Joulukalenteri 5.12.

Jääsken seurakunta

”Raskaita vaiheita on Jääsken seurakunta saanut kokea kautta vuosisatojen. Niistä esimerkkeinä mainittakoon tässä vain muutamia. Vuonna 1592 kirkko ryöstettiin ja kirkkoherra vietiin vankeuteen, jonne lienee nääntynyt. Samoin ryöstettiin kirkko 1/3/1742. Uudenkaupungin rauhassa menetettiin seurakunnan pohjoinen puoli venäläisille, kirkon ja pappilan jäädessä Ruotsin puolelle. Vuonna 1918 käytiin ankarat taistelut Jääsken alueella. Ahvola ja Kuurmanpohja olivat silloin kaikkien tuntemia jääskeläisiä paikannimiä. Vuonna 1940 ja 1944 menetettiin jälleen seurakunnan alueesta suurin osa niin, että jäljelle jäi vain kuudesosa seurakunnan entisestä alueesta, joka 1/1/1949 liitettiin silloin perustettuun Imatran seurakuntaan.”

Oheinen ote on Jääsken seurakunnan rovastin Juho Silvennoisen laatimasta kertomuksesta vuodelta 1949. Jääsken seurakunta oli yksi Suomen vanhimpia seurakuntia, koska sen nimi oli mainittu jo vuonna 1323 Pähkinäsaaren rauhassa. Seurakuntana, jolla oli oma kirkkoherra, mainitaan se vuonna 1415. Siitä olivat itsenäisiksi seurakunniksi eronneet Antrea, Ruokolahti, Rautjärvi ja Kirvu, joista Antrea ja Kirvu, sekä osa Rautjärveä ovat jääneet nykyisen rajan taakse. Väkiluku vuoden 1939 lopussa oli 20 073 henkeä, joista noin 15 000 menetti kotinsa uuden rajan myötä.

Jääski oli sodan syttyessä syksyllä 1939 tavallaan vaaravyöhykkeessä alusta alkaen, sillä Jääsken alueella oli kaksi tärkeää Vuoksen ylimenopaikkaa. Samoin oli Jääsken alueella monia tehdaslaitoksia, joiden tuhoutuminen olisi ollut raskas isku. Ensimmäisenä joutui pommituksen alaiseksi Enson tehdasalue, jossa sattui osuma mm. sairaalaan.

Jääsken maanviljelijäväestö joutui siirtymään pääasiassa seuraaviin seurakuntiin: Ikaalinen, Jämijärvi, Säkylä, Köyliö ja Kihniö sekä pienempiä määriä useisiin Satakunnan seurakuntiin. Teollisuusväestöä sijoittautui pääasiassa tehdasseuduille Kuusankoskelle, Valkeakoskelle sekä Harjavaltaan, jonne alettiin myös Imatralla sijainneen Kuparitehtaan koneistoja siirtää, sinne perustettuun uuteen Kuparitehtaaseen. Maaseutuväestö palasi melkein 100 %:sti takaisin kotiseudulleen, teollisuusväestöstä noin 95 %.

Kun uusi evakuointikäsky tuli, niin oli juhannukseen mennessä Jääsken alue tyhjennetty siviiliväestöstä. Nyt oli maanviljelijäväestön sijoituspaikoiksi määrätty Elimäen, Anjalan ja Iitin seudut, joista etenkin pariin ensin mainittuun sijoittui suuri osa maanviljelijäväestöä lopullisesti asumaan. Tehdasväestö sijoittui tehdasalueille muualle Suomessa, pääasiassa Harjavaltaan, Valkeakoskelle ja Kuusankoskelle. Paljon heitä sijoittui myös entisen kotiseutunsa lähistölle, Vuoksenlaakson moniin tehtaisiin.

Tutustu kokonaisuudessaan tämän ja muiden seurakuntien kertomuksiin, jotka on koottu uuteen julkaisuun ”Selostuksia eräiden siirtoseurakuntien kohtaloista ja sotatapahtumista 1939-1949”. Kirjaa on saatavilla Karjalan Liiton SieMie-puodista tai verkkokaupasta osoitteesta: https://www.karjalanliitto.fi/siemiepuoti/kirjat-ja-julkaisut/kirjat/