Suvannon seudun sukututkimuspiiri

Suvannon seudun sukututkimuspiiri

Sukututkimuspiiri vahvisti itselleen toimintaohjeet, jotka sopivat tässä yhteydessä lyhyesti esiteltäväksi. Niiden mukana sen tavoitteena on tarjota yhteistyötilaisuus niille sukututkijoille, joiden kiinnostus kohdistuu 1930-luvulla Viipurin läänissä olleiden Raudun, Sakkolan, Pyhäjärven, Metsäpirtin ja Vuokselan pitäjien alueilla eri aikoina eläneiden sukujen tutkimiseen. Tutkimuspiiriin toimintaan voivat osallistua kaikki em. alueen sukujen tutkimuksesta kiinnostuneet. Piirin toimintamuotoja ovat
– yhteiset kokoukset, joissa osanottajat voivat kertoa omista tutkimuksistaan ja asiantuntijat esittelevät sukututkimukseen tai kohdealueen historiaan liittyviä asioita.
– yhteistyöprojektit, joiden sukututkimuksellinen sisältö ja laajuus on yhdessä sovittu ja joiden toteuttamiseen osanottajat osallistuvat,
– tutustumiskäynnit ja -jatkat, jotka liittyvät sukututkimukseen ja erityisesti tutkittaviin sukuihin tai kohdealueeseen,
– keskustelupalsta internetissä tutkimuspiirin osanottajien keskinäiseen tietojenvaihtoon.
– Sukututkimusten tulokset pyritään esittelemään mahdollisimman laajalti mm. internetissä ja kohdealueen pitäjälehdissä.

Toiminnan suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaa vetoryhmä, johon kuuluu yksi kutakin kohdealueen pitäjää edustava jäsen ja hänelle oma varahenkilö. Tutkimuspiiri nimeää ryhmän vuoden viimeisessä yhteisessä kokouksessa seuraavaksi vuodeksi. Vetoryhmä tekee toimintasuunnitelman ja vastaa käytännön järjestelyistä sekä ohjelman toteuttamisesta. Tilaisuuksien ennakkoilmoitukset julkaistaan sekä internetissä että kohdealueen pitäjälehdissä ja Karjala-lehdessä. Ryhmän toimesta tilaisuuden pöytäkirja ja muuta tiedotteet toimitetaan tutkimuspiirin osanottajien käytössä oleville edellä mainituille internet-sivuille. Niihin kannattaa tutustua ja tulla piiriin mukaan!

Linkki Suvannon seudun sukututkimuspiirin sivuille.

Pyhäjärven pogostan asukastietoja 1818

Osmo Tuokon yhteenveto Suvannon seudun sukututkimuspiirin talkootyönä syntyneestä aineistosta, missä esitellään Pyhäjärven asioita vuodelta 1818.

Kaakon kulman historiaa

Itäisen Kannaksen vanhat pogostat eli kirkko- ja hallintopitäjät Pyhäjärvi, Sakkola – vanhalla nimityksellä Sakkula ja Rautu ovat muodostaneet kiinteän ja yhtenäisen alueen. Nämä kolme pitäjää kuuluivat Käkisalmen läänin eteläiseenkihlakuntaan ja jakoivat samat historialliset kohtalot. Vuosisatojen aikana ne joutuivat jatkuvasti sotien jalkoihin kuuluen vuoroin Ruotsin ja vuoroin Venäjän valtapiiriin. 1720-luvulta alkaen nämä pitäjät kuuluvat valtiollisesti Venäjän keisarikuntana, mutta rauhanehtojen mukaan niissä noudatettiin ruotsalaista hallinto- ja oikeusjärjestelmä sekä virkakielenä ruotsin kieltä.

Koko Suomen alueen joutuessa Haminan rauhassa 1809 Venäjän keisarikuntaan muodostettiin sitä ennen Venäjälle kuuluneesta Karjalasta eli venäläisten kannalta katsottuna Vanhasta Suomesta ja nyt mukaan tulleesta ”Uuden Suomen” alueesta yhtenäinen Suomen suuriruhtinaskunta. Tähän tarkoitukseen liittyen koottiin vuodelta 1818 hallinnollisena toimenpiteenä mm. Pyhäjärven, Sakkolan ja Raudun alueilta uudet luotettavan henkikirjatiedot. Ne sisältävät alueesta yksityiskohtaisia väestön nimi- ja omistus- ja verotustietoja. Perusteellisempaa, selkeämpää ja täydellisempää vastaavan ajan aineistoa muun Suomen alueelta en ole tavannut. Ja mikä suku- ja historiantutkijan kannalta on tärkeää, henkikirjan kaikki sivut ovat arkistossa tallella sekä laadittu erittäin huolellisesti ja selvästi luettavalla käsialalla.

