Jääski-seuran uutisia
11.8.2026 Keskilaakso-lehti uutisoi Jääski-päivistä
ti elok. 11 11:40:00 2026
Kouvolassa ilmestyvän Keskilaakso-lehden toimittaja Raija Anttila seurasi Jääski-päivien juhlintaa Anjalassa sunnuntaina 9.8.2026.
Juttu on maksumuurin takana, mutta lataamme sen poikkeuksellisesti myös tähän, jotta ympäri maata olevat Jääski-juuriset pääsevät lukemaan sen.
Jääskeläiset koolla: "Mist sie tuut, mihi sie määt ja mitä siul o kassissais"
Teksti ja kuva: Raija Anttila/Keskilaakso
Jääski-päivässä puhuttiin muun muassa karjalaisista murteista.
Jääski-päivä kokosi Nuorisokeskus Ankkapurhan liikuntasalin täyteen entisiä jääskeläisiä, heidän jälkeläisiään ja muita jääskeläisyydestä kiinnostuneita. Tapahtumapäivässä oli runsaasti ohjelmaa, mutta siellä puhuttiin myös karjalaisista murteista.
Karjalan Liitossa vietetään Karjalan kielen ja murteiden teemavuotta, ja myös Jääski-seura otti tälle vuodelle teemaksi murteen vaalimisen. Jääsken pitäjässä puhuttiin Ylä-Vuoksen murretta, joka kuuluu kaakkoismurteisiin.
Karjalan Liiton verkkosivujen mukaan karjalan kieli on uhanalainen kieli. Suomessa karjalan kieltä puhuu päivittäin noin 5 000 ihmistä, ja kieltä hyvin taitavia on noin 11 000.
Jääski-seuran puheenjohtaja Kirsi Juura toivotti Jääski-päivän osallistujat tervetulleeksi Anjalaan, joka oli hänen kotipitäjänsä ensimmäiset 20 vuotta. Juura kertoi, ettei lapsena tajunnut, että Anjalassa asui tavallaan kaksi heimoa: alkuperäiset anjalalaiset ja karjalaiset.
– Lapsen korvaan tarttui sukunimiä. Puhuttiin Viskareista, Arposista, Seppäsistä, Kuukista, Kurjista, Henttosista, Akkasista, Puhakoista, Lyyrista, Ahtiaisista ja Jyrkisistä. Vasta aikuisiällä tajusin, että nuo nimet olivat karjalaisia ja useimmiten jääskeläisiä.
Nii makkaa ku pettaa.
Nämä ihmiset olivat Juuran mukaan paikalla kun oli talkoot, he veivät rotinoita ja kävivät kylässä – usein sen seitsemän kertaa päivässä. Ja kuten jääskeläinen sananlasku sanoo: Vielä silloinkaan ei saanut kysyä oliks siul jotain asjaakin?
– Sama tunne tulee nykyisin varmaan monella vastaan kun käy vaikkapa Imatralla. On tuttuja sukunimiä, ja harvemmin haastellaan asjaa. Suku ikäänkuin maadoittaa ihmisen siihen alkukantaiseen tunteeseen, että tietää mistä on kotoisin. "Mist sie tuut, mihi sie määt ja mitä siul o kassissais".
Juura totesi, että Jääski on niin hänen kuin useimman kuulijan suvun kotipitäjä.
– Olemme joko kokonaan, puoliksi tai varttikarjalaisia ja saaneet tämän geeniperimän ihan ilmaiseksi. Tietämättämme ja tahtomattamme.
Jääskeläisen suvun mukana on tullut myös aineeton karjalainen kulttuuriperintö, jota Jääski-seura ylläpitää ja päivittää. Murre on Juuran mukaan monelle muisto siitä, miten mummo tai vaija ja heidän aikalaisensa evakkosukupolvi haasteli.
Kylhä ällyy ois – ossais vaa käyttää.
– Kuinka sujuvasti meidänkin Katri-mummo pudotteli elämänohjeita sanontontoina puhetulvan välissä. "Ei makijaa mahan täyvelt", oli lapsena kavipöydässä sietämätön sutkaus. Kun aneltiin uusia vaatteita ja mummo vaan paikkasi vanhoja todettiin "Kel o paikka paikan pääl, sil o markka markan pääl".
Juura muistutti myös, että sananparsilla ylläpidettiin kyläyhteisön moraalia ja tiukkaa normistoa.
– "Nii makkaa ku pettaa" kommentoitiin, kun jollekulle tuli seurauksia "huonosta käytöksestä".
Karjalan Liiton murretyöryhmän jäsen, FM, murreharrastaja Kaisu Lahikainen kertoi Etelä-Karjalan murteiden erityispiirteistä.
Murrepitoista ohjelmaa jatkoi myös Karjalan Liiton murretyöryhmän jäsen Kaisu Lahikainen, joka kertoi Etelä-Karjalan murteiden erityispiirteistä. Hänen mukaansa mie ja sie ovat yleisimmät Ylä-Vuoksen murteen sanat, ja iso osa juhlavieraista kertoi kättä nostamalla käyttävänsä sanoja edelleen ahkerasti. Harvempi puolestaan tunnusti pitävänsä käet (kädet) taskussa tai menevänsä messään (metsään). "Mää messään, ota vissa, lyö vissalla kissaa vassaan" -sananparsi hymyilytti silti.
On ko puust puont ja vähä säikähtänt.
Jääski-päivän ohjelmassa kuutliin myös Imatran kaupungin amanuenssi ja Jääski-seuran kunniajäsen Kalle Pakarisen luento Enson tehdasyhdyskunnan vaiheista sekä Leena Joutsen ja Mari Ikosen tarinointia. Välillä laulettiin ja nähtiin Aitomäen nuorisoseuran tanhuesitys. Tilaisuuden pääteeksi julkistettiin uusi Murre-Jääsenkeläinen -lehti ja juotiin lähtökahvit.
Sitaattien lähde: Toivo Lyyra: Tiiät sie mitä – Jääsken seudun murresanontoja.