Enson Kisailijoiden historia 1922-1939

Kirjoittaja: Antti O. Arponen

Enson Kisailijoiden lipun naulaus 26.5.1934, oikealla Retu Kukkonen. Kuva: Museovirasto.

Enson Kisailijat oli 1920- ja 1930-luvuilla suomalaisen urheilun suurseura luovutetun Karjalan Jääsken pitäjässä.  

Enson Kisailijoiden virallisesta perustamisajankohdasta on erilaisia tietoja. Kisailijoiden historia alkaa Enson Nuorisoseuran siipien suojissa. Nuorisoseura on perustettu vuonna 1901 ja sen piirissä harrastettiin alusta asti urheilua. Nuorisoseuran yhteyteen perustettiin itsenäinen urheiluseura Enson Kisailijat vuonna 1922. Kuitenkin Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton (SVUL) Viipurin piirin jäsenseuraksi Enson Kisailijat on hyväksytty jo vuonna 1914, jolloin se oli nuorisoseuran alaosasto. Joissakin lähteissä perustamisvuotena mainitaan 1921, koska ilmeisesti sen vuoden lopussa tehtiin päätös itsenäisen urheiluseuran perustamisesta, mutta virallinen perustava kokous pidettiin kymmenen henkilön voimin 4. tammikuuta 1922.

Enson Kisailijoiden kantava voima oli Reino ”Retu” Kukkonen, (s. 26. 5.1903). Hän oli Enson tehtaiden konttoristi ja apulaisosastopäällikkö. Hän oli Kisailijoiden johtokunnan jäsen ja sihteeri 1922-1939.

Retu Kukkosen kyvyt tunnustettiin Enson ulkopuolellakin. Hänet valittiin Suomen Hiihtoliiton johtokuntaan 1932-35, SVUL:n Viipurin piirin yleisurheilujaostoon 1932-41 ja piirin johtokuntaan 1934-40. Talvisodan jälkeen Retu siirtyi Helsinkiin Suomen Urheiluliiton toiminnanjohtajaksi 1940-52 ja keskusjärjestö SVUL:n talouspäälliköksi 1952-64.

Retun poika Anssi Kukkonen (s. 30.4.1934 Ensossa) valitsi urheilutoimittajan uran. Hän oli television ensimmäinen urheilutoimittaja 1960-luvun alussa ja loi maineikkaan uran urheilun parissa.

Enson Kisailijoiden puheenjohtajana oli vuosina 1924-29 sahanhoitaja Torsten Hallberg. Hänen muutettuaan pois paikkakunnalta puheenjohtajaksi tuli vuosiksi 1930-39 työnjohtaja Jussi Höglund (Helevuo). Hän toimi myös Enson palopäällikkönä. Hänen poikansa Hannes, Eino ja Kosti olivat Kisailijoiden edustusurheilijoita.

SVUL:n Viipurin piirin tilastojen mukaan Enson Kisailijoissa oli 50 jäsentä vuonna 1924. Vielä vuonna 1927 jäsenmäärä oli vain 65, mutta sitten alkoi ripeä nousu. Vuonna 1931 Kisailijat oli Viipurin piirin kolmanneksi suurin seura: 308 jäsentä. Vuonna 1939 jäseniä oli jo lähes 500.

Kisailijoiden 15-vuotisjuhlassa 21. 3. 1937 seuran kunniajäseniksi kutsuttiin laamanni A.M. Lassenius, insinööri Ilmari Tamminen, maisteri William Lehtinen, konttoristi Antti Vänskä ja työnjohtaja Matti Talja.

Enson Kisailijat oli 1930-luvulla Suomen tunnetuimpia urheiluseuroja. Se järjesti Ensossa useissa lajeissa kansainvälisiä kilpailuja ja kasvatti mestareita yleisurheiluun, hiihtoon, voimisteluun, pesäpalloon ja pikaluisteluun. Seurassa harrastettiin myös painia, nyrkkeilyä sekä jalka- ja jääpalloa ennen näiden lajien erikoisseurojen syntymistä. Suunnistuskin ehti Kisailijoiden valikoimaan ennen talvisotaa.

