Antrean kirkot

Teksti Seppo Simosen kirjasta Antrea vuodelta 1951.
(Vain muutama vanhahtava ilmaisu on muutettu nykyistä kielenkäyttöä vastaavaksi. Samoin lisätty viimeinen kappale viimeisen kirkon kohtalosta ja nykyisestä Muistopuistosta /Pirjo Tiippana.)
Yliökuva on J.R. Putkosen kuvaama 1890-luvun lopulla, Museovirasto.

Ensimmäinen kirkko

Antrean ensimmäisestä, kuivalle ja hiekkaperäiselle Hatulan kannakselle v. 1725 rakennetusta kirkosta tiedetään perin vähän. Tämän Pyhän Andreaksen nimeä kantavan kirkon arkkitehti oli D. Danielowitsch ja se oli käytössä noin vuoteen 1767. Tällöin kirkko joko paloi tai ”jostakin syystä perin vahingoittui”, kuten eräässä vanhassa kalustoluettelossa mainitaan.

Toinen kirkko

Toinen kirkko rakennettiin puusta sortavalalaisen arkkitehti Eskil Colleniuksen piirustusten mukaan. Malliltaan se oli ristikirkko, jonka ristikeskustaa laajensivat sakaroiden väliset ja runkohuonetta matalammat suorakulmaiset ulokkeet. Sakaroiden jatkona oli pienet eteiset. Ikkunat oli järjestetty kahteen päällekkäisen kerrokseen. Kuosiin paanutetut katot olivat aumatut sekä verrattain jyrkät. Ristiharjaa tehosti pieni, tyyliltään jonkin verran myöhäisempi lyhtylaite. Kirkko edusti rakennustaiteellisilta muodoiltaan 1700-luvun rehtiä kansanomaista puutyyliä. Näin kirjoittaa professori Carolus Lindberg teoksessaan ”Suomen kirkot”. Suomalaisia kirkonrakentajia koskevassa teoksessaan professori Heikki Klemetti puolestaan sanoo Antrean vanhasta kirkosta: ”Voi kuvitella, miltä kirkko on joko keltaisena tai punaisena, valkoisin ikkunapuittein ja tornilistoin, näyttänyt viheriän lehvistön sisässä kauniina kesäpäivänä.”

Kolmas kirkko

Vaikkakin Antrean toista kirkkoa v. 1844 korjattiin ja laajennettiin, se kuitenkin osoittautui laajalle seurakunnalle aivan liian ahtaaksi. V. 1865 tapahtuneen viinan kotipoltto-oikeuden lakkauttamisen jälkeen elämä pitäjässä tuli rauhallisemmaksi ja samalla vakavammaksi. Eräänä ilmaisuna tästä oli ahkera kirkossakäynti, jopa niin, että joinakin kauniina pyhinä kaikki halukkaat tuskin mahtuivat kirkkoon. Uuden kirkon rakentaminen kävi siten väistämättömäksi ja vuosina 1893-94 tämä kirkko saatiinkin. Sitä suunniteltaessa pidettiin isoa kokoa tärkeimpänä. Niinpä kirkonkokouksessa valtiopäivämies Antti Pullinen vaati, että uudessa kirkossa oli istumapaikkoja varattava ainakin 2 500 hengelle, ”koska antrealaiset varsinkin suvipuoleen ovat ahkeria kirkossakävijöitä”. Monien tinkimisten jälkeen kuitenkin päätettiin tyytyä 1 800 henkeen. Arkkitehti F. Mieritz oli jo ehtinyt tehdä luonnoksen 1 600 istumapaikkaa käsittävää puukirkkoa varten. Nyt hänen oli muutettava piirustuksiaan niin, että vielä 200 henkeä saataisiin sopimaan kirkkoon. Frithiof Mieritzistä voi lukea lisää täältä.

