Joulukalenteri 14.12.

Sakkolan seurakunta

”Toisessa evakuoinnissa kuoli lentopommitusten uhreina siviiliväestä viisi seurakuntalaista. Sen lisäksi menettivät henkensä seurakunnan alueella Sakkolan asemapäällikkö virkapaikallaan ja muutamat rautulaiset Petäjärven pommituksessa. Seurakuntalaisten esiintyminen tuona järkyttävänä aikana oli hillittyä eikä pakokauhusta voida puhuakaan. Panin merkille myös naisväen ihmeteltävän pelottomuuden. Sydänten syvyydessä oli sureva kysymys: viimeisenkö kerran? Moni jätti kotinsa siistittyään sen huolellisesti ja sankarihaudan kukkaset olivat rakastavien kätten hellästi hoitamat.”

Oheinen ote on Sakkolan seurakunnan kirkkoherra Joonas Laurilan laatimasta kertomuksesta vuodelta 1950. Seurakunnan asukasluku oli vuoden 1939 alussa 6 342 henkilöä. Seurakunnallinen elämä oli Laurilan mukaan vilkasta ja seurakunnan rakennukset hyvässä kunnossa, mukaan lukien puinen ristikirkko vuodelta 1779.

Sakkolan sotilaallinen merkitys oli keskeinen, koska alueella sijaitsivat sellaiset keskeiset alueet, kuin Kiviniemi ja Taipale. Ylimääräisten harjoitusten aikana sotilasmajoitusta pantiin melkein jokaiseen asuntoon, jopa riihiinkin, telttoja pystytettiin metsiin kylien lähistölle, juoksuhautoja ja pesäkkeitä kaivettiin. Pappilan seutua pommitettiin heti talvisodan alettua, mutta ihmishenkiä ei menetetty siviiliväen keskuudesta. Seurakuntalaisten evakuointiin ryhdyttiin heti ja matkan päämääräksi ilmoitettiin aluksi Rantasalmi, mutta evakuoinnin kestäessä muutettiin määränpää Kylmäkoskelle. Väestön siirtymisen piti tapahtua nopeasti, sillä noin neljän päivän kuluttua vihollinen oli Suvannon etelärannalla. Rintamalinjaksi koko talvisodan ajaksi jäi Sakkolan pitäjän halkaiseva Suvanto Taipaleesta Kiviniemeen. Taipaleen maineikkaat taistelut käytiin Metsäpirtin seurakunnan alueella, mutta kuuluisa Keljan vastaisku suoritettiin keskellä Sakkolan pitäjää Suvannon pohjoisrannalla.

Pika-asutuslain säätämisen jälkeen Sakkolan sijoituskunniksi määrättiin Lempäälä, Vesilahti, Tottijärvi, Orivesi, Aitolahti, Messukylä, Juupajoki, Ruovesi, Vilppula, Kuru ja Teisko. Näihin pitäjiin siirtyminen oli käynnissä uuden sodan syttyessä 1941. Kun paluu tuli mahdolliseksi vuonna 1941 oli hävityksen suuruus pitäjässä merkittävä. Noin 65% pitäjän kaikista rakennuksista oli tuhoutunut. Sadonkorjuu- ja puhdistustyöt sekä rakentaminen aloitettiin kuitenkin välittömästi ja vuoteen 1943 mennessä oli kotiinpaluu jo kokonaisuudessaan suoritettu.

Toinen evakkomatka oli edessä, kun perjantaiaamuna kesäkuun 9. päivänä alkoi rajalta kuulua valtavaa tykinjyskettä, jota säesti tiheästi toistuva lentopommitusten kolina. Pian tärisytti Kiviniemeä, Sakkolan kasarmilaa sekä Petäjäjärven ja Sakkolan aseman seutuja kauhistuttava pommitus. Pommituslaivuetta lensi ja maataistelukoneet risteilivät kaikkialla.

Seurakuntalaiset sijoitettiin aluksi pääasiassa Rautalammille, Saarijärvelle, Äänekoskelle, Konginkankaalle ja Konnevedelle. Seurakunnan päättäessä toimintansa olivat seurakuntalaiset kuitenkin sijoittuneet pääosin määriteltyihin sijoituskuntiinsa, joita olivat mm. Punkalaidun, Lempäälä, Vesilahti ja Pirkkala.

Tutustu tarkemmin tämän ja muiden seurakuntien kertomuksiin, jotka on koottu uuteen julkaisuun ”Selostuksia eräiden siirtoseurakuntien kohtaloista ja sotatapahtumista 1939-1949”. Kirjaa on saatavilla Karjalan Liiton SieMie-puodista tai verkkokaupasta osoitteesta: https://www.karjalanliitto.fi/siemiepuoti/kirjat-ja-julkaisut/kirjat/

Kuva: Savuavat Sakkolan kirkon rauniot, 1.8.1941, SA-kuva.