Kuva: Imatran kaupunginmuseo/Jääsken kuva-arkisto

Tietoa Jääskestä 

Jääski oli pitäjä luovutetun Karjalan alueella, Vuoksen yläjuoksun varrella, nykyisen Imatran ja Joutsenon kohdalla. Se kuului Viipurin lääniin. Pitäjässä oli kaksi keskusta; Jääsken kirkonkylä ja Enson teollisuusyhdyskunta. Pitäjä olikin jakautunut voimakkaasti kahtia, maatalousvaltaiseen maaseutuun ja Ensoon keskittyvään teollisuuteen.

Jääsken nimi tulee esiin jo Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa 1323.

Pinta-ala oli 400 km2, josta oli peltoa 8000 ha, niittyä 300 ha ja kasvitarhoja 40-50 ha. 
Jääski oli väkiluvultaan Suomen neljänneksi suurin maalaiskunta, asukkaita vuonna 1939 oli 20 800. Pitäjässä oli 60 kylää ja 18 kansakoulua.

Jääskessä oli huomattava määrä teollisuutta, muun muassa Enso-Gutzeitin puunjalostustehtaat, Suomen ensimmäinen tekokuitutehdas Kuitu Oy, Vuoksenniska Oy:n Imatran rautatehdas (nykyinen Ovako Oy), Outokumpu Oy:n kuparitehdas ja rikkidioksiditehdas (nykyisin Harjavallassa) ja Enson perunapolttimo.

Enso antoi nimensä nykyisin Stora Ensona tunnetulle metsäteollisuusyhtiölle. Enso Träsliperi Aktiebolagin perusti paroni Adi Standertskiöld Vuoksen varrelle, ensimmäisen tehtaan rakennustyöt käynnistyivät 1887.

Tärkein syy Vuoksenlaakson laajalle teollisuustoiminnalle oli energian saanti Vuoksen vesivoimaa valjastamalla. Energiantuotantolaitokset sijaitsivat Rouhialassa ja Ensossa. Runsaan teollisuuden myötä Jääski erosi viimeisinä vuosina huomattavasti Karjalan muista maalaiskunnista, sillä pitäjässä oli teollisuustyöpaikkoja myös naisille. Enso suunnitteli hakeutumista kauppalaksi. Tehdasyhdyskunnalla oli oma sairaala.

Liikenneolot, jotka olivat Jääskessä erinomaiset, takasivat pitäjälle hyvät kehittymisen mahdollisuudet. Viipuri-Joensuu –radasta erkani sivurata Antreasta Imatralle, joka kulki pitäjän läpi. Maantieverkosto oli tiheä ja Vuoksen yli oli useita siltoja.

Pitäjän vaakunassa kuvataan teollisuutta ja maaseutua. Teollisuuden ja kaupan keskuksena oli Enso (nyk. Svetogorsk). Ympärillä oli laaja maatalousvaltainen pitäjä. Jääsken maa- ja karjatalous olivat edistyksellisiä pitkälti Viipurin läänin maanviljelysseuran valistustyön johdosta. Jääski kuului maatalouden koneistamisessa Viipurin läänin pitäjien kärkipäähän.

Pitäjässä oli runsaasti harrastustoimintaa. Nuorisoseurat toimivat vireästi jo 1900-luvun alussa. Ensimmäinen kansakoulu avattiin 1872. Kunnalliseen itsehallintoon siirryttiin 1869.

Vuoksen yli johtanut silta valmistui 1885 ja oli aikanaan Suomen pisin maantiesilta. Sen lähellä sijaitsi Jääsken vuonna 1844 valmistunut kirkko. Peruskorjauksen jälkeen 1913 kirkkoon mahtui 2000 henkilöä.

Lopullisessa rauhansopimuksessa Jääsken pitäjä halkaistiin ja suurin osa pinta-alasta jäi Neuvostoliiton puolelle. Monista muista Karjalankannaksen  pitäjistä poiketen Jääsken pinta-alasta jäi noin 11% Suomen puolelle. Kunnalla ei kuitenkaan ollut sotien jälkeen elinmahdollisuuksia. Jääsken kunnan jäljelle jääneet varat käytettiin pääosin Imatran kauppalan perustamiseen 1.1.1948. Jääsken kyliä jäi Imatran ja Lappeenrannan alueille.