Viranomaisten nimikirjoitusten ja sinettien lisäksi henkikirjan tiedot ovat puumerkeillään varmentaneet pitäjän omat lautamiehet ja kirkon kuudennusmiehet. Pyhäjärven tietojen päiväys on 13. 11. 1817. Vakaalla kädellä piirretyt puumerkit ovat meille jälkipolville arvokkaita ja harvinaisia löytöjä esipolvien kädenjäljistä. 

Sukututkimuspiirin talkootyö

Edellä mainittujen Käkisalmen läänin eteläisten pitäjien Pyhäjärven, Sakkolan ja Raudun historiasta ja sukututkimuksesta kiinnostuneet henkilöt ovat muutaman viime vuoden aikana kokoontuneet käsittelemään alueen yhteistä menneisyyttä ja väestötietoja. 

Toimintaa varten on muodostettu Suvannon seudun sukututkimuspiiri. Se on järjestänyt asiasta kiinnostuneille avoimia tilaisuuksia 4–5 kertaa vuosittain. Sukututkimuspiirin toimesta otettiin talkoourakaksi saattaa vuodelta 1818 tehdyt Sakkolan, Raudun ja Pyhäjärven henkikirjoitustiedot selkokielelle ja toimittaa ne internetissä kaikkien kiinnostuneiden luettavaksi. Tavoite oli harrastajille mittava ja kunnianhimoinen, sillä vanhalla ruotsilla käsinkirjoitettuja sivuja on satoja, kyliä yhteensä 139, alueen ”savuluku” eli talouksien määrä yli 2000 ja väestöä yksin nimin luetteloituna lähes 15 000 henkeä. Urakkaan osallistui noin 20 motivoitunutta sukututkimuksen harrastajaa, joiden sitkeydellä ja ahkeruudella vuoden 1818 henkikirjoitustiedot on satu selkokieliseen muotoon ja nyt viimein myös nettiin kaikkien asiasta kiinnostuneiden luettavaksi.

Mitä tietoja koottiin ja miten niitä luetaan?

Kansallisarkiston 1818 henkikirjojen mikrofilmeiltä (mf.rulla ES 4338) otettiin 270 kappaletta sivukohtaisia valokopioita, jotka jaettiin työstettäväksi talkoisiin osallistuneille. Jokainen tulkitsi kykyjensä mukaan saamansa aineiston käsinkirjoitetut tiedot ja kirjoitti ne selkokielellä tietokoneen muistiin. Levykkeillä tai sähköpostilla selkoteksti välitettiin tutkimuspiirin omalle ”operaattorille”, joka muokkasi aineiston nettiin www-sivulle toimivaan muotoon.

Tiedot on koottu pitäjittäin henkikirjoissa käytettyjen nimien mukaiseen kylä- ja talojärjestykseen. Jokaisen talon kohdalla esitetään omistuksen perustiedot eli talon numero ja murtolukuna talon omistusosuus ja manttaaliosuus. Henkilöt on merkitty kirjana kylittäin ja taloittain siten, että ensin mainitaan perheen päämies puolisoineen ja sitten perhetalouden muut jäsenet. Kaikkien henkilöiden tiedot on kirjoitettu puhtaaksi alkuperäisessä henkikirjassa olevilla omilla nimimuodoillaan ja ikävuosillaan. Poikkeuksen tekee perheen päämiehen puoliso, josta on käytetty vain merkintää ”vaimo” (med hustru, m.h., hu) ja ikävuodet. Perheen jäsenten kohdalla on tavallisesti merkitty myös heidän suhteensa talon päämieheen esim. poika, tytär, pojan leski, isän veli, yhtiömies jne. Kunkin perhetalouden asukkaat on ynnätty vielä sukupuolen mukaan ja yhteensä.

