Sota-aikaa

Talvisota

Uusikirkkolaisia vapaaehtoiseen evakkoon

Jo 10. lokakuuta 1939 sisäministeriö antoi ohjeen, että ensi sijassa vanhusten, lasten ja sairaiden, joiden läsnäoloa ei vättämättä tarvittu kotiseudulla, tuli siirtyä pois Karjalan kannakselta. Myös Uudeltakirkolta osa lähti vapaaehtoiseen evakkoon esim. sisä-Suomeen. Kun sota ei kuitenkaan alkanut, niin suuri osa palasi takaisin juuri ennen talvisodan alkua.

Linnoitustöitä

Puolustusvalmiutta oli nostettu jo koko Suomen itsenäisyyden ajan Karjalan kannaksella. Kesällä 4.6.1939 käynnistyi varsinainen kansanliike Karjalan kannaksen linnoittamisesta - ihmiset ympäri Suomen lähtivät linnoitustöihin tekemään kiviesteitä, kaivanteita ja korsuja. Myös Uudellakirkolla linnoittajat olivat tuttu näky, ja enteilivät vaaraa.

Ylimääräiset harjoitukset (YH)

Elokuussa 1939 Kannaksella pidettiin kertausharjoitukset, jotka näkyivät "katukuvassa" myös Uudellakirkolla. Melkein heti perään 6.10. miehet kutsuttiin ylimääräisiin harjoituksiin ja osittaiseen liikekannallepanoon. Tämä koski erityisesti uusikirkkosia, joista moni oli määrätty suojajoukkoihin kuuluneeseen Erillispataljoona kolmeen (Er.P. 3) - uusikirkkolaiset kutsuttiin siis ensimmäisten joukossa.

Sodan kulku

6.10. – 29.11.1939 Ylimääräiset harjoitukset (YH)

Talvisodan taistelupaikat Uudellakirkolla:

30.11. – 2.12.1939 Vammelsuu

3.12. Vammeljärvi-linja

4.12. Peippolan alue

6.12. Vetäytyminen Summaan

13.3.1940 Talvisota päättyy

Talvisodan tuhot

Asuinrakennuksista tuhoutui 68,45 %. Melko hyvin oli säilynyt Metsäkylä, osittain Ino ja Vammelsuu sekä Airikkala, Myttyniemi ja Kirjavala. Pahimmin tuhoutuneita kyliä olivat mm. Kaukjärven alue sekä muutamat rantakylät. Metsät eivät kärsineet suuria tuhoja. Myös mm. Lintulan lehtikuusimetsä säilyi hyvin.

Seurakunnan kiinteistöistä kokonaan tuhoutuivat luterilainen kirkko ja kellotapuli sekä hautausmaa, kirkkoherran ja kappalaisen pappilat, Mesterjärven ja Kaukjärven rukoushuoneet. Ainoastaan kirkkoherran sauna ja navetta säilyivät, samoin Neuvolan rukoushuone.


Alla olevassa kuvassa Inon poikia kutsuttu ylimääräisiin harjoituksiin lokakuussa 1939 

Evakuointi talvisodasta

Uudeltakirkolta evakuoitiin 10.400 henkilöä (väestö 31.12.1938 oli noin 11.200). Evakuointi tapahtuu pääosin 1. - 2.12. Väestö koottiin Patrun parantolaan tai Rantamäen työkotiin, josta linja-autokuljetuksin siirryttiin rautatieasemille. Matkatavarat jäivät kokoontumispaikkoihin.

Virallisesti oli kaksi sijoitusaluetta: Länsi-Uusimaa ja Turun ja Porin lääni. Länsi-Uudellemaalle oli sijoitettuna noin 4.500 ihmistä ja TL:ssä 2.000 (mahdollisesti 4.000). Kirkkoherranvirastot siirtyivät ensin Kiikkaan ja myöhemmin Lohjalle. Lopulliseksi sijoituspaikaksi määrättiin Turun ja Porin lääni. Jatkosota keskeytti siirrot, ja alettiin valmistautua Karjalaan paluuseen.


 

Jatkosota

Uusikirkko saadaan vallattua takaisin heti jatkosodan alussa, elokuun 1941 lopussa. Takaisinvaltaukseen osallistuu myös taiteilija, keihäänheittäjä Tapio Rautavaara, joka tuolloin palveli JR 4:n toiselle pataljoonalle alistetussa autojoukkueessa kuljettajana.