OLYMPIAVOITTAJA MATTI LÄHDE

Hiihtäjä Matti Lähde oli syntyisin Joutsenosta, mutta vuonna 1936 hän edusti Enson Kisailijoita. Enso-Gutzeit Oy auttoi Kisailijoita järjestämällä tehtaalta työpaikkoja urheilijoille. Matti Lähde pääsi Ensoon viilarinoppilaaksi.

Lähde oli voittanut 18 kilometrin Suomen mestaruuden 1935. Hän pääsi Suomen olympiajoukkueeseen Garmisch-Partenkircheniin talvella 1936. Hän hiihti Suomen voittoisassa 4x10 kilometrin viestijoukkueessa. Kisa alkoi huonosti;Suomen joukkueen aloittaja Sulo Nurmela oli sairas ja toisen osuuden hiihtänyt Klaes Karppinen ylikunnossa. Matti Lähde pääsi kolmannelle osuudelle vasta kolmantena. Ruotsi ja Norja olivat yli minuutin edellä. Lähde hiihti mainiosti ja oli osuutensa nopein. Hän tavoitti Ruotsin Arthur Häggbladin ja jätti hänet selvästi taakseen. Norjan Sverre Brodahlia hän ei kuitenkaan saanut kiinni kuin kolme sekuntia, ja ankkuriosuudelle Norja pääsi 82 sekuntia ennen Suomea. Suomen ankkuri Kalle Jalkanen kuitenkin tavoitti Norjan Bjarne Iversenin ja meni ohi. Suomi sai olympiavoiton.

Muutamaa päivää myöhemmin hiihdetyssä 18 kilometrin kilpailussa Matti Lähde oli väsynyt, ja sai tyytyä 15. sijaan. Samana talvena hän oli Salpausselän 17 kilometrillä neljäs ja Holmenkollenilla seitsemäs. Matti Lähde siirtyi syksyllä 1937 Kuopioon saatuaan työpaikan poliisilaitokselta.

Kisailijoiden ensimmäinen mestarihiihtäjä oli Toivo Kontula. Hän hiihti SM-kilpailuissa 50 kilometrillä hopeamitalin 1932 ja oli 10 kilometrillä viides 1931. Salpausselällä hän oli viidesti kahdeksan parhaan joukossa, parhaimmillaan 10 kilometrillä toinen 1929 ja kolmas 1931.

Enson hyppyrimäen vihkiäiset olivat 31.1.1937. Mäessä tehtiin parhaimmillaan noin 35 metrin leiskauksia. Kisailijat järjesti 1930-luvulla kansallisia hiihto- ja mäkikilpailuja, joissa vieraili suomalaisia olympiavoittajia ja maailmanmestareita. Seuran hiihtojohtajana oli varatuomari Ilmari Luostarinen. Hän organisoi myös Enson tehtaiden hiihtoharrastusta ja oli Suomen Ladun perustajia 1938 ja Ladun ensimmäisen hallituksen jäsen 1938-44.

PESÄPALLOA PÄÄSARJASSA

Suomen Pesäpalloliitto perustettiin vuonna 1931. Yksi perustajaseuroista oli Enson Kisailijat. Kisailijat pelasi nykyistä Superpesistä vastaavassa korkeimmassa sarjassa, jonka nimi 30-luvulla oli Suursarja.

Ensimmäinen kesä pääsarjassa 1933 tuotti tappioita ja viimeisen sijan. Vuodeksi 1934 korkeimman sarjatason joukkueiden määrää kuitenkin lisättiin kymmenestä kahteentoista, ja Kisailijat säilytti karsintojen kautta paikkansa ylimmässä sarjassa. Joukkue pystyi voittamaan vieraskentällä Kuusankosken Vedon 2-0, Veto eteni SM-finaaliin asti. Kesällä 1935 Kisailijat putosi Suursarjasta, mutta nousi takaisin vuodeksi 1938.

Kesällä 1938 Kisailijat voitti kotikentällään Kuusankosken Vedon 6-2. Veto eteni myös sinä kesänä SM-finaaliin. Kisailijat oli maan parhaimmistoa myös kesällä 1939 ja seuralla olisi ollut paikka Suursarjaan kesäksi 1940, mutta talvisodan ja Enson menetyksen jälkeen pelaajat olivat hajaantuneet ympäri Suomen, eikä seura pystynyt keräämään joukkuetta pääsarjaan.

