Joulukalenteri 16.12.

Uudenkirkon seurakunta

”Pastori, luutnantti Topi Vapalahti, jonka piti valvoa, että kaikki ihmiset oli tarkoin pitäjästä evakuoitu, ajoi autoansa pappilansa pihaan luodakseen vielä silmäyksen kotitanhuille. Äsken satanut lumi peitti seudun niin, ettei yhtään ihmisjälkeä näkynyt. Luonto ei antanut enää huoneisiin astua. Aitan alta ilmestyi talon uskollinen vahti ja lasten leikkitoveri Turkka, suuri saksalainen paimenkoira. Se katsoi surullisena isäntänsä silmiin. Hän ei hennonnut ampua armonlaukasta koiransa otsaan, vaan otti sen autoonsa, vei Viipuriin ja sai sen sijoitetuksi junaan, kiinnittäen kaulaan osoitelapun: ”Nimeni on Turkka ja olen matkalla Lapualle kaitsemaan isäntäni Vapalahden lapsia.” Koira saapuikin tällä osoitteella muutaman päivän kuluttua määräpaikkaansa ilman saattajaa.”

Oheinen ote on Uudenkirkon seurakunnan rovastin Eevertti Pärnäsen ja kirkkoherran Topi Vapalahden laatimasta kertomuksesta vuodelta 1949. Väkiluku oli Kanneljärven erotessa Uudestakirkosta vuonna 1923 12 500 henkilöä, mutta se väheni muuttaneisuuden tähden sodan alkamiseen mennessä 10 400 henkilöön. Tilojen pirstoutuminen kääpiötiloiksi ei suonut nuorisolle ansiomahdollisuuksia, ja siksi muuttoliike suuntautui kaupunkeihin ja Vuoksenlaaksoon.

Pärnäsen mukaan pitäjä muodostui ylimääräisten harjoitusten myötä suureksi sotaleiriksi, johon kokoontui väkeä kaikista Suomen maakunnista. Pärnänen muistaa kauheana sen yön, kun väestön evakuointi alkoi talvisodan syttymisen myötä. Patrun parantolaan kokoontui noin 3000 ihmistä odottamaan evakuointia, kun säännöllisissä oloissa siellä oli noin 120 sairassijaa. Autonkuljettajat kuljettivat ihmisiä kaksi vuorokautta syömättä ja lepäämättä, mutta vain siten yli 10 000 asukkaan pitäjä saatiin tyhjennettyä kahdessa vuorokaudessa.

Talvisodassa kaatui Uudeltakirkolta 105 miestä. Siviilejä ei menehtynyt pommituksissa, mutta raskas evakkomatka koitui monen sairaan ja heikon kohtaloksi. Seurakunta sijoitettiin aluksi Kokemäenjoen laaksoon, mutta jo toukokuussa siirrettiin Uudenkirkon väki Länsi-Uudellemaalle yhdeksän pitäjän alueelle: Nurmijärvi, Vihti, Lohja, Karjalohja, Sammatti, Pusula, Nummi, Espoo ja Kirkkonummi.

Paluu Uudellekirkolle alkoi varsinaisesti keväällä 1942. Jatkuvien sotatoimien tähden ei kuitenkaan paluulupia voitu antaa pitäjän kaikille alueille. Pitäjään palannut väki asui kesän ja suuri osa vielä talven 1942-1943 pahviparakeissa, kellareissa, korsuissa, vajoissa jne. Syksyllä 1942 aloitettiin armeijan toimesta niin sanottujen asevelitalojen rakentaminen ja siten asuinolot alkoivat kohentua.

Kun uusi evakuointi tapahtui kesällä 1944, oli väestölle pettymys, että heitä ei siirrettykään tutuille alueille, vaan tällä kertaa heidän määränpäänään oli Itä-Häme. Osa kuitenkin siirtyi ajan myötä omatoimisesti tutummille alueille Länsi-Uudellemaalle tai Turun seudulle. Lopulliseksi uusikirkkolaisten sijoitusalueeksi muodostui Perniön, Halikon, Angelniemen, Sauvon, Karunan, Marttilan, Kosken Tl ja Someron pitäjien muodostama alue.

Tutustu tarkemmin tämän ja muiden seurakuntien kertomuksiin, jotka on koottu uuteen julkaisuun ”Selostuksia eräiden siirtoseurakuntien kohtaloista ja sotatapahtumista 1939-1949”. Kirjaa on saatavilla Karjalan Liiton SieMie-puodista tai verkkokaupasta osoitteesta: https://www.karjalanliitto.fi/siemiepuoti/kirjat-ja-julkaisut/kirjat/

Kuva: Uudenkirkon kirkko sisältä. Kappalaisen virkaanastujaiset 1936, kirjan kuvitusta.