Neuvostoarmeija oli perääntymässä ja Kannaksen kaksi armeijakuntaa määrättiin varmistamaan perääntyminen. Tarkoituksena oli katkaista aikaisin lauantai-aamuna 30.8. Viipuri-Terijoki –maantie kirkonkylän kohdalla. Klo 03.00 suomalaiset aloittivat tulituksen, mutta vihollinen vastasi nopeasti tuleen. Yllätykseksi aiottu hyökkäys epäonnistui. Kun panssaritorjuntatykit saivat ratkaisevat osumat kranaatinheittimien yhteistyöllä, viholliskolonna pysähtyi kirkon tienhaaran paikkeille, jossa alkoi raju tulitaistelu.

Puoleen päivään mennessä vihollinen oli väistynyt Inon suuntaan. Arvokkaaseen sotasaaliiseen kuului mm. 19 kpl kuuden tuuman tykkiä, 30 traktoria, radioauto, kuorma-autoja sekä ampuma- ja elintarvikkeita – Uudenkirkon kirkonkylä oli vapautettu.

Takaisinpaluu

Paikallishallinnosta vastasi kunnan esikunta, joka perustettiin siirtoväen sijoituspaikkakunnalla jo ennen Karjalaan siirtymistä. Alkuvaiheessa Uudenkirkon kunnan esikuntaan kuului kolme henkilöä: kunnanpäällikkö Viljo Vehola ja jäseninä Herman Vesterinen ja Edward Kokko.

Heinäkuussa 1941 suoritettiin tiedustelu halukkaista Karjalaan palaajista. Esikunta kävi läpi kaikki palaajat ja merkitsi jokaiseen palautuskorttiin, voiko henkilö palata. Väestönsiirtotoimisto keräsi kortit ja kirjoitti palaavalle paluuluvan, jota oli tarkoin noudatettava, ja pidettävä lupa mukanaan. Kotipitäjään saavuttuaan oli jokaisen heti ilmoittauduttava kunnan esikunnassa, jossa lupa tarkastettiin ja vaihdettiin oleskelulupaan. Esikunnasta palaaja opastettiin kotikyläänsä vaarattomiksi todettuja reittejä pitkin.

Jokunen sata palasi jo vuoden 1941-42 talvea vasten, mutta varsinainen paluumuutto tapahtui keväällä 1942. Kesäkuun 1942 puoliväliin mennessä, pitäjään oli palannut noin 3.500 henkeä. Paluumuutto eteni sitä mukaa, kun asuinrakennuksia valmistui, ja olosuhteet asumiselle olivat välttävät.  Tosin moni asui vielä vuoden 1942-43 talvenkin pahviparakeissa, kellareissa, korsuissa, vajoissa jne. Syksyllä 1942 aloitettiin armeijan toimesta ns. Asevelitalojen rakentaminen. Uudellekirkolle saatiin tällaisia taloja 163 kpl.

Pitäjän itäisten osien ja rantakylien asukkaille paluulupia ei voitu myöntää jatkuvien sotatoimien vuoksi.

Vuoden 1944 evakuointiin mennessä asukkaita oli palannut 6.000 eli vajaa 60 % talvisodan 10.400 evakuoidusta.

Hyökkäysvaihe päättyy jo vuoden 1941 lopulla ja alkaa pitkä asemasotavaihe. Venäläisten aloittaessa suurhyökkäyksen 9.6.1944 Pääasemasta Valkeasaaressa vetäydytään 10.6. VT-asemaan, Uudenkirkon alueella Vammelsuuhun.

Sodan kulku:

25.6.1941 Jatkosota alkaa

30.8.1941 Uudenkirkon kirkonkylä vallataan takaisin

9.6.1944 Venäläisten suurhyökkäys alkaa

10.6. Vetäytyminen VT-asemaan Vammelsuuhun

14.6.1944 Vammeljärvi-linjasta peräännytään

17.6.1944 Koko pitäjä on venäläisten hallussa

Alla olevassa kuvassa panssariestekaivantoa Vammelsuussa 2019 (Outi Grusander)

Evakuointi

Evakuointipäällikkönä toimi luutnantti Kauko Summa apulaisenaan maanviljelijä O. Olkkonen

Evakuointi vyöhykkeittäin

Uudenkirkon eteläiset kylät kuuluivat evakuointivyöhykkeeseen I:1 ja muut osat I:2. Evakuointikäsky päämajasta I:1-vyöhykkeelle, jossa evakuoitavia oli 2.728 annetaan 10.6.1944 klo 10.02. Saman päivän iltana klo 18.59 tuli käsky evakuoida myös vyöhyke I:2 eli Uudenkirkon pohjoisosat. Koska evakuointi oli jätetty niin viime tippaan ja kaikki syrjäkylillä asuvat eivät saaneet tietoa heti, saapui vielä sunnuntaina 11.6. kirkkoon väkeä, joka oli tietämätön tilanteesta. Samalla päivällä suoritettiin Uudenkirkon viimeiset hautaukset, jumalanpalvelus jätettiin pitämättä.

