Joulukalenteri 12.12.

Ihantalan seurakunta

”Viipurin evakuoimisen jälkeen tuli ihantalalaisille vuorostaan lähtö kodittomuuden taipaleelle. Ikimuistoiseksi muodostui varmaan joulukuun 12. päivä 1939. Koko kylä oli koolla Ihantalan mäellä. Vanhukset, äidit ja lapset sulloutuivat nyytteineen autoihin, jotka kuljettivat heidät Kavantsaaren asemalla, mistä alkoi rautatiematka kauas Jyväskylän seudulle asti. Äidit koettivat tyynnyttää itkeviä lapsiaan. Vanhukset odottivat hiljaisina vuoroaan. Sydämissä oli viiltävää tuskaa, jota vaieten kannettiin. Luoja yksin näki nuo pisarat, jotka silmistä pimeän peitossa putosivat. Elämä oli kovaa, mutta nöyrä alistuminen kirkasti kaiken sisäisen tuskan ihailtavan kauniiksi rauhallisuudeksi.”

Oheinen ote on Ihantalan seurakunnan viimeisen kirkkoherran Yrjö Suomi Huolilan laatimasta kertomuksesta vuodelta 1950. Kyseinen seurakunta oli vuonna 1927 erotettu itsenäiseksi seurakunnaksi Viipurin maaseurakunnan pohjoiskolkasta. Kirkko oli muodostettu entisen Ihantalan hovin päärakennuksesta ja siinä oli tilaa noin 400 hengelle.

Kun talvisodan myötä tuli lähtö evakkoon ensimmäistä kertaa ja seurakuntalaisten sijoittamisen mukaisesti siirrettiin kirkkoherranvirastokin Jyväskylään. Syksyn 1941 kuluessa pyrkivät mahdollisimman monet kotiseuduilleen ja kun Ihantalan seurakunnan alueella sodan tuhot eivät olleet kaikkein raskaimpia, saattoikin melko suuri osa saada tarvittavan asumatilan ja niin päästä takaisin. Arki- ja seurakuntaelämä käynnistyivät nopeasti, kun koteja jälleenrakennettiin, maanviljelys käynnistyi ja esimerkiksi vuonna 1942 pidettiin ensimmäinen konfirmaatio siirtolaisuuden jälkeen. Vaivannäkö meni kuitenkin hukkaan, kun uusi lähtö tuli 18.6.1944.

Aluksi seurakuntalaiset sijoitettiin Satakuntaan. Hämeenkyrö, Mouhijärvi, Kankaanpää, Suodenniemi, Kiikoinen, Viljakkala ja Siuro ovat niitä seutuja, joihin ihantalaiset aluksi asettuivat asumaan. Hämeenkyrö oli sijoituksen keskus ja sinne kirkkoherranvirastokin sijoitettiin. Kun väestö sittemmin saikin Uudeltamaalta vakituisen sijoitusalueen, siirrettiin kirkkoherranvirastokin syyskuussa 1945 Lohjan kauppalaan, missä se sitten olikin seurakunnan lopettamiseen asti.

Huomattavin osa seurakuntalaisista sijoitettiin Vihtiin, jonne muuttokirjoilla siirtyneitä laskematta siirtokorteilla siirtyi 550 henkeä. Seuraavalla sijalla on Lohja, johon siirtokorteilla siirtyi 130. Suunnilleen saman verran siirtyi Nurmijärvelle. Sitten seuraavat Tuusula, Janakkala, Hausjärvi, Hyvinkää, Siuntio ja Helsingin pitäjä. Muuttoliikettä huomioimatta lähetettiin siirtokortteja kaikkiaan 95 eri seurakuntaan. Kovin hajalle siis seurakunta joutui, mutta tästä huolimatta eli seurakuntatietoisuus Huolilan mukaan elävänä loppuun asti.

Tutustu kokonaisuudessaan tämän ja muiden seurakuntien kertomuksiin, jotka on koottu uuteen julkaisuun ”Selostuksia eräiden siirtoseurakuntien kohtaloista ja sotatapahtumista 1939-1949”. Kirjaa on saatavilla Karjalan Liiton SieMie-puodista tai verkkokaupasta osoitteesta: https://www.karjalanliitto.fi/siemiepuoti/kirjat-ja-julkaisut/kirjat/selostuksia-eraiden-siirtoseurakuntien-kohtaloista-ja-sotatapahtumista