Talvisodan syttymisen muistotilaisuus 30.11.2020 Seinäjoella

Karjalan Liiton puheenjohtaja Outi Örn puhui Talvisodan syttymisen muistotilaisuudessa Seinäjoella 30.11.2020.

Karjalan Liiton puheenjohtaja Outi Örnin puhe:

2.12.1939
00.10 Lähetettiin partio 1+1 etumaastoon
5.25  Partio 1+5 palasi. Pitkä yhteys viholliseen, haavoittuneita 1+2 -  Kersantti Lampinen, sotamies Saukkonen, sotamies Silvennoinen
10.10  Komppania sai vetäytymiskäskyn Suvilahden suuntaan
15.00  Komppania vetäytyy edelleen Lietteen kylän länsireunaan. Kosketus viholliseen.
20.30  Irtautuu komppania Maltinan kylän suuntaan, jonka länsipuolella oli teen juonti

Näin alkoivat talvisodan ensimmäiset päivät ukkini Toivo Tiaisen osalta. Tämä kansakoulun käynyt maanviljelijä taisteli talvisodassa kiväärimiehenä Laatokan koillisrintamalla eli mm. Suojärven, Piitsojan, Suvilahden, Kollaan ja Lavajärven alueella. Sinne oli hänet johdattanut muiden suomalaismiesten tavoin maailmanpoliittinen tilanne.

Saksan hyökkäys Puolaan 1. syyskuuta 1939 aloitti toisen maailmansodan Euroopassa. Neuvostoliitto miehitti samaisen syyskuun aikana Puolan itäiset alueet ja aloitti oman etupiirinsä vahvistamisen kutsumalla Viron, Latvian ja Liettua neuvottelemaan sotilastukikohtien perustamisesta alueilleen. Neuvostoliitto kutsui myös Suomen edustajat Moskovaan neuvottelemaan ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä” 5. lokakuuta 1939. Suomi ei lähettänyt Moskovaan ulkoministeriä, vaan pienemmin valtuuksin varustetun Suomen Tukholman-lähettilään J.K.Paasikiven. Hallitus halusi näin säilyttää päätöksenteon omissa käsissään.

Suomessa toimeenpantiin ”ylimääräisten harjoitusten” nimellä toteutettu asteittainen liikekannallepano 10.-11.10.1939. Käytännössä tämä tarkoitti täydellistä mobilisaatioita ja näin ollen Suomella olikin parempi neuvotteluasema kuin Baltian mailla, joilla vastaavanlaista liikekannallepanoa ei ollut toteutettu. Suomella oli siis nyt armeija aseissa, joukot puolustusalueilla, rajaseudun alueita evakuoitiin ja teollisuus- ja liike-elämässä tehtiin sodan uhan vaatimia muutoksia. Neuvostoliitto julkisti aluevaatimuksensa 30. lokakuuta, samaan aikaan kun Paasikivi ja Väinö Tanner lähtivät toiselle neuvottelumatkalle Moskovaan. Neuvostoliiton vaatimukset katsottiin Suomessa liian koviksi ja neuvottelut eivät tuoneet varsinaista lopputulosta. Suomen neuvottelu valtuuskunta palasi Helsinkiin 13. marraskuuta 1939. Neuvotteluiden katkettua odotettiin Suomessa niiden jatkuvan myöhemmässä ajankohdassa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Torstaina 30.11.1939 klo 6.50 Neuvostoliitto aloitti tykistötulella sotatoimet ilman sodanjulistusta ja puna-armeija ylitti maiden välisen rajan. Taistelut alkoivat Karjalan kannaksella ja koko itärajalla. Suomalaisten suojajoukot vetäytyivät taistellen. Tuosta alkoi 105 päivää kestänyt ajanjakso, joka oli ennennäkemätön ponnistus koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Sota on tunnettu erityisen vaikeista talviolosuhteista, puna-armeijan valtavista miestappioista, suomalaisten mottitaktiikasta sekä ”talvisodan hengestä”. Talvisodan suurimat voitot saavutettiin Tolvajärvellä, Suomussalmella ja Raatteen tiellä. Ankarimmat mottitaistelut käytiin puolestaan Kuhmossa ja Laatokan Karjalassa.

Armeijan lisäksi suuren panoksensa antoivat mm. muonitus-, lääkintä- ja ilmavalvontatehtävissä toimineet lotat, suojeluskunnat ja kotijoukot. Kotirintamalla naisten ja nuorten merkitys työelämässä kasvoi sekä kaupungeissa että maaseudulla. Jokainen kantoi siis oman osuutensa tässä työssä.

Talvisotaa seuranneen Moskovan rauhanehtojen mukaan Suomen oli luovutettava Neuvostoliitolle alueita Petsamosta, Sallasta ja Kuusamosta, pääosa Suomenlahden ulkosaarista sekä kokonaisuudessaan Karjalankannas ja Laatokan Karjala. Luovutettujen alueiden väestö siirtyi käytännössä kokonaisuudessaan Suomeen. Evakkojen määrä oli noin 420 000 eli lähes 12 % Suomen silloisesta asukasmäärästä.

Ehdot olivat siis raskaat koko Suomelle, mutta erityisen raskaat ne olivat kuitenkin kotinsa ja kotiseutunsa menettäneille karjalaisille. Valtiovalta pyrki tekemään parhaansa tämän suuren kysymyksen ratkaisemisessa, mutta karjalaiset kokivat, että kyseinen aika asetti vaatimuksia myös heille itselleen. Karjalaisten yhteisrintaman luomisesta kokoonnuttiin keskustelemaan Helsinkiin huhtikuussa 1940, talvisodan jo päätyttyä. Kokouksen avannut Erkki Paavolainen peräänkuulutti, että karjalaiset eivät voi jäädä sivustakatsojiksi silloin, kun oma asia on järjestelyn kohteena. Hänen mukaansa karjalaiset eivät tahdo olla yksinomaan huoltotoimen varassa elävä holhottava joukko, joka ei itse voisi olla mukana ja myötävaikuttamassa järjestettäessä asioita uusissa olosuhteissa. Näin syntyi tänä vuonna 80 vuotta täyttävä Karjalan Liitto.

Ajoittain kuulee evakoiden vertaamista nykyajan pakolaisiin. Tulee kuitenkin muistaa, että pakolainen on henkilö, jolle on myönnetty kansainvälistä suojelua kotimaansa ulkopuolella. Hän on paennut kotimaastaan ihmisoikeusrikkomuksia, sotaa ja levottomuuksia. Talvi- ja jatkosodan jälkeen evakkotielle joutuneet naiset, miehet ja lapset olivat oman maan kansalaisia, jotka joutuivat nyt hakemaan asuinsijaa muualta Suomesta. Siten heitä ei voida verrata nykypäivän pakolaisiin, jotka tulevat Suomeen maan rajojen ulkopuolelta. Mutta toki evakoilla on voinut olla samankaltaisia kokemuksia ulkopuolisuudesta ja juurettomuudesta kuin nykypäivän pakolaisilla. Tässä suhteessa meillä voisi olla annettavaa nykyiseen pakolaiskeskusteluun.

Hyvät kuulijat, palataan vielä Laatokan koillisrintamalle talvisodan päiviin. Sinne jäivät kersantti Toivo Raekorpi, alikersantit Makkonen ja Hirvonen sekä monet muut. Ukki palasi rintamalta, mutta ei kotiinsa. Koti jäi rajan taakse.