Valkjärvi-laulun säveltäjä ja sanoittaja Väinö Äikäs

Lue lisää

Väinö Äikäs

Valkjärvi-laulun säveltäjä ja sanoittaja

Väinö Äikäs syntyi vuonna 1906 Valkjärven Nurmijärvellä Juho Äikkään perheeseen 6-lapsisen katraan kolmantena. Sisaruksista Väinöä vanhempia olivat Hilma ja Toivo, ja Väinöä nuorempia Eino, Helmi ja Armas.

Kyläläiset kutsuivat Väinöä, ajan tavan mukaan, Lahelais-Väinöksi. Asuihan perhe Lahelaisiin talossa.  (Valkjärvi II -kirjan karttakuvan talo nro 19) Nimitys onkin kätevä, sillä Äikäs-sukunimisiä asukkaita oli Nurmijärven koulupiirissä peräti 13 tai 14 talossa.

”Kotini ei ollut kovin suuri. Ison jaon jälkeisessä verotuksessa pinta-alaa oli 41 hehtaaria ja siihen kuului ostotila Nurmijärven toisella puolella.”  kirjoitti Väinö Äikäs Valkjärven Nurmijärvi - kylä kolmen järven kainalossa -kirjaan. Pientilan elantoa haettiin myös muualta. Väinö Äikäs oli ollut töissä Ahlström Oy:llä ja Metsäntutkimuslaitoksella.

Koulutaipaleestaan Väinö kirjoitti lyhyesti: ”Koulumatkaa oli vain 300 metriä, jonka kuljin sulan aikaan aina paljasjaloin. Suoritin neljä luokkaa ja sain päästötodistuksen. Sitä en muistanut pimeässä ottaa mukaan, kun lähdin sotahommiin.

Meille tuli sähkövalot 1929 Mikkelin päiväksi. Sotatilanteessa niitä ei saanut käyttää. Kuuluin sotahommissa kymmenmiehiseen joukkoon, joka nosteli pylväitä pari kuukautta.”

Sodan sytyttyä Valkjärveltä oli lähdettävä. Äikkään perhe oli evakossa Humppilan – Jokioisten suunnalla. Sodan jälkeen he asettuivat Juupajoelle. Toimeentulo saatiin pientilan viljelyllä ja metsätöistä, kertoi Väinön veljen tytär Leena Saarinen.  ”Välist Väinö toi ilmi harmitustaan ko tääl on kiviset ja saviset pellot!”

Itse Valkjärvellä käyneenä ymmärrän hyvin tuon harmituksen. Onhan Valkjärvi paljon etelämpänä kuin Juupajoki ja näin ollen kasvukausi siellä pidempi.

Maanviljelyyn ja elantoon liittyy Väinön kirjoittama kuvaus Valkjärvi-laulussa mainituista Saaen niityistä.  

”Pulavuonna oli hätäaputöitä, oli Saaenjoen perkausta. Me emme olleet siellä töissä, sitä yrittivät lapiolla, mutta se oli liian hidasta ja monen pitäjän viljelysmaa oli tulvien takia veden peitossa keväisin. Jostain satamasta tuli sitten ruoppaajakone. Se ruoppasi kolmessa löysissä kesällä ja kahdessa talvella. Joki ruopattiin 16 metriä leveäksi ja kaksi metriä syväksi uomaksi. Saatiin viljava lakeus, meillekin tuli oikein hyvää viljelysmaata ainakin viisi hehtaaria. Koneilla saatiin kyntää ja korjata satoa, ja niin maanviljelyskin alkoi kannattaa. Vuonna 1932 muistaakseni isän kanssa kylvimme kauraa kolme säkkiä pitkiin sarkoihin ja saimme viisitoistakertaisen sadon.”

Lukemastani lainauksesta huomaa, että kynä pysyi Väinön kädessä.

Kotiseudun kaipuu oli kova. Kaipuusta syntyi runo ja sävellys Nurmijärvi-laulu, joka myöhemmin sai nimen Valkjärvi-laulu. Runossa on ylistystä Nurmijärven luonnosta, ihmisten arjesta ja kaiken sen menettämisen nostattamia tunteita.

Väinö harrasti musiikkia. Hänen kantava lauluäänensä kuului kirkossa hyvin. Kotona hän soitti viulua, kannelta, harmoonia ja sahaa. Eikä hän tyytynyt pelkästään soittamaan vaan taitavana puuseppänä myös rakensi itse kanteleita ja viuluja.

