Teksti: Sakari Nupponen