Jääski-seuran uutisia
31.1.2024 Muistokirjoitus Eeva-Riitta Kauttu
ke tammik. 31 08:27:00 2024
Jääsken entisen pitäjän kulttuuria ja perinteitä ahkerasti tallentanut Eeva-Riitta Kauttu o.s. Arponen kuoli jouluaaton aattona 23.12.2023. Hän oli syntynyt Ensossa 11.7.1933. Hän nukkui rauhallisesti ikiuneen kotonaan Vantaalla läheisten läsnäollessa.
Eeva-Riitta oli laajasti tunnettu ja erittäin pidetty henkilö jääskeläisyhteisössä. Hän oli vielä sitä Jääskessä syntynyttä sukupolvea, joka rikastutti meidän muiden elämää omakohtaisilla muistelmillaan Jääskestä.
Kun Eeva 1987 liittyi Jääski-seuraan, niin yhdistys oli vasta kolme vuotta vanha ja sai Eeva-Riitasta heti aktiivisen toimijan. Myös Lempäälän Karjalaisten hallituksessa ja seuratoiminnassa hän oli aktiivisesti mukana.
Kun Imatralla perustettiin keväällä 1991 Jääsken kirkkomaan hoitotoimikunta, niin Eeva-Riitta oli heti mukana toiminnassa ja ryhtyi toimikunnan taloudenhoitajaksi. Toimikunta käynnisti arvokkaan perinnetyön ryhtyessään kunnostamaan Jääsken hautausmaita. Kirkkomaa, Punamäen ja Tollankankaan hautausmaat saatettiin mahdollisimman pitkälle arvoisensa kuntoon, pusikoituneet hautausmaat kaivettiin vesureilla ja moottorisahoilla esille, hautakiviä nostettiin pystyyn ja kirkkomaalle pystytettiin paikan historiasta kertovat muistokivet. Työ huipentui 2004 Ylen tallentamaan suureen juhlaan kirkkomaalla. Eeva-Riitta oli aktiivisesti mukana Jääsken kirkkomaan toimikunnassa vuoteen 1997 asti asuessaan Lappeenrannassa.
1990-luvulla Jääski-seurasi virisi innostus kyläkirjojen tekoon. Eeva oli yksi innokkaimmista kirjoittajista ja innostava kannustaja kaikille koulupiiri- ja kyläkirjatoimikunnille. Hänelle oli sydämen asia tallentaa mahdollisimman paljon Jääsken historiaa kansien väliin. Hän tiedosti, mikä merkitys kirjoilla tulisi olemaan vuosien rientäessä ja uusien sukupolvien kiinnostuessa sukujensa asuinsijoista.
Me Jääski-juuriset tunnemme hyvin kirjat, joita hän teki osin yhteistyössä tyttärensä Anun kanssa; Porstuvast tuppaan, Riukuaidat kylätien varrella sekä Kohvpannu ja kapsäkki kainalos kertovat Lottolan kylän elämästä ja ovat antoisia ajankuvauksia koko Jääsken elämästä. Kerro mummi, kerro vielä -kirjassa Eeva-Riitta kertoi pikkulottamuistelmiaan ja Isomummon lapsuus -kirjasessa lapsuutensa aikaisista leikeistä, loruista ja lauluista. Riemastuttavaa luettavaa puolestaan ovat hänen Ylä-Vuoksi -lehdistä kokoamansa uutispätkät vuosilta 1927-1944. Jääskeläinen-lehtiin hän laski kirjoittaneensa ainakin 21 eri artikkelia.
Eeva-Riitta toimi myös avustajana Antti O. Arposen ja Reijo Miettisen jättimäisessä, lähes 600-sivuisessa Enson teollisuuskeskuksen elämästä kertovassa kirjassa sekä Räikkölän ja Jääsken kirkonseudun kyläkirjoissa. Loikan pitäjärajojen ulkopuolelle hän teki toimittaessa aineistoa Viipurin Suomalainen Tyttökoulu ja sen perintökoulut- kirjaan sekä Laila Hirvisaaren vuonna 2003 ilmestyneeseen kirjaan.
