Pyhäjärven kansallispuku

Pyhäjärven (Viipurin lääni) kansallispuku 

Pukukavalkadi Vpl. Pyhäjärvi-juhlilla Ikaalisissa vuonna 2005

Hame 
Hame on hartuushame, joka on tiiviiksi kudottua sinistä villapalttinaa. Hame on tiheästi poimutettu ja helmassa on kapea punaisesta verasta tehty helmus "listi". Hameeseen on yhdistetty punaverkaiset hartuukset (olkainosat). Hartuukset eivät ylety vyötärölle saakka, vaan n. 10 cm vyötärön yläpuolelle. Hartuukset on reunustettu puna-valkojuovaisella vinonauhalla. Hame on perinteisesti nilkkapituinen, ulottuen lähelle kehräsluuta. 

Kerrotaan, että pliseeraus, joka on  1 cm levyinen, tehtiin siten, että kostea hamekengas poimutettiin pöydälle tai muulle sileälle pinnalle, päälle pantiin aitan ovi tai muu leveä lauta ja sen päälle kivi painoksi. Jos joku halusi esiintyä kirkolla oikein muodikkaana, hän saattoi venematkalla tuoda hameen pystykirnussa, jotta poimut pysyivät terävinä.

Pyhäjärven puvun on postikorttiin kuvannut Mauri Vanhanen.

 

 

 

 

 

Alushame
Perinteiseen kansanpukuun ei kuulunut alushametta, vaan pitkän paidan helmapuoli ajoi alushameen asian. Alushameet tulivat kansallispukuun 1800-luvun puolivälissä ja olivat raidallisia puolihameita. Helmassa on vino poimutelma. Alushameeseen voi ommella taskun. mm. kukkaroa varten. Alushameen päälle voi myös kiinnittää nauhaan ommellut paritaskut. Näin voi mukana kuljettaa kukkaron ja nenäliinan. 

Hameet olivat sopivia päällyshameiksikin, niinpä pitkillä venematkoilla naiset käyttivätkin vain alushametta, säästäen näin pukunsa pliseerauksia.

Paita 
Paita on yksinkertainen, tiivistä valkoista pellava- tai puolipellava-palttinaa. Pääntiellä (sepaluksessa) keskellä, edessä on kapea kirjailu ja rannekkeissa on koristenauha. 

Perinteisesti on napit tehty langasta, samoin lenkit nappien sulkemista varten. Leveät paidanhihat kertoivat vauraudesta.

Paidan solki
Paidan sepalus kiinnitetään hopeisella suurikokoisella, koristellulla paljinsoljella. 

Sulhanen tavallisesti osti morsiamelleen suurikokoisen soljen. Tytöillä soljet olivat pienempiä.

Esiliina
Esiliina on valkoista, ohutta palttinaa. Esiliinan nyytinkipitsit (nyplätyt) ovatkin kokeneet aikojen kuluessa muutoksia. Alkuperäiset nyytingit olivat luonnonmustia, mutta sitten välillä käytettiin valkoisia tehdaspitsejä, mikä tietysti vaikutti myös oleellisesti esiliinan ja koko asukokonaisuuden ulkonäköön. 

Esiliinan reunoja koristaa nirkkoreunainen nyytinkipitsi. Esiliina on 4-8 cm hametta lyhyempi.Pyhäjärven ja yleensä Etelä-Karjalan pitsit erosivat kokonaan länsisuomalaisista tekotapaansa nähden. Kun lännessä käytettiin pitsinnypläykseen tyynyä, täällä ne valmistettiin nyytinkirukin avulla.

