Joulukalenteri 23.12.

Soanlahden seurakunta

”Tyhjään Karjalaan palattua oli kaikesta puutetta, yksin ruokatarpeistakin, mutta ihmeellisesti selvittiin. Kun joku havuvaaralainen tuli kirkolle hakemaan korttijauhojaan, oli hänellä niin nälkä, että hänen oli ensiksi keitettävä puuroa, ennen kuin jaksoi asioitaan toimittaa. Kunnan esikunnasta saatiin ostaa sotasaalishevosia, jotka olivat nälästä laihoja ja romuluisia niin, että ajaessaan vähän päästä pysähtyivät. Vähitellen nekin kuntoutuivat ja päästiin viljelystöihin. Sadon saatua omasta maasta puutteet väistyivät, vaikka työtä oli jatkuvasti paljon. Aluksi papinkin oli mentävä aamuhämärissä lumiseen metsään puita kaatamaan, sieltä kansliatöihin, maanviljelys- ja hevostöihin ja milloin minnekin ennätti.”

Oheinen ote on Soanlahden seurakunnan kirkkoherran Lauri Hyvärisen laatimasta kertomuksesta. Vuonna 1885 perustettu Soanlahden seurakunta oli aikaisempina vuosinaan ollut hyvin laaja. Silloin siihen kuului paitsi Soanlahden ja Suistamon myös Suojärven ja Korpiselän kunnat. Korpiselkä kuului rukoushuonekuntana loppuun asti Soanlahden seurakuntaan, mutta siellä oli virallinen apulainen pastorina ja omat kirkonkirjat. Suojärvi oli muodostunut itsenäiseksi seurakunnakseen. Soanlahden seurakuntaan kuului Soanlahti ja Suistamo eli oikeammin sanottuna näiden kuntien evankelis-luterilaiset ollen väkiluku vuoden 1939 lopussa 4060, joista Suistamolla 2710 ja Soanlahdella 1350. Samalla alueella asui kreikkalaiskatolisia lähes kaksinkertainen määrä.

Taisteluiden alettua kaatuivat ensimmäiset soanlahtelaiset jo 3.12.1939. Molemmissa sodissa kaatuneiden evankelis-luterilaisten lukumäärä oli 130. Useimmat sankarihautaukset toimitettiin yhteisesti Soanlahden evankelis-luterilaisen ja Suistamon kreikkalais-katolisen papiston kesken. Talvisodan rintama kulki seurakunnan alueen laidassa Kollaanjoella Loimolan luona. Sieltä, samoin kuin Tolvajärven suurtaistelusta, jossa useita soanlahtelaisiakin kaatui, kantautui voimakas tykinjylinä Soanlahden kirkolle asti ja lopulta ikkunat pappilassa hiljaa tärisivät, vaikka matkaa oli 50-60 kilometriä. Väestö Soanlahdella sai kuitenkin olla paikoillaan talvisodan ajan, mutta Suistamon jotkut kylät oli tyhjennettävä.

Todellinen piinaviikko oli soanlahtelaisilla välirauhan 12.3.1940 jälkeen, kun lähdettiin kotiseudulta siirtolaisuuteen. Heidät kuljetettiin autoilla Värtsilän kautta Tohmajärvelle ja junalla Keski-Suomeen, missä kirkkoherranvirasto ensi siirtolaisuuden aikana oli Konnevedellä ja Hankasalmella. Suistamolaisia oli myös Etelä-Pohjanmaalla Laihialla, Iso- ja Vähäkyrössä.

Jatkosodan myötä yleensä väestö palasi kokonaisuudessaan Karjalaan köyhäinhoidossa olevia ja muutamia vanhuksia lukuunottamatta. Lähtö toiselle siirtolaismatkalle tuli kuitenkin vuonna 1944 niinä aikoina, jolloin olisi pitänyt alkaa heinänteko. Aluksi soanlahtelaisia sijoitettiin Etelä-Pohjanmaalle ruotsalaiseen Vöyrin pitäjään, Vähään- ja Isoonkyröön, jossa viimeksi mainitussa kirkkoherranvirasto oli vuosina 1944-1948. Suistamolaisia asettui Lapualle, Kauhavalla ym. paikkoihin, kunnes vähitellen saivat maanlunastuksen kautta maata Pohjois-Savosta Iisalmelta, Kiuruvedeltä, Lapinlahdelta, Keiteleeltä ym. Soanlahtelaisten lopulliseksi sijoituspaikaksi tuli Keski-Pohjanmaa, Ylivieska, Nivala, Haapajärvi, Pyhäjärvi O.l. ja Kärsämäki.

Tutustu tarkemmin tämän ja muiden seurakuntien kertomuksiin, jotka on koottu uuteen julkaisuun ”Selostuksia eräiden siirtoseurakuntien kohtaloista ja sotatapahtumista 1939-1949”. Kirjaa on saatavilla Karjalan Liiton SieMie-puodista tai verkkokaupasta osoitteesta: https://www.karjalanliitto.fi/siemiepuoti/kirjat-ja-julkaisut/kirjat/selostuksia-eraiden-siirtoseurakuntien-kohtaloista-ja-sotatapahtumista-1939-1949-p-212.html

Kuva: Jänisjärven kirkko, 17.3.1940, SA-kuva.
Soanlahden kirkko sijaitsi Soanlahden kirkonkylässä Jänisjärven itärannalla.