Kisailijoiden parhaita pesäpalloilijoita olivat Kosti Höglund (Idän joukkueessa 1934), Unto Majander (Idän lukkari 1937) ja Uuno Käkönen (Idän polttaja 1939 ja 1943). Muita mestaripelaajia olivat 2-pesä Olli Hannula, 1-pesä Veikko Viika ja mestariluistelija Lassi Parkkinen, joka pelasi takakentällä useimmiten kolmosvarana.

Kisailijoiden nuorten joukkue pääsi SM-finaaliin 1938, mutta hävisi Pirkkalan Urheilijoille. Kisailijoilla oli myös naisten pesäpallojoukkue.

Pesäpallotoiminnan vetäjänä oli Antti Vänskä. Hän oli SVUL:n Viipurin piirin pesäpallojaoston puheenjohtajana 1936-44. Vänskä oli erinomainen voimistelija, hän oli saanut SM-kilpailuissa hopeaa 1927 sauva- ja vapaaliikekilpailussa.

VOIMISTELU

Kisailijoiden voimisteluharrastusta johti Kustaa Koljonen. Siihen aikaan harrastettiin joukkuevoimistelua. SVUL:n voimistelujuhlilla 1934 Kisailijat oli maaseutuseurojen sarjassa neljäs. Vuoden 1936 voimistelujuhlilla Kisailijat voitti maaseutuseurojen telinemestaruuden.

MAAOTTELUTASON PIKALUISTELIJOITA

Enson Kisailijoiden paras pikaluistelija oli Lauri (Lassi) Parkkinen. Hän edusti Suomea MM-kilpailuissa 1938 ja 1939. Lassin tavoitteena olivat talven 1940 olympiakisat, mutta maailmansodan takia niitä ei voitu järjestää. Pitämättä jäivät myös vuoden 1944 olympiakisat.

Lassi Parkkinen pääsi vasta helsinkiläisenä sotien jälkeen 1947 MM-kilpailuihin, ja voitti Oslossa maailmanmestaruuden. Hän menestyi vuosien 1948 ja 1952 talviolympiakisoissa.

Muista Kisailijoiden pikamenijöistä Kalle Paananen oli 1935 SM-kilpailuissa 500 metrillä kolmas. Terho Hirvonen oli SM-kilpailuissa 500 metrillä kolmas 1934.

Terho Hirvonen edusti Suomea 1933 Euroopan mestaruuskilpailuissa Viipurissa. Hän oli 500 metrillä viides (46,6) vain sekunnin kymmenyksen kolmannelle hävinneenä.

Kisailijoiden Vilho Raami voitti nuorten Suomen mestaruuden 1939. Hän edusti Suomea myös samana talvena nuorten maaottelussa Ruotsia vastaan. Maaottelu luisteltiin Ensossa. Sotien jälkeen Raami jatkoi kilpailemista ja siirtyi sitten valmentajaksi ollen Squaw Valleyn olympiakisoissa 1960 Suomen pikaluistelijoiden päävalmentajana.

AIMO TANNER OLYMPIAVALMENNUKSESSA

Enso-Gutzeit Oy palkkasi 1932 tehtaiden liikuntaneuvojaksi olympiavoimistelija Jaakko Kunnaksen. Hän valmensi myös Kisailijoiden voimistelijoita apunaan Alpo Malinen. Kunnas löysi lahjakkaan Aimo Tannerin, joka 1938 sai telinevoimistelussa Suomen B-mestaruuden.

Ensossa järjestettiin 20.11.1938 voimistelun maaottelukarsinta, jonka voitti Aimo Tanner. Hänet valittiin maaotteluun Norjaa vastaan. Tanner kuului olympiavalmennettaviin vuoden 1940 olympiakisoja varten, mutta niitä kisoja ei maailmansodan takia voitu järjestää.

Enso-Gutzeit Oy maksoi viiden liikuntaneuvojan palkkaa tehtailla. Yksi heistä oli olympianyrkkeilijä Valle Resko. Hän valmensi myös Kisailijoiden nyrkkeilijöitä. Heistä Arvo Siponen oli vasenkätinen kääpiösarjan (54 kg) maaottelumies. Vuonna 1937 hän hävisi Saksa-maaottelussa Stettinissä niukasti Josef Minerille, joka oli Berliinin olympiakisojen pronssimitalisti. Helsingin Messuhallissa 1938 Siponen voitti maaottelussa Saksan Erwin Völkerin.

