Karjalan Liitto ry

Luukku 19

Joulukalenterin luukku 19.

Joulukalenteri 19.12.

Pommituksen tuhoja Viipurin tuomiokirkossa, 5.2.1940, SA-kuva.

Viipurin tuomiokirkkoseurakunta

Vasta kesän puhjetessa kauneimpaan kukkaansa kesäkuun alussa alkoi suurhyökkäys Kannaksella, mikä eteni Viipuria kohti suorastaan salamasodan nopeudella. Kymmenen pommituspäivää ja -yötä kesti siviiliväestö paikoillaan, mutta sitten oli lähdettävä, varsinkaan kun ei oikein varmuudella tiedetty, miten lähellä vihollinen jo oli joukkoineen. Kesäkuun 17.–19. päivinä tyhjeni kaupunki siviiliväestä. Tavarat, mitä ei saatu mukana kuljetetuiksi, jätettiin evakuoimisviranomaisten kehoituksesta odottamaan siirtämisvuoroaan valmiiksi pakattuina ja osoite- ja nimilapuilla varustettuna eteisiin ja porraskäytäviin, mistä parin päivän perästä kaupungin haltuunsa ottanut vihollinen ne löysi.

Oheinen ote on Viipurin tuomiokirkkoseurakunnan vt. kirkkoherran I. Karvosen laatimasta kertomuksesta vuodelta 1949. Tuomiokirkkoseurakunnan alue käsitti miltei koko kaupunkikunnan, vain Uuraan ja Ravansaaren ulkosatama-alueet eivät kuuluneet seurakuntaa. Väkiluku oli vuoden 1939 lopussa 65 161 henkilöä. Talvisodan evakuoinnin myötä kaupungissa alkoi ”ennen näkemätön kansainvaellus” ja kaupunkiin jäi tämän jälkeen siviiliväkeä noin 12 000 henkilöä, viroissa toimivia ja liike-elämän palveluksessa olevia. Kaupunkilaiset siirtyivät useimmiten oma-aloitteisesti valitsemiinsa sijoituspaikkoihin maaseudulla sodan ajaksi, mutta noin 22 000 oli ns. pakkosiirrettyjä, jotka sijoitettiin pääasiassa Hämeen ja Turun ja Porin lääneihin sekä osittain Jyväskylän ympäristöön.

Talvisodan myötä tuhoutui yksityisten ja julkisten rakennusten ohella useita seurakunnallisia rakennuksia, kuten tuomiokirkko, Agricolan kirkko sekä Mikaelin kirkko. Viipuriin paluun koittaessa väestön asuinolot, jotka aluksi olivat olleet peräti alkeelliset vesi- ja viemärijohtojen sekä sähkövalaistuksen ollessa siviiliväestön tarpeiksi kunnostamatta, paranivat reippaassa tahdissa, kun niitä sodan pahemmin häiritsemättä saatiin korjata ja uutta rakentaa. Seurakuntalaisia ja muita asukkaita oli tämän vaiheen päättyessä kaupungin alueella noin 30 000 henkilöä.

Jatkosodan loppuvaiheen evakuoinnin myötä väestö siirtyi suureksi osaksi niille seuduille, missä se oli asunut ennen Viipuriin paluutaan. Pienempi osa, jolla ei ollut varmaa sijoituspaikkaa, siirrettiin Turun ja Porin läänin kuntiin Porin, Rauman ja Uudenkaupungin ympäristöön. Vasta vuoden 1947 loppuun mennessä työkykyinen kaupunkilaisväki oli siirtynyt sen entisiä oloja vastaaville asuinpaikoille tai sellaisten välittömään läheisyyteen.

Tutustu tarkemmin tämän ja muiden seurakuntien kertomuksiin, jotka on koottu uuteen julkaisuun ”Selostuksia eräiden siirtoseurakuntien kohtaloista ja sotatapahtumista 1939-1949”. Kirjaa on saatavilla Karjalan Liiton SieMie-puodista tai verkkokaupasta osoitteesta: https://www.karjalanliitto.fi/siemiepuoti/kirjat-ja-julkaisut/kirjat/

Kuva: Pommituksen tuhoja Viipurin tuomiokirkossa, 5.2.1940, SA-kuva