Joulukalenteri 24.12.

Sortavalan kaupunkiseurakunta

”Muistuu mieleen erikoisesti jouluaatto. Palasin Yleisestä sairaalasta, jonka sielunhoitaja olin ollut aina vuodesta 1907 ja korviin kantautui kova tykinjyske, kun laskeuduin mäkeä alas kotiani kohti. Kolkko oli koti verrattuna entisiin joulunviettoihin, jolloin valaistussa huoneistossa kuusen ääressä joulua vietimme. Aivan ypöyksin suljettujen ja peitettyjen akkunain takana! Joulupäivinä oli hälytyksiä, mutta ei pommituksia. Eräänä iltana kuului hälytysmerkki, mutta kun ei kuulunut vihollisen koneita, menin rauhallisena sisälle jatkamaan työtäni. Mutta vähän ajan perästä alkoi kuulua koneitten jyrinää ja konekiväärillä ampumista. Juoksin hädissäni asuntomme kellariin ja sinne saavuttuani alkoi kamala ryske ja pauke aivan läheltä, niin että luulin tuhon tulevan. Yhtäkkiä räsähti peltikatto ilkeästi, niin että luulin koko katon menneen menojaan. Yltympäri ryski ja salamoi. Kun vihdoin tämä meteli loppui ja hiivin ulos katsomaan jälkiä, huomasin, että eräs pommi oli lävistänyt katon räystäältä, mutta onneksi ei se syttynyt.”

Oheinen ote on Sortavalan kaupunkiseurakunnan kirkkoherran Oskari Kanervon laatimasta kertomuksesta vuodelta 1949. Kaupunkia ryhdyttiin pommittamaan jo heti talvisodan alkupäivinä ja pommituksia oli tiheästi öin ja päivin. Maaliskuun 13. päivänä rauhanehdot ja murhesanoma Karjalan menetyksestä tavoitti myös ja viimeiset asukkaat, kirkkoherra mukaan lukien, poistuivat kaupungista 16.3. Tavallisesti kahden tunnin matka Kiteetä kohti kesti nyt 11 tuntia kovassa talvipakkasessa. Sortavalan kaupunkilaisten sijoituspaikaksi oli määrätty Kuopion kaupunki.

Kun tieto jatkosodan myötä tapahtuneesta Sortavalan takaisinvaltauksesta saavutti myös kirkkoherran 17.8.1941, lähti hän pari viikkoa sen jälkeen kotikaupunkiaan katsomaan. Hänen mukaansa kaupunki oli surkeassa kunnossa. Palaneita taloja oli kokonaisin kaupunginosin ja jäljelle jääneet olivat huonossa kunnossa.

Alkukesästä 1944 alkoi liikkua huhuja Saksan luhistumisesta. Vihollisen lentokoneet alkoivat liikkua yhä rohkeammin ja häiritä Laatokalla kulkevia saaristo- ja rannikkolaivoja, niin että huviloiden asukkaat eivät uskaltaneet enää kesäksi kaupungista maalle. Hälytyksiä alkoi tapahtua kaupungissa jälleen yhä useammin päivällä ja yöllä. Pikku pommituksia tapahtui samoin silloin tällöin. Kun uusi lähtö tuli, oli ensimmäiseksi määränpääksi määritelty Vähäkyrö.

Tutustu tarkemmin tämän ja muiden seurakuntien kertomuksiin, jotka on koottu uuteen julkaisuun ”Selostuksia eräiden siirtoseurakuntien kohtaloista ja sotatapahtumista 1939-1949”. Kirjaa on saatavilla Karjalan Liiton SieMie-puodista tai verkkokaupasta osoitteesta: https://www.karjalanliitto.fi/siemiepuoti/kirjat-ja-julkaisut/kirjat/selostuksia-eraiden-siirtoseurakuntien-kohtaloista-ja-sotatapahtumista-1939-1949-p-212.html

Kuva: Sortavalan luterilainen kirkko tulessa, 3.2.1940, SA-kuva.