Vuonna 1982 alkoi taas näkyä perinteisiä mustapitsisiä esiliinoja. Tämä johtui siitä, että Kansallispukuraati oli kiinnittänyt huomiota Pyhäjärven pukuun kuuluvan esiliinan nyytinkien väriin ja käsitellyt asiaa kokouksessaan 3/1982. Raati oli silloin päättänyt, että värin tulee olla luonnonmusta. Kansallispukuraati vielä totesi, että mustaa väriä keitettiin pajatsimen (Paatsama) kuorista ja tahkonoesta, mutta tämä väri ei tarttunt hyvin rihmoihin. Tästä lieneekin johtunut nyytinkien harmaanmusta väri . Esiliinan alareunassa on kolmen nyytinkipitsin välissä sinisin ja punaisin langoin tehtyä ompelukirjontaa.
Nyytinkirukki

 

 

Esiliinan ompelukirjonta ja nyytinkipitsit

 

Vyö ja vyölliset
Vyö on nahkaa ja siihen on pujotettu vaskilapoja. Vyöhön ripustetaan koristeellinen, koukullinen vyöllispyörä, josta riippuu nahkainen kukkaro, jonka suunauha on koristeltu lasi- tai posliinihelmillä, puukko tuppineen, sekä vaskinen neulaputki (neulikko). Miten toimia puukon suhteen eri tilanteissa? Jokaisen käyttötilanteen voi puvun käyttäjä harkita tapauskohtaisesti. Vyötä voi käyttää myös ilman puukkoa.

Kihujuhlissa tyttö saattoi kiirehtiä kosintaa, lähestymällä mieleistään poikaa tyhjä tuppi vyöllään sanoen: "Onko veistä vierahalla - tässä on tuppi tyttärellä?" Mikäli tyttö oli mieluisa, poika pisti puukkonsa tytön tyhjään tuppeen.

Karjalainen perimätieto kertoo myös, että nopein sulhasehdokas kirkonmenojen (kihujen) jälkeen ehti saada puukkonsa tytön vyötäisillä olleeseen tyhjään tuppeen, mutta muutkin tarjotut puukot otettiin talteen ja vietiin tytön kotituvan seinään. Määräpäivänä saivat kosijat tulla katsomaan, kenen puukko oli pantu pystyyn peräseinälle. Ovensuussa olleet hylätyt puukot sai hakea vähin äänin pois. 

Päähine 
Päähine on tinanastainen säppäli tai tytöillä punaiset nauhat. Aikuisen naisen perinteisin päähine on pieni poimutettu huntu, joka asetetaan keskelle päälakea peittämään jakausta.

Huntu on alkuaan ollut hartioille asti ulottuva, mutta pieneni pienenemistään varsinkin lahjoitusmaapitäjissä. Takana hunnun pää oikeni muodostaen sikon, "onks sikko suoras" - saatettiin pyytää lähellä olevaa tarkistamaan. Kerrotaan, että aikana jolloin silitysrautoja ei ollut, pantiin hunnun  päälle valkea vaate, villaista väliin, sekä päällimmäiseksi juuri uunista otettu leipä ja jätettiin painumaan, jolloin saatiin terävät poimut.

Sukat ja nauhat 
Sukat ovat valkoiset ja perinteisesti ne on neulottu puikoilla. Kesäsukat olivat puuvillaiset ja talvisukat villaiset. Sukat ulottuvat hieman polven yläpuolelle ja ne kiinnitetään polven alapuolelta solmittavilla sukkanauhoilla, jotka ovat pirtanauhaa tai joustavaa verkkonauhaa, joskus ristikkonauhaa. 

Verkkonauhat (kuvassa) valmistetaan siten, että esim. ovenkahvaan kiinnitetään langat, joita sormeillaan keskenään ristiin palmikoinnin tapaan. Nauhoja tehdään sekä villa-, että puuvillalangasta. Eri värisistä langoista muodostuu näin vinoruutuisia ja polvekemaisia kuvioita.

Kengät 
Jalkineina käytetään värjäämättömästä nahasta valmistettuja lipokkaita tai mustia pintanahkaisia nauhakenkiä tai avokkaita.

Karjalankannaksella naiset käyttivät vielä 1800-luvun lopulla yhdestä nahkapalasta ommeltuja kurpposia (Kansallismuseon kokoelmissa; kuvassa). Jalkineen reunoihin tehtyjen reikien läpi pujotettiin paula,  jolla kurpponen sidottiin nilkan ympäri.

