4.8.2026 Jääskeläisii juhlis

ti elok. 04 08:07:00 2026

Elokuun 9. päivä vietettävässä Jääski-päivässä julkaistaan uusi Murre-Jääskeläinen -lehti. Tässä jo ennakkoon makupalana lehden jutuista Hilkka Innanen o.s. Suikkarin kirjoittama pakina jääskeläispariskunnan visiitistä Jääski-päiville joskus markka-aikoina. Tulevana sunnuntaina Jääski-juuriset kokoontuvat Anjalaan yhteisille Jääski-päiville. Uusi lehti on myynnissä siellä ja verkkokaupassa. 

Jääskeläisii juhlis

Kirjoittanut Hilkka Innanen o.s. Suikkari

"Myö käytii mei ukon kans täs männeenä viikovaihtees jääskeläisii juhlil Lappeenrannas. Mie ihmetteli isseksein, jot mite hää ukko oli niinki hanakka lähtemää miu mukahei. Hääkö sannoo saaneesa tarpeeks jääskeläisist täs kolmekymmenäsviis vuuves, minkä myö ollaa yhteistä leipää nakerrettu.

Lähetti jo lauantak´iltan sukulaisii kestii, niiko Jääskes enne ruukattii. Täl kertaa matkustettii junas.

Olha se sommaa istuu vierekkäi niil pehmosil penkkilöil. Ei oltu ajettukkaa junas ko enne uuten olles. Piletit ostettii kontuktöörilt.

Ukko ol mielissää, ko saatii alennusta. Ollaa nääs eläkkeel. Tuloasema alko lähestyy, ja mie läksi tunkemaa nyssäköinei hyvis ajoi vaunusillale, etten vaa jäis junnaa.

Sukulaist olliit asemal vastas oikei auto kans. Lauantak´ iltaa vietettii sukulaisis. Sin ol kokkootunt muitakii orpanoi. Syötii, juotii ja mässättii jääskeläisiks — harvo nähtyy. Saunas käytyy asetuttii pötkällee, jot havahuttas aamul ajois.

Suntak´aamun alko sitt varsinaist juhlat Ens kukitettii Lotta-tyttö. Siit mäntii juhlajumalapalveluksee Maria kirkkoo. Se ol täyn ko kirvee silmä ja melkei kaik jääskeläisii. Entine Jääske poika Rossi Pekka saarnas. Hää muistutti meitä essikkoajoist, joita tulloo sillo tällö ihmise elämää. Loppuvirttä veisattais mie satui vilkasemmaa vierelläi istunutta iäkästä neit´immeistä. Kyyneleet virtaasiit häne poskpäillää iha noronaa. Mitä muistoloit tää virs lienöö hänes herättänt? Mie muisteli mei äitiä. “Mä elän laupeudesta ja armon antimista.” Tätä virttä myös usjast yhes veisattii.

Kirkost mäntii muistellemmaa Jääskee jääneitä sankarvainajii. Kirkkotiel tul vastaa nuoruuve ystävä. Yks halaus sano enemmä ko sata sannaa.

Hotel Lappees murkinoitii. Ruoka ol hyvvää ja se riitti, vaik syöji ol sattoi ja kaik olliit nälkäsii niiko Viro hukat.

Kylläsel vassal olkii hyvä lähtii pääjuhlaa Lappeenrantasallii. Siin käi just sillei, niiko mie pelkäsi, jot miu kuulokojjeestai simaht patter, ko torvsoittokunta töräyttel torvellaa. Musiikkiesitykset mie kyl kuuli, senkii mite kauniist yks nuor mies laulo ja näi ko kolme nuorta tanssiit näitist palettii. Muust mie siit oikei jyväl päästkää.

Puhheet olliit nähtäväst hyvvii, ko ukot miu molemmi kuppeillail torkkuit nii, jot päät nuokahtelliit. Mut annas olla, ko Uosukaise Riitta lehaht puhujapönttöö, nii jo ukoilt unet silmist karisiit.

Mie aatteli, jot kyssyyks hää Riitta, jot kuka hänt rakastaa, ko kaik nostiit kätteesä yks vuorotelle. Meikii ukko viittas.

Sillo mie kysyi: "Mitä nyt?"

"Nosta siekii", sano ukko "ko oot Etelä-Karjalast."

Sit Riitta laulo Ryssä, Ranska ja Ritania. Sen viisun miekii ennen osasi.

Juhlat loppu, ja alko kotmatka, koha ens löyvettiin yks mummo, joka ol hävint siin ihmisvilinäs. Lähettii linjapiilil. Kerittäis parraiks juna-asemal ja jatkettas junal Simpeleelle. Mites käikää!

No päästii asemal, nii juna läks justii. Ei paljo myöhästytty. Nyt pit saaha sana kotjoukoile, jot elos ollaa ja tullaa ko keritää.

Mie mäni ravintola puolelt kysymää, jot saanks mie soittaa telefoniil.

"Saatte, kun ostatte puhelinkortin, mikä maksaa 30 markkaa."

Mie puliti rahat ja sai korti.

Siin asemahuoneen seinäl ol louta, mis ol kortmäntävä reikä. Siihe mie tököti korttiai, mut ei tapahtunt mittää.

Mie mänii sanomaa tarjoilijal: "Mie en ossaa kyl täl telefoniil soittaa."

“Eihän tämä mikä puhelin olekaan. Tämä on lippuautomaatti", sano tarjoilija.

Mikkää ei oo nii viisas ko tyhmä ihmine, mut oppii ikä kaik, mie höpöti isseksei männessäi puhelinkoppii ja sai ko saikii asjai toimitetuks.

Palatessain sanoin: Kuuleha ukko. Eiks myökii osteta ne kännykät. Ne ois nii tarpee etekii tällei matkal ja miksei kotonkii. Sie mänisit messää ja mie soittasi siul ja haastettas niiko jääskeläist ikkää.

Yllätykseksein hää ei sanont, jot "en kuule" vaa ”Iha totta”.

Kirjoittanut Hilkka Innanen o.s. Suikkari. Jääski-seuralle luovuttanut Marja Räikkönen, 2026. Litterointi Kirsi Juura.

Kuva: Marja Räikkösen kuva-albumi