Antrean kolmas, lokakuun 21. päivänä 1894 tarkoitukseensa vihitty kirkko oli tyypiltään tornillinen, poikkilaivalla varustettu pitkäkirkko, johon tornin vastaisella puolella liittyi särmikäs, runkohuonetta matalampi kuori. Rakennusmuodoiltaan kirkko sattuvasti edusti 1800-luvun loppupuolen rikasmuotoisia puukirkkoja, joissa puuainekseen yritettiin soveltaa ajankohdan kehittämiä ja tyylimalleiksi otettuja vaihtelevia aiheita. Tämä on professori Lindbergin arviointi Antrean kirkosta.

Antrealaisten omilla silmillä nähtynä tämä kirkko oli komea ja juhlava, niin ulkomuodollaan kuin sisustuksellaan hartautta herättävä. Se oli sijoitettu kirkonkylässä sijaitsevalle ns. Mökinmäelle, toiselle puolelle maantietä kuin yhä pystyssä oleva vanha kirkko sitä ympäröivine hautausmaineen. Uusi paikka oli siinäkin suhteessa edullinen, että hautausmaan käytyä ahtaaksi toinen voitiin perustaa aivan kolmannen kirkon taakse. V. 1899 kirkkoon saatiin Aleksanda Sältinin maalaama alttaritauu, joka esitti Vapahtajaa lapsia siunaamassa. Pääasiassa kirkonkylän säätyläisnaisten muodostama Antrean ompeluseura lahjoitti siihen tarvittavat varat. Vaikkakin kirkonisäntä, taloustirehtööri Matti Ahtiainen oli isävainajansa – samoin kirkonisäntänä toimineen – Sven Ahtiaisen muistoksi jo v. 1883 lahjoittanut 1 000 markkaa urkujen hankkimiseksi Antrean kirkkoon, nämä urut asennettiin vasta v. 1906. Ne olivat 24-äänikertaiset, Juvan tehtaan rakentamat. Korjauksia v. 1912 suoritettaessa uusi kirkko varustettiin kamiinoilla, v. 1934 sinne aennettiin sähköjohdot kynttiläkruunuineen ja kirkko maalattiin ulkoapäin.

Vanhan kirkon kohtalo

Vanhan, käytöstä poistetun kirkon loppuvaiheet olivat surulliset. Vuoden 1903 alussa kirkonkokous asetti toimikunnan selvittämään, mitä tälle kirkolle ja sen yhteydessä olevalle kellotapulille olisi tehtävä. Seurakunnan ensimmäinen, v. 1730 pystytetti kellotapuoli oli pian alkanut ränsistyä ja se jo v. 1796 oli rakennettava kokonaan uudelleen. Uuden kirkon valmistuttua toli tämä tapulikin käynyt täysin hyödyttömäksi.

Toimikunta päätyi siihen, että kirkon raha-arvo oli 4819 mk 15 p, tapulin 1 442 mk. Koska seurakunta oli uutta kirkkoa rakentaessaan saanut yli 10 000 markan suuruisen, yhä suorittamattoman velkataakan, toimikunnan käsityksen mukaan oli viisainta myydä kirkko ja tapuli huutokaupalla eniten tarjoavalle. Elleivät tarjoukset kuitenkaan nousisi riittävän korkealle, molemmat rakennukset olisi purettava ja täten saatava puutavara myytävä pienemmissä erissä. Näin seurakunta voisi huomattavasti lyhentää velkaansa.

Kirkonkokouksessa toimikunnan ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti vain sillä varauksella, että Viipurissa sijaitseva muinaistieteellinen museo saa saarnatuolin, joka oli historiallisesti arvokas sekä eräitä muitakin kirkon sisustuksen osia. Huutokauppatilaisuus pidettiin helmikuun 13. päivänä 1904 kunnantuvalla. Antrean kunnan mielestä kirkosta ja tapulista saatavaa puutavaraa voitiin edullisesti käyttää vireillä oleviin kansakoulurakennuksiin, ja sen edustajana maanviljelijä Tuomas Mallat tarjosikin näistä molemmista rakennuksista yhteensä 3 400 mk. Tämä tarjous myös hyväksyttiin.

