Karjalan Liitto ry

Luukku 17

Joulukalenterin luukku 17.

Joulukalenteri 17.12.

Viipurin Maaseurakunnan kirkon vihkiäisistä Punaisen Lähteenkadun 1:ssä. Piispa Loimaranta pitää vihkipuhetta. 12.4.1942, SA-kuva.

Viipurin maaseurakunta

Talvisodan aikana menetti seurakunta kaikki kirkolliset rakennukset. Kirkko paloi 10/2/1940 ilmapommituksessa, jonka aikana arvion mukaan noin 400–500 vihollisen lentokonetta oli samalla kertaa kaupungin yläpuolella. Vain raskaat vuosisataiset seinät jäivät jäljelle ja samoin risti jäi puhumaan voimakasta kieltä tulevaisuudentoiveista. Vähän myöhemmin paloi Vitsataipaleella sijaitsevan kirkkoherranpappilan kaikki rakennukset perustuksiaan myöten. Saman kohtalon alaisiksi joutuivat Säiniön kappeli ja kappalaispappila, Säiniön asemanseudun rukoushuone ja Ravansaaren rukoushuone.

Oheinen ote on Viipurin maaseurakunnan kirkkoherra Lauri Helteen laatimasta kertomuksesta vuodelta 1950. Viipurin maaseurakuntaan kuului ennen talvisotaa 16 640 henkeä. Seurakunnalla oli Viipurin kaupungin vanhimmassa osassa kirkko, joka oli vuonna 1481 rakennettu alkuaan dominikaaniveljistön luostarikirkoksi.

Talvisodan jo sytyttyä joulukuussa 1939 siirrettiin väestö junalla Jyväskylään ja sieltä edelleen valtaosa lotjilla Päijännettä myöten Muurameen, Korpilahdelle ja Jämsään ja pienempi osa Petäjäveden kautta rautateitse ja kuorma-autoilla Koskenpäähän.

Viipuri palautui suomalaisten hallintaan jatkosodan etenemisen myötä 30. päivänä elokuuta 1941. Heti sen jälkeen rupesi väestö hankkimaan paluuta kotiseudulle, vaikka tilanne siellä näyttikin varsin synkältä. Ensimmäisenä talvena ei kuitenkaan päässyt palaamaan enempää kuin noin 1000 henkeä lähemmä 17 000 henkeä käsittävästä väestöstä, koska asunnot oli joko kokonaan hävitetty tai siinä määrin turmeltu, että niissä ei voinut asua ilman suurempia korjauksia. Vasta keväällä 1942 alkoi palata suuremmassa määrin väkeä, että seuraavana syksynä laskettiin sinne tulleen Viipurin maaseurakuntalaisia noin 10 000 henkeä.

Uuden evakuoinnin myötä sijoitettiin Viipurin maalaiskunnan väkeä Porin seudulle. Tämä oli kuitenkin vain väliaikainen toimenpide, kun Helsingin ympäristö oli mahdollisesti tapahtuvan Helsingin tyhjentämisen tähden varattu helsinkiläisille. Kun ilmapommituksen ja muun sodan vaaran palon poistuttua helsinkiläiset saivat välirauhan tultua jäädä paikoilleen, ruvettiin Viipurin maaseurakunnan jäseniä vähitellen sijoittaa heidän varsinaiselle pika-asutusalueelle Helsingin maalaiskuntaan, Tuusulaan, Nurmijärvelle, Hyvinkäälle, Vihtiin, Lohjalle, Espooseen, Karjaalle ja Inkooseen.

Tutustu tarkemmin tämän ja muiden seurakuntien kertomuksiin, jotka on koottu uuteen julkaisuun ”Selostuksia eräiden siirtoseurakuntien kohtaloista ja sotatapahtumista 1939-1949”. Kirjaa on saatavilla Karjalan Liiton SieMie-puodista tai verkkokaupasta osoitteesta: https://www.karjalanliitto.fi/siemiepuoti/kirjat-ja-julkaisut/kirjat/

Kuva: Viipurin Maaseurakunnan kirkon vihkiäisistä Punaisen Lähteenkadun 1:ssä. Piispa Loimaranta pitää vihkipuhetta. 12.4.1942, SA-kuva.