Laukku ja kori 
Tavallista käsilaukkua ei sovi puvun kanssa käyttää, mutta mikään ei estä nykyisin kietaisemasta käsilaukkua puuvilla- tai pellavahuivista solmittuun nyyttiin. Käyttökelpoisia ovat myöskin paju-/pärekori, vakka, nahkainen kukkaro tai tuohikontti. 

Naiset kuljettivat tavaroita huiveista solmituissa nyyteissä tai pienissä kurenauhalla suljetuissa kangaspusseissa. Kirkkomatkalla mm. eväitä kuljetettiin pienissä vakoissa. Arkiasioilla käytettiin kantovälineinä mm.  tuohikontteja ja erilaisia paju- tai pärekoreja.

Päällysvaate   
Kesäkäytössä oli ohuempi puuvillainen kostuli ja talviviitta oli paksua sarkaa. Mikä tahansa ajankohtainen päällysvaate on myös sopiva.

Emäntä Katri Hämäläinen (Rotjanlahti) on  lahjoittanut 1.10.1961 Sastamalan seudun Museoon sarkaviitan (kuvassa), jonka kyläräätäli Mikko Leppänen Rantakylästä on tehnyt häälahjaksi Katrin äidille Varpu Musakalle. Mikko ja Varpu Musakan häitä on juhlittu toukokuussa 1872.

Vpl. Pyhäjärven historiassa Impi Wiika kirjoittaa:"Viitta on kotikutoista valkeata sarkaa (nyt luunväriseksi muuttunutta) hihansuut ja pääntie on kantattu valkealla säämiskällä, jota on myös kainaloissa, ommelten yhtymäkohdissa. Säämiskä on liitoskohdissaan somistettu punaisin, vihrein ja keltaisin koristeompeluksin. Helmassa on punainen ommel."

Puku ja sarkaviitta Sastamalan seudun museossa 

Kansallismuseon lisäksi myös Sastamalan seudun museossa on Pyhäjärven naisen kansallispuku (kuvassa), jonka 6.6.1959 on sinne lahjoittanut liikkeenharjoittaja Elsa Karkiainen (1908-1986) Sortanlahti. Puku on Elsan itse valmistama. Elsa piti hattuliikettä Käkisalmessa ja sittemmin Jyväskylässä.

Muuta puvun käyttöön liittyvää 
Ansio-, harrastus- ym. merkit: suositellaan vain yhtä, ajankohtaisinta merkkiä kerrallaan.

Puvun kanssa ei käytetä siihen kuulumattomia osia, esim. kaula- tai korvakoruja. Ainoastaan kihla- ja vihkisormuksia voi kantaa kansallispuvun omien korujen lisäksi. Rannekello tulee piilottaa hihan sisään.

Pikkutytöillä esiliina, huivi ja korut eivät ole välttämättömiä.

Kesäjuhlien kulkueissa on väritön, läpinäkyvä sadetakki käyttökelpoinen. Sateensuoja tai aurinkolasit eivät ole suositeltavia. 

Kansallismuseon kokoelmissa on Pyhäjärven puku ja röppynästyykkejä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nästyykkejä käytettiin kirkkomatkoilla mm. hikipyyhkiminä. Miehet pitivät niitä hatussa ja naiset virsikirjan ympärillä. Naisten nästyykit olivat koristeltuja ja korvasivat puuttuvan käsilaukun. 

Tietolähteenä Vpl. Pyhäjärven historiakirjat,  Vpl. Pyhäjärvi-lehdet ja perinnekäsityön teko- ja käyttöohjeet.

Tiedot on kerännyt Pirjo Kiiala.

Vpl. Pyhäjärvbi-juhlat Ikaalisisa vuonna 2014. Juhlien yhteydessä vietettiin myös kansallis- ja kansanpuvun päivää. 
 

Lisää tietoa kansallispuvuista löydät seuraavilta sivustoilta

Suomen Kansallispukukeskus
Tmi Soja Murto