Antrean kirkot

Antrean kirkon suunnittelija Frithiof Mieritz, unohdettu arkkitehti

Teksti Veikko Partanen, Antrealainen nro 37, 2008. 
Kirjoitus perustuu pääosin Rakennustaiteen museon johtajan Timo Keinäsen kirjoitukseen ”Frithiof Mieritz, unohdettu arkkitehti” (Taidehistoriallisia tutkimuksia 28, Taidehistorian seura), josta ja muusta avusta Veikko Partanen esittää artikkelinsa lopussa lämpimät kiitokset.
 

Frithiof Mieritz toimi arkkitehtina ja rakentajana Suomessa vuodesta 1883 vuoteen 1895 ja tämän jälkeen Pietarissa vuoteen 1915. Siis yhteensä noin 32 vuotta.

Viron arkkitehtuurissa hänet tunnetaan Pärnuun vuonna 1904 suunnittelemansa art nouevau -huvilan, Villa Ammenden ansiosta. Pietarissa hänet tiedetään yhdeksi kaupungin rakentajista. Suomen arkkitehtuurin historiassa häntä ei ole esitelty. Hänestä ei ollut edes muistokirjoitusta alan lehdessä vuonna 1916, jolloin julkaistiin samana vuonna kuolleiden Herman Geselliuksen ja Axel Gyldenin nekrologit. Kuitenkin vielä tänään on nähtävissä hänen rakennuksiaan. Helsingin Seurasaareen kuljetaan Mieritzin piirtämän sillan ja sen portin kautta, eikä sillan päässä oikealla norjalaistyylinen metsän- vartijan talo jää huomaamatta. Myös Seurasaaren ravintola, muutamien pienempien rakennusten ohella, on hänen käsialaansa.

Arkkitehti F. Mieritzin tausta

Isä F.W. Mieritz (1835-1883) saapui Saksasta Vaasaan rakentamaan, kun Vaasa 1862 siirrettiin palon jälkeen uuteen paikkaan. Hän otti vaimokseen kristiinalaisen Wilhelmiina Hesselblattin ja heille syntyi Frithiof-poika 1863. Vaasassa ei kuitenkaan ollut riittävästi töitä muurarimestari-arkkitehdille, joten perhe muutti Helsinkiin. Mieritz suunnitteli ja rakensi puutaloja lähinnä Kaivopuiston seutuville. Hän omisti  myös  taloja ja asuntoja, joten hän saavutti hyvän taloudellisen aseman. Niinpä F.W. Mieritz pystyi lähettämään poikansa Frithiofin Saksaan opiskelemaan, missä kolme ensimmäistä vuotta kului Holzmindenin käytännön läheisessä rakennusteknisessä koulussa. Syksystä 1882 alkaen hän suoritti nelivuotisen Hannoverin teknillisen korkeakoulun 3. ja 4. vuoden kurssit.

Kurssit sisälsivät mm gotiikan ja renessanssin muoto-oppia, julkisten rakennusten suunnittelua, sekä kustannuslaskentaa ja työnjohtoa. Jo 1883 Mieritzillä oli osoitekalenterissa ilmoitus ”Frithiof Mieritz arkkitehti”. Myöhemmin hän laajensi toimintansa käsittämään kaiken rakennusalan suunnittelusta työnjohtoon asti. Näin tosin toimittiin yleisesti.

Aloittaessaan uransa Mieritz oli vasta 20-21-vuotias. Isän samanaikaisen kuoleman, kokemattomuuden ja melko vähäisen koulutuksen, sekä saksalaistaustan ja suvun tuoman tukiverkon puutteen vuoksi alku oli nihkeää. Taustatuella oli silloin nykyistä suurempi merkitys. Suurten kaupunkitalojen suunnittelu pysyi tukevasti nimekkäiden arkkitehtien käsissä. Ilman näyttävää referenssiä saadut työt jäivät vaatimattomiksi nimekkäisiin verrattuna. Niinpä hän paneutui höyrylaivojen myötä rannikolla ja saaristossa alkaneeseen puuhuvilarakentamiseen. Nykyään hänen suunnittelemiaan on tai tiedetään olleen kymmeniä rakennuksia Degeröstä alkaen rannikolla aina Hangon Grand-hotelliin asti. Itse asiassa viimeisin ”löytyi” Espoon saaristosta maaliskuussa 2008. Silloinen osin sekava ns. nikkarityyli väistyi nopeasti kansallisromanttisen tyylin tieltä - vrt. Hvitträsk.