Pyhäjärvellä 47 kylää, 702 savua ja 5309 asukasta

Pyhäjärven kylät kuuluivat kahteen lahjoitusmaahoviin eli donatioon. Konnitsan donatioon laskettiin 14 kylää ja Toubilan hoviin 33 kylää. Kirjoihin merkityt kylät ovat olleet kovin erikokoisia. Suurimmat kuten Salitsanranta, Yläsaari ja Kiimajärvi jopa yli 300 hengen kyliä. Muutamat pienimmät kylät ovat vain 2–3 talon ja alle 15 asukkaan kuten Heinsaari, Suhaparina ja Tattarnimi. 

Pitäjän perhetalouksista eli savuista (rökar) oli talollisille ja torppareille kirjattuja 605 ja tilattomien huusholleja oli määrältään 97. Koko Pyhäjärven manttaaliluvuksi on merkitty 84. Henkikirjojen mukaan Pyhäjärven väkiluku oli tällöin 5309 henkeä, joista naisia 2716 ja miehiä 2552. Kaikille miespuolisille henkilöille ikään katsomatta on merkitty ns. podusnie-maksu, mikä vastasi jonkinlaista henkirahaa. Tämän suorittamisesta olivat vapaita naisten lisäksi vain sotapalvelusta tai valtion virkatehtäviä suorittavat miehet, joita pitäjän alueella oli 41.

Itäisen Kannaksen pitäjien väestössä oli uskonnoltaan sekä luterilaisia että ortodokseja, joita arkikielessä sanottiin” reikanuskoisiksi”. He olivat samoja karjalaisia, suomalaisia ja historiallisesti näiden alueiden alkuperäistä väestökantaa, jotka olivat säilyttäneet vanhan alkuperäisen uskontonsa. Vaikka näissä henkikirjoissa ei väestön uskonnosta ole mitään merkintää, voi henkilöiden venäläisperäisistä suku- ja etunimistä kuitenkin tehdä uskontoon liittäviä johtopäätöksiä. Niiden perusteella Pyhäjärven alueella oli tänä aikana vian runsaat 100 kreikkalaiskatolilaista. Noin puolet tästä määrästä oli Kiimajärven kylän kollegineuvos Balesnoin talouden väkeä ja toinen puolikas löytyy Sortanlahden, Riiskan ja Valkiamäen kylistä. Mainittakoon, että naapuripitäjän Sakkolan alueella vastaavan nimikartoituksen mukaan asui noin 200 ja Raudun pitäjässä noin 500 reikanuskoista.

Kaksi 53 hengen suurtaloutta

Väkirikkaassa Pyhäjärven pitäjässä oli runsaasti suurperheitä, kaikkiaan 54 yli 16 hengen suurtaloutta. Kahdeksan talouden henkilöluku ylittä 25 henkilöä. Suurimmat väkimäärät on kirjattu Kiimajärven kylässä kollegianeuvos Balasnoin ja Hasinmäen kylän Juho Kaasalaisen talouksiin, kummassakin 53 henkilöä. Talollinen Juho (Johan) Kaasalaisen todellinen suurtalous käsittää peräti 28 miestä ja 25 naista. Isäntä Juhon ja hänen vaimonsa ydinperheeseen kuuluvat heidän kolme lastaan, joista vanhimmalla pojalla on jo omaa jälkikasvua. Muita ns. alaperheitä ovat isännän neljän veljen sekä viiden yhtiömiehen väkirikkaat perheet. Henkikirjana yhtiömiehet on merkitty erikseen kullekin veljessarjan osapuolelle. Todetaan samalla, että kaikkien tämän suurtalouden perheiden – myös yhtiömiesten – sukunimenä on Kaasalainen, joten he saattavat olla keskenään esim. serkuksia. Myös monet etunimet olivat yhteisiä, sillä joukkoon kuului mm. 7 Annaa, 6 Juhoa, 5 Liisaa, 5 Mikkoa ja 4 Mattia.

Talouden suuresta miesluvusta johtuen tilan heinäveron määrä on myös pitäjän perhekohtaisesti suurin, peräti 65 leiviskää. Paloviinavero vastaavasti jää 1/16 manttaalin tilakoon mukana laskien vain runsaaseen yhteen leiviskään.

Heinä- ja paloviinaverot

Alkuperäiseen henkikirjaan on omille sarakkeilleen merkitty vielä heinäveron ja paloviinaveronluvut, joita ei näihin puhtaaksi kirjoitettuihin tietoihin otettu mukaan. 