Kuitenkin vain tapuli purettiin ja sen hirret ja laudat käytettiin kirkonkylän kansakoulun laajentamiseen, lähinnä käsityöhuoneen rakentamiseen. Vanha kirkko sai toisen kohtalon. Valkjärven seurakuntaan oli v. 1905 perustettu Vuokselan rukoushuonekunta, josta sitten myöhemmin tuli oma, Valkjärven, Sakkolan ja Muolaan osista erotettu kirkkoherrakunta. Vuokselaan tarvittiin täten rukoushuone ja yksinkertaisinta oli ostaa Antrean vanha kirkko tähän tarkoitukseen. Kunta suostuikin kauppaan ja niin vielä vuoden 1905 aikana kirkko purettiin ja kuljetettiin Vuoksen Uuteenkylään. Siellä se kolmen seuraavan vuoden aikana pystytettiin uudelleen. Alkuperäisen, laajennuksilla varustetun ristikirkon malli kyllä säilytettiin, mutta pääoven kohdalle liitettiin torni ja kuorin jatkoksi rakennettiin pieni sakaristo. Näin kirkko menettikin professori Lindbergin ja monien muiden asiantuntijoiden ihasteleman 1700-luvun kauniin ja kotoisan tyylinsä.

Myöhemmät vaiheet

Jatkosodan alettua kirkonkylä vallattiin 13.8.1941, jolloin kirkko oli vielä ehjä. Venäläisten tykkituli kuitenkin osui kirkontorniin ja kirkko paloi maan tasalle. Kirkosta on edelleen jäljellä kiviosia. Alue on nykyisin Muistopuisto. Vuonna 1992 paljastettiin Armas Hutrin suunnittelema muistomerkki, jonka pystyttämisestä vastasivat Vuoksen säätiö, Antrea-Seura ja Kamennogorskin kaupunki. Samojen toimijoiden ja opetusministeriön tuella pystytettiin 1996 Muistoportti, joka on jäljennös vanhasta kirkkomaan aidan pääportista. Muistoportin on tehnyt Eero Seitsonen. Entisen alttarin paikalle on pystytetty valkoinen risti. Kirkon takana on vielä nähtävissä vanhoja hautakiviä.

Muistoportin siunaus 2.6.1996. Kynttilät syttyvät itsenäisyyspäivänä muistomerkillä.

Antrean vanha kirkko (toinen kirkko), kuva Riihimäen kaupunginmuseo

Viktor Svaetichin tussipiirros vanhasta kirkosta vuodelta 1905, Lahden kaupunginmuseo

Sisäkuva vanhasta kirkosta, Riihimäen kaupunginmuseo

Puuveistoksia vanhan kirkon sisältä, Riihimäen kaupunginmuseo

Frithiof Mieritzin suunnittelema Antrean kolmas kirkko, Kuparsaaren nuorisoseuran kuvia

Sisäkuva kirkosta. Museovirasto. Aleksandra Sältinin maalaama alttaritaulu on nykyisin Riihimäen kappelissa.

Kirkko talvisodan aikaan, Sotamuseo

Vanhaa kirkkoa puretaan 1905 Vuokselaan siirrettäväksi, Museovirasto.

Antrean vanha kirkko Vuokselassa Uudenkylän rukoushuoneena, paloi talvisodassa. Kuvaaja Jalmari Lankinen, Lappeenrannan museot

Sot.virk. A. Viitasalon ottama kuva Antrean kirkosta 15.8.1941. Kuva on SA-arkistossa tekstillä "Antrean kirkko on hyvin säilynyt".

Savuavat rauniot ja portti 16.8.1941 venäläisten tykistötulen osuttua kirkon torniin ja poltettua kirkon. Valok. sotamies K. Kivi, Sotamuseo

Evakkoonlähdön 60-vuotismuistoa vietettiin kirkon raunioilla 2004.