Kirjoista on muodostunut arvokkaita lähdeteoksia sukututkimusta tekeville Jääski-juurisille. Jo tuolloin Jääskiseurassa perinteen keruu ja tallennus olivat etusijalla ja 1990-luvulla kirjoja ilmestyi niin paljon että luovutetun Karjalan maalaiskunnista vain Viipurin maalaiskunta pystyi samaan. Tässä Eeva-Riitta oli valtava innostaja ja esimerkin näyttäjä.
Tänä vuonna 40 vuotta täyttävän Jääski-seuran toiminnassa seuratoiminnan pioneerit käynnistivät monia sellaisia toimintoja, jotka edelleen ovat yhdistyksen perustoimintaa. Eeva-Riitta oli Pääkaupunkiseudun jääskeläisten kerhon perustaja toimien vuodesta 1998 vuoteen 2018 asti kerhon kokoonkutsujana ja vetäjänä ja oli senkin jälkeen aktiivinen osallistuja. Hän puuhasi toimeliaaseen tapaansa lukemattomilla Jääski-päivillä: Lappeenrannassa 1991 ja 1995, Tampereella 2002 ja Helsingissä 2008.
Hän ehdotti myös vuonna 2001 Jääski-museon perustamista, jolle etsittiinkin paikkaa Elimäeltä siinä kuitenkaan onnistumatta.
Vuonna 1989 hän oli mukana perustamassa Jääsken Lottolan kylän perinnettä vaalivan Lottolan kyläkerhoa ja jakoi tietoa kylästä Teamsin kautta Lottolan kyläillassakin 2021.
Aktiivisen seura- ja aluetoiminnan lisäksi Eeva-Riitta oli perustamassa 1989 Jääsken Arposten sukuseuraa ja toimi sittemmin sen ensimmäisenä puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä. Hän laski kirjoittaneensa Arpostia-lehden ensimmäisestä numerosta alkaen yhteensä 77 artikkelia. Sukutyöstä mainittakoon vielä Heikki Arposen ja Arvi Arposen muistelmien toimittaminen ja kirjoitus Helmi Arposen sodasta Viipurin piirin lotista kertovaan kirjaan 2007.
Eeva-Riitta Kauttu teki mittavan tutkimustyön ensolaisesta tekstiilitaiteilija Greta Skogster-Lehtisestä, joka suunnitteli näyttäviä seinägobeliineja mm. Enson tehtaille. Karjalaisen perinteen keruuseen ja kirjoituskilpailuihin hän osallistui useiden vuosien ajan. Kansanrunousarkiston kokoelmien kartuttamisesta hän sai Elias Lönnrot -monitietäjä -palkinnon.
Eeva-Riitan mittavasta, 36-vuotisesta työstä niin Jääsken kulttuuriperinteen kuin koko karjalaisen kulttuurin hyväksi Karjalan Liitto myönsi Jääski-seuran hakemuksesta Eeva-Riitalle hopeisen ansiomerkin 1998 ja kultaisen ansiomerkin 2022.
Jääskeläinen lehdessä 2014 Eeva-Riitta kuvailee, kuinka hän talvisodan sytyttyä lähti äitinsä ja Maija-siskon kanssa Ensosta turvaan Lottolaan. 24 kilometrin matka taittui potkukelkalla. Hän kertoo, kuinka he matkallaan ylittivät Vuoksen kaunista kaarisiltaa pitkin. Voimme varmaan ajatella, että jouluaaton aattona hän ylitti samaisen virran uudelleen ja siirtyi kaunista kaarisiltaa pitkin takaisin lapsuutensa mielentilaan, takaisin hänelle niin rakkaille Karjalan kunnaille.
Kirsi Juura
puheenjohtaja
Jääski-seura ry