Luvuista voi päätellä, että heinävero oli määrätty perhetalouden miespuolisten henkilöiden lukumäärän mukaan. ikään katsomatta. Yhden miehen heinäveronarvona oli 2 leiviskää ja 7 naulaa eli 8,5 kg leiviskän arvolla noin 20 kiloa, kolmen miehen taloudessa määrä oli 7 leiviskää ja 1 naulan eli noin 60 kiloa heiniä jne. Epäselväksi jää käytettiinkö tässä leiviskän avona Suomen 8,5 kg ja Venäjän 16.38 kg leiviskää? 

Heinäveroa määrättiin samalla taksalla kaikkien talouksien miehille olivatpa he sitten talollisia, torppareita tai itsellisiä. Vain hovin päätilan torpparit olivat vapautettuja sekä heinä- että viinaveroista. Pyhäjärven pitäjän heinäveron laskennalliseksi kokonaismääräksi on saatu 5449 leiviskää, joka tekee em. leiviskän arvosta riippuen joko 46 tai 80 tonnia.

Paloviinaveroa perittiin vain talollisilta, sillä sen perusteena on käytetty maanomistusta. Kaikkein pienimmiltä manttaaliosuuksilta viinaveron arvo oli vain 1 leiviskä ja siitä sen määrä kasvoi maanomistuksen suuruuden mukaan siten, että 0,5 manttaalin suuruisella talolla paloviinaveron arvo oli 7 leiviskää. Koko pitäjän paloviinaveroksi on yhteenvetoon kirjattu 1639 leiviskää, mikä on käytetyistä leiviskän arvosta riippuen lähes 14 tai 27 tonnia. Missä muodossa nämä leiviskä-arvoiset verot on suoritettu – rahana, heininä, viinana, työnä vai muina suoritteina – ei käy selville henkikirjatiedoista. Eikä se ole selvinnyt muustakaan lähdeaineistosta. Jos jollakin on tarkempia tietoja näiden aikojen verojen maksamisesta ottaisin mielelläni niitä tietoja vastaan.

Keitä he olivat?      

Meille nyky-Suomen kansalaisille on itsestään selvää, että me kaikki – karjalaiset, pohjalaiset, hämäläiset, savolaiset jne olemme samoja tasa- arvoisia suomalaisia. Kun vuoden 1818 henkikirjatietoja aikanaan koottiin, oli suomalaisuus käsitteenä näillä alueilla vielä verraten outo asia. silloiset esivanhempamme itse lienevät nimittäneet itseään kotipaikkansa mukaan esim. pyhäjärvöisiksi, sakkuloisiksi tai rautulaisiksi. Kukaan tuskin heitä kuitenkaan arkielämässä sanoi suomalaisiksi.

Käydessään kauppamatkoilla tai laskiaisajossa Pietarissa tunnettiin heidät siellä maalaisina, karjalaisina tai ehkä hieman halventavalla nimityksellä Tsuhnina.

 

SAK

RAU

PYH

YHT

Asukkaita

5300

4040

5309

14649

Talojen ”savuja”

600

547

605

1752

Tilattomien ”savut”

123

104

97

324

Manttaaliluku

80

101

84

265

Heinävero/leiviskää

5997

4418

5449

15864

Viinavero/leiviskää

1737

1946

1639

5322

Kaakon kulman 1818 henkikirjojen pitäjäkohtaisia numerotietoja.

Elettyään lähes kahdensadan vuoden ajan kiinteästi Venäjän keisarikunnan alaisuudessa olivat he ruotsalaiseen hallintoon kuuluneen Suomen kannalta katsoen Venäjän karjalaisia, venäläisiä tai jopa ryssiä kuten muutkin rajan takana asuvat. Vain harvat suomalaisuuden aatetta hahmottelevat sivistyneistön jäsenet saattoivat silloin tunnistaa heidätkin suomalaisina. Yhtä kaikki, he olivat suomea puhuvia karjalaisia/suomalaisia esivanhempiamme ja elivät Venäjän keisarikunnassa mutta ruotsalaisen hallintokulttuurin ja oikeuslaitoksen alaisina. Henkikirjan viimeiselle sivulle heidän omat luottamusmiehensä – lautamiehet ja kirkon kuudennusmiehet – piirsivät puumerkkinsä tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi.

