Sahat lauloivat ja tulosta syntyi

17.5.2008

Kirjoittaja ja kuvat: Maija Nevalainen

Tuhti talkooporukka jalkautui raivaamaan Jääsken kirkkomaata ja Punamäen hautausmaata 17.5.2008

Talkoiden päivämäärästä oli sovittu jo viime vuoden puolella. Oli aikaa levittää tietoa ja aikaa kysellä lähtijöitä. Tapahtuman kokenut organisaattori oli Kaija Linnahalme, joka on pian parikymmentä vuotta käynyt vetämässä talkooporukoita entisen kotipitäjänsä pyhillä paikoilla.
Kaija otti hihasta, kyseli konevoimaa moottori- ja raivaussahoja, hankki niille rajan ylivientilupia ja väelle viisumeita. Tullistakin selvittiin sutjakasti niin että töihin päästiin hyvissä ajoin.
Osa joukosta jäi kirkkomaalle, johon oli vuosien mittaan kertynyt jo kaatuneita ja pystyyn kuivuneita isoja puita. Siellä oli moottorisahoille ja riskeille miehille vääntämistä saada puut nurin, pienemmiksi ja kasoille kirkkomaan laidoille. Sinne jäivät oksia kantelemaan Itä-Suomen koulusta päivän viisumilla lähteneet neljä nuorta tyttöä. Matka lienee ollut heille varsinaista idän eksotiikkaa.

 Vesakot matalaksi Punamäellä

Jääsken vanhan hautausmaan eli Punamäen hautausmaan raivaukseen tartuttiin ensi kertaa 90-luvun alussa, jolloin Anjalankoskelainen Pentti Viskari kokosi sieltä joukon entisiä jääskeläisiä raivaustöihin. Korkeiden puiden metsämaan riesana on ollut vesakoituminen. Niitä vastaan käyriin nytkin monen miehen ja naisen voimin. 
Hautausmaan portilla on venäläisten hiekkahauta, soranottopaikka, jota on jo pitkään käytetty näköjään kaatopaikkana. Siihen kannettiin sylissä vesakko-oksia, joku kulki ”kassialmana ankkapesien” jälkiä, isompia kaatuneita runkoja vietiin kahden hengen kimppakyydillä. Kun kirkkomaalta sitten joutuivat moottorisahamiehet, he kaatoivat suurimmat kuivuneet puut ja katkoivat jo pitkällään olevat. 
Iltapäivään mennessä metsäpuisto oli kuin olikin upea aurinkoinen puisto, jossa ensi vuonna 70 vuotta muhinut aluskasvillisuus oli levinnyt kukkien lajirunsaudeksi. Sinivuokot lopettelivat kukkimistaan, lemmikit olivat nupussa, akileijat, harjaneilikat, ukonhatut ynnä muut haudoilta karanneet puutarhakukatkin kiersivät nuppua.

Ruumishuoneen laitamille muistomerkki

Punamäelle on haudattu viimeksi ennen talvisotaa. Ensimmäisten raivaajien toimesta ja opetusministeriön avustuksella Punamäen hautausmaalle saatiin 1995 muistokivi kertomaan: Jääsken Punamäen vanha hautausmaa.

Kahvi- ja infotaukoa pidettiin ”paarhuoneen” kivijaloilla. Kaija Linnahalme kertoi Jääsken hautausmaiden historiaa ja ahkera Jääsken kävijä Aili Finni kattoi kiville kahviaterian.

Katseltiin kuvia, käytiin läpi tuttujen hautakiviä, joita siellä täällä oli jäljellä ja ihasteltiin, mitä oli aikaan saatu. Sen muistorikkaammaksi, pyhemmäksi ja kauniimmaksi metsäpuistoa ei tekemälläkään saa. Kaipaamaan jäätiin Lesogorskin kunnanjohtaja Andrei Simonovin lupaamaa vierailua, mikä ei esteiden takia toteutunut. Hänelle oli varattuna kipsiin valettu Jääsken vaakuna vietäväksi virkahuoneensa seinälle.