Taidetta tunteella Riemulla

Riemu museo Riihimäellä tarjosi mahtavan Antrea-illan 8.11. antrealaisjuurisille ja muille. Taide läpäisi täyden katsomon niin näytelmän, musiikin kuin muodin myötä. Museo järjesti vastaavan tilaisuuden ensimmäisen kerran vuosi sitten. Iso kiitos tästä! 

Riihimäen nuorisoteatterin näytelmä Lähtöjä perustuu Pertti Meriläisen ja hänen äitinsä Johannan evakkomuistoihin kahdesta lähdöstä Antreasta. Näytelmän dramatisoinut ja ohjannut Reija Iso-Mustajärvi kertoo esittelyssä, että vaikka sota ja sen seuraukset ovat surullisia, hän halusi päättää näytelmän positiivisiin tunnelmiin, sillä elämä jatkuu. Tämä konkretisoituu esityksen nuorimmassa osanottajassa, 3,5 kk:n ikäisessä Oliviassa.

Logrénin perhe – isä-Tuomas ja lapset Martti ja Aina - ilahdutti jo viime vuonna vastaavassa tapahtumassa vahvalla soitollaan ja laulullaan. Värttinän, jossa Tuomas oli kymmenvuotiaana ollut, poljento tuntui hienosti esityksessä. Tuomas ja Martti vaihtoivat välillä soittimiaan ja Aina otti intensiivisen laulunsa tueksi haitarin.

Taiteilija Antrea Kantakoski on paitsi vahvan karjalaisen perinteen omaavan muotokielen taitaja, myös hyvä, tunteita herättävä puhuja. Eräs kuulija kuvasikin, kuinka hänestä tuntui kuunnellessa, kuinka koko Antrea (siis pitäjä) olisi valahtanut hänen lävitseen.

Antrea Kantakoski on aiemmin tunnettu Justuksena, mutta hän on ottanut suvunsa kulkeneen etunimen omakseen ja kertoi sen olevan myös kansainvälisesti helpompi käyttää samalla kun Andrea on sekä naisen että miehen nimi.

Antrea lainasi Eeva-Liisa Mannerta, joka on sanonut menetetyn Karjalan olevan ”ikuinen”. Se on näkynyt Antrean sanoin ensin kaihona, sitten kaipuuna, voimaantumisena, ilona ja muuttunut kulttuuriksi. Menetys elää edelleen siirtokarjalaisissa.

Vahva vaikutus Antreaan on ollut hänen isoisällään, Antrean Noskuassa syntyneellä Erkki Paajasella, joka evakosta tultuaan asettui Hausjärven Turkhaudalle.

Tunnetta ja tutkimusta

Karjalan Antrea löysi Pariisista. Muotisuunnittelijaksi valmistuttuaan hän sai apurahan, jonka turvin muutti Pariisiin. Saman tien alkoi korona, kaupungissa oli ankarat liikkumisrajoitukset, hän oli yksin. Silloin yhteys menneeseen vahvistui.

Mortti Saarnian kanssa tehty musiikkivideo Suistamon Sähkölle toi Emma-ehdokkuuden parhaasta musiikkivideosta 2022. Emma-gaalaan hän suunnitteli itselleen iltapuvun, jonka lähtökohtana oli Karjalan ruusun väri. Tärkeää ei ollut vain väri, vaan myös muoto. Ruokolahden kotiseutumuseosta hän löysi karjalaisten huivien erilaisia sidontatapoja ja niistä hän löysi pukuun tarvittavan solmun.

Koneen säätiöltä saadun kolmen vuoden apurahan turvin hän on voinut tutkia perinnettä ja luoda sen pohjalta malliston, joka perustuu käsin kudottavaan muotiin. Antrea kiitteli vuolaasti niin saamaansa taloudellista tukea kuin monia yhteistyökumppaneitaan ja ammatillisia tiimejä, joiden avulla mallisto on syntynyt. Mallistossa on haluttu hyödyntää vanhoja vaatteita, joita Karjalassa on tallennettu ja niiden vanhoja kaavoja. Näin ovat syntyneet mm. saumattomat housut. Silloin kangasta piti säästää, mikä on kaavoissa otettu huomioon. Myös kansallispukukaavoja on saatu.

Riihimäellä keskeinen yhteistyökumppani on Riihimäen kutomo, jossa kaavat ja ohjeet ovat syntyneet valmiiksi tuotteiksi. Käsityö on nyt ylipäätään kasvussa ja tarkoitus on nyt saada luoduksi ohjeet ja kaavat niin, että niiden perusteella voi lähteä kutomaan. Rahoitusta tälle hankitaan nyt.

Suunnittelu on intuitiivista tai tutkittuun tietoon perustuvaa. Joskus myös työskentelyä pakon edessä. Antrea kertoi saamastaan pienestä ruutupaperista, jonka antaja edellytti viimeinkin valmista ohjetta tekeillä olevan kankaan kuvioksi. Illan pähkäilyn tuloksena syntyi kuvio Karjalan ruususta ja rististä. Ilman tunnetta se ei syntynyt. ”Mummo ja pappa ovat siinä mukana.”

Antrealla oli yllään suunnittelemansa huivi ja pusero. Huivin loimilangat olivat ”vaaleaa hohtavaa ja auringonlaskun tummaa”. Ne kuvaavat sitä, miten muistot ovat häilyviä.

Puseron kankaassa lähtökohtana on Riihimäki, lasikaupunki, hänen kotikaupunkinsa. Antrea kuvasikin sitä, miten ”jokaisen” kotona on ollut Riihimäen Lasin tuotteita normaalissa arkikäytössä. Kuvion graafinen muotokieli on Nanny Stillin Grapponiasta.

Taiteilija käyttää tunneskaalaa suunnitteluun. ”On elettävä tunteet ennen kuin voi välittää mitään.” Pala palalta kudotaan Karjala takaisin, sanoo Antrea. ”Näin voi luoda jotain konkreettista, joka kuuluu kaikille, ei vain meille tässä kulttuurissa kasvaneille.”

Pirjo Tiippana

Evakkojunassa. Kuva Esa Ojapalo.

Martti, Aina ja Tuomas Logrén.

Antrea Kantakoski yllään suunnittelemansa huivi ja pusero.