Kuntoilu oli tärkeässä asemassa Äikkään perheessä. Valkjärvellä veljekset pelasivat jalkapalloa. Varsinkin Armas-veli oli kova jalkapalloilija. Täällä Juupajoen Kopsamolla, syntymäkotini naapurissa, Väinö ja Toivo tekivät metsäänsä oman kuntoradan. Sitä he kiersivät säännöllisesti aina samaan aikaan vuorokaudesta, oli sitten kesä tai talvi. Talvi-illan hämärässä lamppu mukanaan. Mummolan pihamaalta näki, kun he vilistivät puiden lomassa ripeään tahtiin. Kun vielä kauppareissut ja kirkkomatkat hoituivat polkupyörällä, pysyi Väinön työkunto hyvänä ja kilot kurissa. Veljen lapsille Väinö kertoi hyvillään jot: ”Mie oon vanhanakin viel saman painonen ko kutsunnois!”

Äitini kehui Väinön niittotaitoja: – Kyllä sillä miehellä viikate heilui! Harva on niin hyvä niittäjä! Väinö oli nimittäin tullut naapuria auttamaan heinänniitossa. Kesä oli ollut sateinen, eikä pellon alavalle, märälle kohdalle ollut traktorilla asiaa.

Jäätyään eläkkeelle Väinöllä oli aikaa aloittaa uusi harrastus. Hän opiskeli englannin kieltä sen verran, että pystyi tekemään matkan Israeliin ja Amerikkaan.

Veljen tytär muistaa Väinö-setänsä mukavana leppoisana miehenä, joka huomioi lapset. Kyläläisille Väinö Äikäs oli luotettava ystävä. Oli hienoa saada tuntea hänet, ja hieno oli se kokemus, kun serkkuporukan Karjalan reissulla Heikki-setämme näytti meille Lahelaisiin metsän. Siellä kasvoi komeita mäntyjä. Lauloimme Väinön Valkjärvi-laulun ja joimme nokipannukahvit varrella sen metsäisen kankahan tien.

Teksti: Taru Iivonen

Painetut lähteet:

Valkjärven Nurmijärvi - kylä kolmen järven kainalossa, s. 175-176. Nurmijärven kyläkerho. Gummerrus kirjapaino Oy Jyväskylä 2000 

Valkjärvi Pitäjä kohtaloitten Kannaksella II, Valkjärven Pitäjäseura r.y. Painotalo Miktor Helsinki 1985

Suulliset lähteet:

Leena Saarisen haastattelu 26.6.2022

Elvi Iivosen haastattelu 28.6.2022

 

 

Valkjärvi-laulu

               Säv. & san. Väinö Äikäs

 

Olit syntymäseutuni Valkjärvi parhain.

Olet muistoissa säilyvä ain.

Siellä metsät ja niityt ja pellot ja haat.

Sinne vieläkin kaipaan mie vain.

 

Siellä tehtihin kärrit ja tehtihin reet,

Uudispellot ja karjalle haat.

Siellä vihreät metsät ja marjaiset maat

Sekä järvissä puhtahat veet.

 

Vuoksi suuri ja mahtava virtasi siellä,

Sointui kauniina Valkjärven kiel.

Isät kallihit lunnahat maksoivat viel,

Kun he joutuivat taistojen tiel.

 

Niityt Saaella muistan niin viljavat siellä

ja sen metsäisen kankahan tien.

Tai lehdossa satakielen laulavan näin.

Joen virtaavan Vuoksehen päin.

 

Siitä kiitoksen hartahan Herralle toisin,

että siellä mie syntyä sain.

Valkjärvellä kasvaa sain nuoruudessain.

Sinne vieläkin kaipaan mie vain.

 

Tätä laulua laulan mie maisella tiellä.

Muukalaisena kulkiessain.

Koti ylhäällä meil ihanampi on viel,

jos me uskossa kuljemme tiel.

 

 

 

 

 

 

 

 

”Sinne jäivät siintävimmät koivunrungot - valkoisimmat”

Väinö Äikäs

Valkjärvi-laulu

Väinö Äikkään sanoittaman ja säveltämän Valkjärvi-laulun ensiesitys oli 4.7.1982 Valkjärvi-juhlissa Juupajoen palloiluhallissa, esittäjänä Juupajoen kirkkokuoro, johtajanaan kanttori Raimo Soikka.

Lahelais-Väinö eli Väinö Äikäs

s. 2.11.1906 Valkjärvellä Nurmijärven kylässä Lahelan talossa lähellä Tainjärveä, k. 22.1.2000 Juupajoella 93 vuoden ikäisenä.