NYRKKEILYÄ JA PAINIA

Kisailijat järjesti kansallisia nyrkkeily- ja painikilpailuja. Paras painija oli Arvo Helin. Hän edusti Suomea maaotteluissa ja sai SM-pronssin 79-kiloisissa 1934. Ruotsi-maaottelussa Tukholmassa 1937 Helin antoi hyvän vastuksen moninkertaiselle olympiavoittajalle Ivar Johanssonille, jota pidettiin 30-luvulla maailman parhaana painijana.

Enson nyrkkeilijät ja painijat perustivat 24.4.1939 erikoisseuran Enson Voimailijat. Sen toiminta jäi talvisodan takia alkutekijöihinsä.

Kisailijoiden ohjelmassa oli vuoteen 1936 sekä jalka- että jääpallo. Esille tuli palloilun erikoisseuran perustaminen Vuoksenlaaksoon, ja 4.12.1936 perustettiin Ylä-Vuoksen Palloseura. Se eteni jääpallossa mestaruussarjaan ja SM-finaaliin talvella 1939.

YVPS pelasi sotien jälkeen Imatralla ja fuusioitui 1962 Imatran Pallon kanssa. Uuden seuran nimeksi päätettiin Imatran Pallo-Salamat eli PaSa, joka jatkaa 2010-luvulla aikoinaan Ensossa alkaneita palloiluperinteitä.

KANSAINVÄLISIÄ YLEISURHEILUKILPAILUJA

Yleisurheilu oli Kisailijoiden ohjelmassa alusta alkaen. Toiminta kehittyi, kun 1924 Ensoon valmistui kunnollinen urheilukenttä. Juoksurata oli 300 metriä ja se sai 1930-luvulla hiilimurskapäällysteen.

Uuden urheilukentän valmistuttua Kisailijat alkoi järjestää joka kesä kansallisia kilpailuja, muutamana kesänä jopa kahdet kansalliset. Niissä nähtiin suomalaisia kansainvälisiä tähtiurheilijoita Matti Järvisestä ja Ilmari Salmisesta Paavo Nurmeen. ”Juoksijoiden kuningas” Paavo Nurmi (yhdeksän olympiavoittoa) juoksi Ensossa kesällä 1933. Ensossa järjestettiin myös maastojuoksun Suomen mestaruuskilpailut keväällä 1931 ja vauhdittomien hyppyjen Suomen mestaruuskilpailut talvella 1929.

Yleisurheilutoimintaa vetäneen Retu Kukkosen ja Enson tehtaiden avulla Kisailijat sai 30-luvulla kilpailuihinsa myös ulkomaisia osanottajia. Kesällä 1936 kansainvälisissä kilpailuissa oli mukana Japanin urheilijoita, jotka olivat matkalla Berliinin olympiakisoihin. Kesällä 1936 Ensossa kilpaili Unkarin maajoukkueen urheilijoita ja 1939 ruotsalaisia.

Ylä-Vuoksen alueen urheilijat kävivät 1930-luvun lopussa otteluja latvialaista piirijoukkuetta vastaan. Ottelu oli elokuussa 1938 Ensossa.

Kisailijat kasvatti Ensossa kymmeniä kansallisen tason juoksijoita, hyppääjiä ja heittäjiä. Maastojuoksun SM-kilpailujen seurojen joukkuekilpailussa Kisailijat oli neljäs 1926, 1927 ja 1929. Kun tiedetään, että suomalainen kestävyysjuoksu oli maailman huipulla, niin tällaiset sijoitukset olivat arvokkaita. Viktor Eerikäinen oli 1926 viides SM-kilpailujen 3 000 metrin esteissä. Matti Talja oli 1931 viides 25 000 metrillä ja maastojuoksussa 1927 kuudes.

