Joulukalenteri 8.12.

Kivennavan seurakunta

”Seuraavan päivän 30/11 aamuna klo 7 alkoi äkkiä rajan suunnalta kuulua jymähtelyä, jota aluksi luultiin silloin tällöin sattuviksi miinojen paukahteluiksi. Mutta samalla kuului vinguntaa ilmassa ja kranaattien räjähtelyä talojen ja teiden läheisyydessä. Rajan suunnalla nousi savua, mikä oli sen merkkinä, että rajakylät alkoivat syttyä palamaan. Venäläiset olivat avanneet tykkitulen pitkin rajaa. Kuten entisaikaan kihupyhinä, nähtiin nytkin ihmisiä tien täydeltä vaeltamassa, mutta tällä kertaa pakolaisina pyrkimässä eteenpäin jalan, pyörillä, potkurein ja hevosilla, mikäli näitä ei ollut pidätetty puolustustehtäviä varten, edeten koillista rajaa kohti suuntana Valkjärven rata. Kaikki autot olivat jo otetut puolustusvoimien käyttöön.”

Oheinen ote on Kivennavan seurakuntaa koskevasta kertomuksesta vuodelta 1950. Sitä ovat olleet laatimassa mm. seurakunnan kirkkohoitokunnan jäsenet. Seurakunnan väkiluku oli kirkonkirjojen mukaan 9912 henkilöä. Rajaseudun vapaaehtoinen tyhjentäminen alkoi 9.10.1939, jolloin pääasiassa naiset, lapset, sairaat ja vanhukset vietiin pois. Moni ehti jo palata ikävissään takaisin kotiinsa, kunnes evakuointi käynnistyi talvisodan syttyessä. Evakuoimatta kuitenkin jäivät esimerkiksi 10 potilasta mielisairaalasta (kaksi omia kansalaisia, kahdeksan Raivolan venäläisiä) sekä yksi 16-vuotias poika, jotka jäivät vihollisen käsiin. Osa venäläisistä potilaista palautettiin myöhemmin, mutta muiden kohtalo jäi tuntemattomaksi.

Jatkosodan aikana ehdittiin pitäjään rakentaa uudelleen mm. uusi kirkko divisioonan komentajan kenraali Pajarin suosiollisella avulla ja rintamasotilaiden rakentamana, valistustalo Vehmaisten Riihiöön ja suojeluskuntatalo Vuottaan kylään. Uusi evakuointi tuli kesäkuussa 1944. Sen piti tällä kertaa olla paremmin järjestetty kuin syksyllä 1939, mutta oli määrätty alkavaksi muutamia päiviä liian myöhään niin, että siviiliväen oli pakko siirtyä armeijan jaloissa pois ulkopuolelle oman pitäjän, ennen kuin evakuointimääräys annettiin. Seurauksena tästä oli, että vaikka omaisuutta asukkaiden omasta aloitteesta oli valmiiksi koottu maantien varsiin ja kylien viereen, niistä ei saatu pelastetuksi kuin autot, jotka oli varattu väestön ja omaisuuden kuljetukseen, eivät ehtineet saada kuljetusmääräystä.

Tutustu kokonaisuudessaan tämän ja muiden seurakuntien kertomuksiin, jotka on koottu uuteen julkaisuun ”Selostuksia eräiden siirtoseurakuntien kohtaloista ja sotatapahtumista 1939-1949”. Kirjaa on saatavilla Karjalan Liiton SieMie-puodista tai verkkokaupasta osoitteesta: https://www.karjalanliitto.fi/siemiepuoti/kirjat-ja-julkaisut/kirjat/