Kirjoitustaito ei vielä ollut levinnyt kansan keskuuteen, mutta osa puumerkeistä oli jo nimien etukirjaimia.

Omia esivanhempia

Näiltä alueilta peräisin olevista suvuista löytää sukututkija helposti lukuisia esivanhempia ja heidän perheitään. Nyt esipolviaan selvittävä 50–60- vuotias kohdehenkilö, jonka suvut ovat eläneet 1800-luvun alkukymmeninä itäisen Kannaksen näissä pitäjissä, saattaa 1818 henkikirjoista löytää jopa 100 esivanhempaansa.

Vanhimmat heistä ovat henkikirjatiedoissa elämänsä ehtooikäisiä ämmiä ja äijiä, nuorimpien ollessa vielä imeväisiässä. Omia suoranaisia esivanhempiani olen tunnistanut kyseisen vuoden henkikirjoista nimeltä 60, joista Kaakon kulman alueen suvuista 28 ja toisten sukuhaarojen 32 nimeä Laatokan pohjoisen rannan Sortavalan alueen vastaavista kirjoista.

Henkikirjan sivuille on kirjattu oikeisiin mittasuhteisiin ne suvun kertomat omistukset ja manttaalit, joista asiakirjojen puuttuessa on ollut vain suullista perimätietoja. Samalla rakentuu käsitys siitä elinympäristöstä naapuri- ja kyläyhteisöineen, missä esivanhemmat ovat aikanaan eläneet.

Nyt netissä selkotekstillä olevia henkikirjoja lukevan on syytä ottaa huomioon, että ne ovat harrastajien kokoamia. Tiedot sisältävät sekä alkuperäisiä että nyt tehtyjä tulkintaja kirjoitusvirheitä eikä niitä tule käyttää suoraan suku- tai historian tutkimuksen lähteenä. Huolellinen tutkija tarkistaa tiedot alkuperäisten asiakirjojen mikrofilmeiltä, joista tässä mainitaan Kansalaisarkiston vuoden 1818 henkikirjojen mikrofilmirulla ES 4338. Internetistä tässä esitettyjä tietoja voi lukea osoitteesta
www.sukuni.fi/Sukututkimus/Sukututkimuspiirit/Suvannon Seudun sukututkimuspiiri/ Henkikirja 1818/Pyhäjärvi.

Pyhäjärven 1818 henkikirjan allekirjoitussivut

Allekirjoitussivuista on olemassa valokopio, mutta sen laatu ei riittänyt tässä julkaisemiseen.Henkikirjan vasemmalla sivulla virkamiesten nimikirjoitusten ja sinettien alapuolella olevat nimet ja puumerkit voidaan tunnistaa ylärivissä vasemmalta seuraaville henkilöille: lautamies ja kirkon kuudennusmies Christer Kukko, lautamies Thomas Tomperi, joka on kirjoittanut koko nimensä, lautamies Adam Leppänen, lautamies Anders Pärssinen ja alarivissä vasemmalta kirkon kuudennusmies Matts Pitkänen, kirkon kuudennusmies Matts Kovero ja kirkon kuudennusmies Henrik Äijö.

Oikealla sivulla sinettien alapuolella ovat tunnistettavissa ylärivissä vasemmalta lautamies Henrik Ijäs, lautamies ja kirkon kuudennusmies Michel Pärssinen, lautamies Jöran Pärssinen ja alarivissä vasemmalta kirkon kuudennusmies Lucas Savolainen. Kuten päiväyksestä huomataan on henkikirja valmistunut ja allekirjoitettu jo marraskuussa 1817.

http://www.suvannonsuvut.net

 

 

 

Suvannon seudun sukututkimuspiiri käsittää Metsäpirtin, Vpl. Pyhäjärven, Raudun, Sakkolan ja ja Vuokselan.

Sukutukimuspiirillä on yleensä neljä kokousta vuodessa.

Sukutkimuspiirin lisäksi Käkisalmen, Vpl. Pyhäjärven, Raudun, Räisälän, Sakkolan ja Vuokselan pitäjäyhdistysten ja -säätiöiden edustajat (ns. Suvannon seudun pitäjäyhteisö ) kokoontuvat kerran tai kaksi vuodessa.

"Mää herroi kans marjaa, ni häviää roveki." (Pyhäjärveläinen sananparsi Pyhäjärvi-kirjasta)

Lue lisää