Joulukalenteri 15.12.

Seiskarin seurakunta

”Retkikunta lähti Valkkomista 23. päivänä marraskuuta 1939 aamulla hl. Suursaarella, joka hinasi tyhjää proomua perässään. Suursaaren luona, kovassa aallokossa, pysähti hetkeksi matkan venäläinen sotalaiva, tiedustelleen mihin mentiin ja mitä oli lastina. Tästä selviydyttyä jatkettiin matkaa Lavansaareen, jossa yövyttiin. 24.11. jatkettiin matkaa Seiskariin. Venäläiset sotalaivat pitivät retkikuntaa koko ajan silmällä. Neljä vuorokautta viivyttiin saarella. Paljon saatiinkin pelastetuksi, mutta paljon vieläkin jäi, varsinkin raskaimpaa irtaimistoa. Kunnan irtaimisto vietiin proomuun 28.11. ja kirkon arvokkain irtaimisto vasta lähtöpäivänä 29.11. Laiva lähti Seiskarista proomuineen kello 12 päivällä kohti Kotkaa. Venäläiset sotalaivat alkoivat seurata heti ja pysähdyttivät laivan, suunnaten tykkinsä laivaa ja proomua kohti, Somerin majakan lähellä. He valtasivat hl. Suursaaren ja sen radion, tarkastivat laivan ja kapteenin läsnäollessa myöskin proomun lastin, mutta kun eivät mitään luvatonta löytäneet, sallivat laivan jatkaa matkaansa. Kovin jännittävä puolituntinen oli päättynyt.”

Oheinen ote on Seiskarin seurakunnan vt. saarnaaja A. Oksasen sekä entisen Seiskarin kunnan hoitokunnan yhdessä laatimasta kertomuksesta vuodelta 1949. Seiskarin asukasluku oli vuoden 1939 alussa 708 henkeä, joiden pääelinkeinoina olivat kalastus ja merenkulku. Erikoisempia tulonlähteitä olivat mm. rannoilta kerättyjen nupukivien toimittaminen Pietariin sekä omien asuntojen vuokraaminen kesäasukkaille kesäisin.

Saaren asukkaat evakuoiva laiva lähti Seiskarista ihmisineen ja proomuineen lokakuun 11. päivänä 1939 aamupimeässä ja sumussa, meren ollessa peilityynenä kello viisi tasan, suunnaten matkansa Kotkaan. Evakkotaival oli alkanut. Saareen jäi vain merivartiosto, majakkamiehet ja joitakin sellaisia saaren miehiä, joilla oli poistumiseen omat kulkuneuvot käytettävissä. Kuitenkin vielä kuukauden ajan ennen sodan syttymistä muutamat seiskarilaiset moottoreineen kävivät saarella hakemassa omaisuuttaan pois.

Evakuoidut seiskarilaiset saapuivat ensin Kotkaan, josta heistä sijoitettiin myös mm. Kymin ja Pyhtään kuntien alueille. Varsinaisiksi sijoituskunniksi Rymättylä, Taivassalo, Kustavi ja Lokalahti. Syttyi sitten uusi sota. Se mullisti kaikki ja teki tyhjäksi pika-asutussuunnitelmat ja sijoituspaikat. Seiskarilaisten sijoitukset raukesivat, vaikka he eivät voineetkaan edes väliaikaisesti, kuten suurin osa muun Karjalan väestä, siirtyä kotikuntiinsa vuodeksi pariksi käymään. Seiskarilaiset sijoittuivat lopulta edellä mainittujen varsinaisten sijoituskuntien ohella mm. Askaisiin, Naantalin maalaiskuntaan sekä Kaarinaan.

Tutustu tarkemmin tämän ja muiden seurakuntien kertomuksiin, jotka on koottu uuteen julkaisuun ”Selostuksia eräiden siirtoseurakuntien kohtaloista ja sotatapahtumista 1939-1949”. Kirjaa on saatavilla Karjalan Liiton SieMie-puodista tai verkkokaupasta osoitteesta: https://www.karjalanliitto.fi/siemiepuoti/kirjat-ja-julkaisut/kirjat/

Kuva: Seiskarin kirkko, kirjan kuvitusta.