Kuormausasemina toimivat mm.: Jäppilä, Lounatjoki, Perkjärvi ja Leipäsuo. Väestön ja karjan kulku oli määrätty tapahtuvaksi maanteitse Säiniön-Juustilan kautta Lauritsalaan. Mikäli sieltä ei voitu kuljettaa karjaa eteenpäin rautateitse, se oli ajettava reittiä: Lappeenranta – Savitaipale – Tuohikotti – Selänpää – Vierumäki – Heinola ja sieltä edelleen sijoituskuntiin.

Kunnanpäällikkö Viljo Veholan mukaan evakuointi ei onnistunut. Asemat joutuivat paljolti vihollisen pommittamiksi ja suuri osa tavaroista jäi kokoontumispaikkoihin. Evakuointikäsky oli saatu liian myöhään. Evakuoinnista vastasi Uudenkirkon sotilaspiiri, johon kuuluivat myös Terijoki, Kanneljärvi ja Kuolemajärvi. Hallintopiirin päällikkönä toimi luutnantti Aulis Virtanen.

Keskiviikkona 14.6. menetettiin Neuvola, Airikkala, Myttyniemi ja Kirjavala – Vammeljärvi-linjasta jouduttiin luopumaan. Lauantaina 17.6. koko pitäjä oli venäläisten hallussa.

Evakkovaiheista Kiikassa

(Maijaliisa Kalliomäen kooste uusikirkkolaisten evakkovaiheista Kiikassa) Lue tästä >>

Alla kellotapulin jäänteet 4.9.1941 sekä panssariesteiden tekoa Vammeljoen sillalla 1939 (SA-kuva).

Talvisodan evakkopaikkakunnat

Talvisodasta evakuoitiin 10.400 henkilöä. Osa oli jo aiemmin ehtinyt muuttaa pois.

Väestön sijainti talvisodan jälkeen:

Länsi-Uudellamaalla 9 kunnan alueella 4.659 hlöä (Lohja 855, Karjalohja 200, Pusula 390, Vihti 1.500, Nurmijärvi 900, Kirkkonummi 200, Nummi 280, Espoo 304, Sammatti 30)

Turun ja Porin läänissä 23 kunnan alueella 2.000 (tai 4.000) hlöä

Muualla 2.000 hlöä

Jatkosodan alkaessa oli toukokuussa 1941 aloitettu väestön siirrot Länsi-Uudeltamaalta Turun ja Porin lääniin. Siirrot keskeytettiin, kun saatiin tieto, että on mahdollista päästä takaisin Karjalaan.

Jatkosodan evakkopaikkakunnat

Ikävä yllätys uusikirkkolaisille oli, että evakuointi ei tapahtunutkaan entisille evakkopaikkakunnille Satakuntaan, Länsi-Uudellemaalle ja Turun seudulle vaan Itä-Hämeeseen. Osa vietiin junalla Lahteen ja sieltä lotjissa Sysmään, josta kuorma-autoilla edelleen. Väestö sijoitettiin Heinolan maalaiskuntaan, Hartolaan, Joutsaan, Pertunmaalle, Leivonmäelle ja Kangasniemeen. Kirkkoherranvirasto sijoittui Heinolaan. Myöhemmin marraskuun lopulla virasto siirtyi Nousiaisiin.

Osa uusikirkkosista lähti pitkin kesää ja syksyä oma-aloitteisesti entisiin sijoituskuntiin.

Marraskuussa 1944 aloitettiin virallisesti tasoitussiirrot Turun ja Porin lääniin.

Väestön sijainti 1944 lopulla:

Turun seutu 28:ssa kunnassa noin 3.000 hlöä

Itä-Häme 6:ssa kunnassa 2.600 hlöä

Länsi-Uudellamaalla 9:ssa kunnassa 1.400 hlöä

Muualla 2.200 hlöä

Lopulliset sijoituspaikat

Alkukesästä 1945 saatiin tieto, että lopulliseksi sijoitusalueeksi ei tule Turun ja Porin lääni vaan Salon seutu: Angelniemi, Halikko, Karuna, Koski TL, Marttilä, Perniö, Sauvo ja Somero. Siirtyminen näille alueille alkoi vuoden 1946 keväällä. Eniten uusikirkkosia sijoittui Perniöön, johon sijoitettiin noin 20 kylän asukkaat.

Sijoittamisessa oli ajatuksena, että rantakylät sijoitetaan rantapitäjiin, kirkonkylä Halikkoon ja muut kylät Halikon ympärille samassa suhteessa kuin matkaa kirkonkylään oli Uudellakirkolla. Kaikki eivät kuitenkaan muuttaneet virallisille sijoitusalueille vaan jäivät aiempaan sijoituskuntaan tai olivat jo aiemmin muuttaneet jonnekin muualle.