Vähän ennen sotia Eero Riikonen juoksi 1938 Helsingin Olympiastadionilla Kalevan kisoissa 10 000 metrillä pronssimitalistiksi (31.26,6) ja Iivari Pentikäinen teki seuraennätyksen 5 000 metrillä 14.55,8. Aika syntyi Viipurin Kalevan kisoissa 1937, kun Pentikäinen oli kovatasoisessa juoksussa seitsemäs.

Pikajuoksijoista Hannes Höglund (Helevuo) oli SM-kilpailuissa 400 metrillä 1927 neljäs. Seuraavana vuonna hän sai SM-pronssin ja oli 1929 viides. Hänen ennätyksensä oli 50,5, joka syntyi 1928 SM-kilpailuissa Helsingissä Eläintarhan kentällä.

Seuran ensimmäinen olympiaurheilija oli nuori pikajuoksija Risto Mattila. Hän ei ollut vielä täyttänyt 19 vuotta voittaessaan 1928 Eläintarhassa Suomen olympiakarsintojen 100 metriä ajalla 10,9. Amsterdamin olympiakisoissa hän ei kuitenkaan päässyt alkueristä jatkoon. SM-kilpailuissa hän oli 1928 ja 1929 kolmas. Hän teki 200 metrillä seuraennätyksen 22,5 kesällä 1929.

Lauri Vepsäläinen juoksi 100 metriä 11,0 kesällä 1934. Hän oli juuri valmistunut voimistelunopettajaksi. Hänestä tuli myöhemmin tunnettu valmentaja. Hän valmensi 1952 Helsingin olympiakisoissa Suomen menestyneitä melojia ja myöhemmin myös Suomen soutajia.

Yrjö Nieminen juoksi 100 metriä 11,0 kesällä 1936 ja 200 metriä 22,6. Vauhdittomien hyppyjen SM-kilpailuissa 1936 hän oli kolmiloikassa kolmas, pituudessa ja korkeudessa neljäs.

TUL:n puolelta Enson Kisailijoihin siirtynyt Ensio Nuppola juoksi 100 metriä 11,0 kesällä 1936 Viipurissa. Juoksun voitti Yhdysvaltojen maailmanennätysmies ja olympiakakkonen Ralph Metcalfe. Nuppola oli loistava lähtijä, ja hän johti juoksua vielä 30 metrin kohdalla, mutta sitten ME-mies meni menojaan (10,3). Nuppola juoksi Viro-maaottelussa 100 metriä ja 4x100 metrin viestin.

SUOMEN NOPEIN NAINEN RAUNI ESSMAN

Suomen nopein naispuolinen pikajuoksija 1930-luvulla oli Enson Kisailijoiden Rauni Essman (myöhemmin Asteljoki). Vuosina 1935-38 hän kilpaili 100 metrillä 22 kertaa ja hävisi suomalaiselle kilpakumppanilleen vain yhden kerran.

Rauni Essman oli poikkeuksellinen luonnonlahjakkuus. Retu Kukkonen ja Lassi Vepsäläinen antoivat hänelle valmennusohjeita, mutta varsin vähäisellä harjoittelulla Raunista tuli Suomen nopein nainen. Jo 15-vuotiaana kesällä 1933 hän pinkaisi 60 metriä 8,2. Se oli kauden päätyttyä naisten sarjassa Suomen sen kesän kärkiaika.

Kesäkuussa 1935 Ensossa Rauni Essman juoksi 100 metriä 12,9. Se sivusi naisten Suomen ennätystä. Elokuun 8. päivänä 1938 Helsingissä Eläintarhan kentällä hän alkuerissä paransi Suomen ennätyksen aikaan 12,8 ja juoksi finaalissa ennätykseksi 12,6. Se kesti Suomen ennätyksenä 17 vuotta.

Naisurheilu eli Suomessa pioneerivaihetta, eikä naisilla ollut omia SM-kilpailuja. Urheiluliitto päätti kuitenkin lähettää Suomen parhaita naisia 1936 Berliinin olympiakisoihin. Rauni Essman valittiin sinne 100 metrille ja 4x100 metrin viestiin.

Berliinissä Rauni juoksi alkuerissä samassa erässä tulevan olympiavoittajan puolalaisen Stanislawa Walasiewiczin kanssa. Puolalainen voitti alkuerän ajalla 12,6, ja pari metriä hävinnyt Rauni sai ajan 12,8. Välierässä Rauni jäi kuudenneksi, eikä päässyt olympiafinaaliin. Aika otettiin vain kolmelle parhaalle.

