Joulukalenteri 2.12.

Hiitolan seurakunta

”Talvisodan jälkeen venäläiset Hiitolassa asuessaan raiskasivat molempia hautausmaita, joiden ristejä ja hautakiviä oli siirretty paikoiltaan, sekä kirkkoa, jonka alttari oli ruhjottu, saarnatuoli purettu, urut, yksi lehteri ja sen alla olevat penkit hävitetty. Vuoden 1918 sisällissodassa kaatuneille sankareille vanhalla hautausmaalla pystytetty kaunis pronssiin valettu patsas, kannelta soittava neito (taiteilija Arttu Halosen tekemä), oli säilynyt, mutta kirkon tornista oli risti poistettu. Molemmat pappilat ja seurakuntatalo säilyivät talvisodassa, mutta kun palattiin takaisin Hiitolaan vuonna 1941, niin pappilat olivat perinpohjaisen korjauksen tarpeessa ja seurakuntatalossa oli penkit ja pöydät poisviety. Yksityisiä talojakin oli purettu ja siirretty muualle uudelleen rakennettaviksi ja kolhoosijärjestelmään soveltuviksi. Myöskin kanttorin omistama talo on pahoin vaurioitunut.”

Oheinen ote on Hiitolan seurakunnan rovasti J.T. Rafael Hartmanin laatimasta kertomuksesta vuodelta 1950. Hiitolan seurakunnan väkiluku oli talvisodan alkaessa 7917 henkeä. Hiitolan seurakunnan vanhuksia ja lapsia siirrettiin pois talvisodan jaloista jo ennen joulua 1939. Talvisodassa joutui ilmapommitusten kohteeksi yksinomaan Hiitolan rautatieaseman seutu, jonka rakennukset tuhoutuivat. Asemaa pommitettiin uudelleen jatkosodan viimeisinä kuukausina, jolloin pommituksissa menehtyi 11 henkilöä. Muita rakennuksia tuhoutui mm. takaisinvaltauksen yhteydessä vuonna 1941. Seurakunta menetti kaatuneina sodissa yhteen 186 henkilöä.

Välirauhan aikana olivat Hiitolan seurakunnan sijoituskuntina Parkano, Kankaanpää, Ikaalinen, Karvia, Jämijärvi, Kihniö ja Honkajoki. Kirkkoherranvirasto oli sijoitettu Parkanoon. Väestöä kuitenkin palasi jatkosodan aikana kotiseuduilleen jo vuonna 1941, mutta erityisesti kevättalvella 1942. Uudessa evakuoinnissa vuonna 1944 siirtyi Hiitolan väestö aluksi Etelä-Pohjanmaalle Vaasan ympäristöön, etupäässä ruotsalaisiin pitäjiin ja Teuvalle, mistä vuoden 1945 lopulla alkoi varsinainen siirtyminen lopullisiin sijoituskuntiin, jotka olivat seuraavat: Porin kaupunki ja maalaiskunta, Ahlainen, Honkajoki, Kankaanpää, Karvia, Kullaa, Luvia, Merikarvia, Nakkila, Noormarkku, Pomarkku, Siikainen ja Ulvila. Seurakunnan väestöä oli lisäksi ympäri maata hajaantuneena.

Tutustu kokonaisuudessaan tämän ja muiden seurakuntien kertomuksiin, jotka on koottu uuteen julkaisuun ”Selostuksia eräiden siirtoseurakuntien kohtaloista ja sotatapahtumista 1939-1949”. Kirjaa on saatavilla Karjalan Liiton SieMie-puodista tai verkkokaupasta osoitteesta: https://www.karjalanliitto.fi/siemiepuoti/kirjat-ja-julkaisut/