Naisten 4x100 metrin viestissä Rauni Essman oli ankkurina Suomen kvartetissa, joka alkuerissä juoksi Suomen ennätyksen 49,5. Se ei riittänyt jatkoon, mutta aika säilyi Suomen ennätyksenä 20 vuotta.

Rauni Essman valmistui ylioppilaaksi, lähti opiskelemaan Helsinkiin ja meni naimisiin. Hän lopetti urheilu-uransa 20-vuotiaana 1938.

OIVA MENTULA MAAJOUKKUEESSA

Kisailijoiden heittäjistä Oiva Mentula oli SM-kilpailuissa kiekonheitossa viides 1935 ja sai hopeamitalin 1937 ja 1939 sekä pronssimitalin 1938.

Hänen toinen lajinsa oli kuulantyöntö, jossa hän teki tuloksen 15,12 Enson kansallisissa 1938. Tuloksella mahtui tuolloin Suomen kaikkien aikojen kymmenen parhaan joukkoon. Viro-maaottelussa Tallinnassa 1939 Mentula voitti kuulantyönnössä virolaisen edellisen vuoden Euroopan mestarin Arnold Vidingin.

Maaotteluissa Mentula edusti päälajissaan kiekonheittäjänä Suomea 1936, 1937 ja 1939 Viroa vastaan, 1937 Iso-Britanniaa vastaan sekä 1939 Unkaria  ja Ruotsia vastaan. Ruotsi-ottelussa Tukholmassa hän heitti ennätyksensä 47,36. Se säilyi SVUL:n Viipurin piirin ennätyksenä 18 vuotta.

Asser Markkanen hyppäsi kolmiloikkaa 14,21 kesällä 1936. Hän oli myöhemmin Urheiluliiton aluevalmentaja ja Kuopion kaupungin urheilutoimenjohtaja.

Asko Jokinen hyppäsi 1937 pituutta 685. Sotien jälkeen hän oli SVUL:n Etelä-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtajana. Hänen ensolainen vaimonsa Impi Jokinen (o.s. Airikka) oli sotien jälkeen Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton puheenjohtaja ja sai korkeimman mahdollisen urheilun huomionosoituksen eli Suomen urheilun suuren ansioristin.

Juuri ennen talvisotaa syyskuun lopussa 1939 Kisailijoiden 19-vuotias Mikko Kunnas teki seuraennätyksen 360 seiväshypyssä. Hänen parhaat vuotensa menivät sodissa, mutta niiden jälkeen hän opiskeli lääkäriksi ja oli yksi maamme ensimmäisistä ja arvostetuimmista urheilulääkäreistä. Hän oli ilmavoimien ylilääkäri saadessaan surmansa lento-onnettomuudessa 36-vuotiaana 1956.

Kisailijoissa oli myös kilpakävelijöitä. Tauno Helppolainen teki 1937 Suomen ennätyksen 5 000 metrillä ja oli Kalevan Kisoissa 30 kilometrin kävelyssä pronssimitalisti 1937, 1938 ja 1939.

Talvella 1939 Enso-Gutzeit Oy teki päätöksen uuden urheilukentän rakentamisesta. Työt alkoivat kesällä. Juoksuradan pituus oli 400 metriä, keskikentälle päätettiin tehdä nurmipäällyste ja kentän viereen oli tarkoitus rakentaa katettu katsomo. Hanke jäi kesken, kun talvisodan jälkeen keväällä 1940 maamme itäraja vedettiin Enson teollisuuskeskuksen länsipuolelle.

Enson Kisailijat on jatkanut sotien jälkeen toimintaansa evakossa Imatralla.

Kuvalähde: Suomen Urheilumuseo

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Historian on kirjoittanut tietokirjailija, toimittaja ja Jääski-seuran entinen puheenjohtaja Antti O. Arponen. Teksti perustuu lähinnä hänen teoksiinsa Luovutetun Karjalan urheilu (1995) ja Enso, Jääsken pitäjän teollisuuskeskuksen elämää 1800-luvulta syksyyn 1944 (2001).