Antrean kirkko

Suomen kaudella oli Antrean kirkon suunnittelu arkkitehti F. Mieritzin päätyö. Kun tuntee hänen opiskelu-, opintomatka-, suunnittelu- ja toteutustaustaansa puurakennusten parissa, ei sopivampaa suunnittelijaa voisi löytää. Ihmetystä herättääkin vain se, miten alle 25-vuotias arkkitehti sai niin vaativan tehtävän niin vähillä meriiteillä. Selityksenä lienee vasta Antreaan valitun Rovasti K.R. Malmströmin vaikuttaminen valinta-asiaan. Puun käyttö ulko- ja erityisesti sisäpuolisena tehokeinona risteävine liitoksineen vaatii erittäin hyvää avaruudellista kolmiulotteista hahmotuskykyä, jota ei saavuteta ilman tiettyä käytännönläheisyyttä.

Lainaus tunnetun professori Carolus Lindbergin arviosta Antrean kirkosta: ”Antrean kolmas lokakuun 21 päivänä 1894 tarkoituksensa  vihitty kirkko oli (huom. imperf.) poikkilaivallinen pitkä kirkko, johon tornin vastaisella puolella liittyi särmikäs runkohuonetta matalampi kuori. Rakennusmuodoiltaan kirkko sattuvasti edusti 1800-luvun loppupuolen rikasmuotoisia  puukirkkoja, joissa puuainekseen yritettiin soveltaa ajankohdan kehittämiä ja tyylimalleiksi otettuja vaihtelevia aiheita.

Antrealaisten silmillä tämä kirkko oli komea ja juhlava, niin ulkomuodollaan kuin sisustuksellaan hartautta herättävä.”

Muutto Pietariin, uusi elämänvaihe

Vaivalloisen Nurmeksen kirkon rakentamisen valvomisen ja avioeron jälkeen F. Mieritz muutti Pietariin vuonna 1895 saatuaan edullisen työtarjouksen. Hän suunnitteli R. von Haartmanin perustaman Suomalaisen Höyrylaiva Oy:n lukuisia matkustajaterminaaleja Nevan, Volgan ja Okan varrelle.

Varsinainen menestys alkoi, kun hän perusti insinööri Ivan Gerassimovin kanssa suunnittelutoimiston ja betonialan yrityksen. Elämä Pietarissa vakiintui, kun hän solmi 1903 avioliiton Suomen rautateiden konepajan johtajan tyttären Mary Junneliuksen kanssa. Perheeseen syntyi kolme tytärtä. Luultavasti apen kautta Mieritz sai suunniteltavakseen Pietarin päätyön, kolmen Suomen rautatieläisten asuinrakennuksen, jotka ovat vielä pystyssä ja kunnossa Suomen aseman vierellä.

Pärnuun vuonna 1904 rakennettu Villa Ammende osoittaa F. Mieritzin todelliset arkkitehtikyvyt. Rakennus on todellinen art nouevau -tyylin helmi. Suotta eivät venäläiset kenraalit miehitysaikana valinneet Ammendea olopaikakseen, kuten Viipurissa talo ”Edeniä”. Nyt rakennus on entisöitynä huipputason hotellina Pärnun ylpeys.

Menestys ja menetys

Toiminta betonituotealalla oli varsinainen menestys - toisin kuin aikaansa edellä ollut vuonna 1888 Helsingin Hylkysaareen perustettu valimo, joka päätyi konkurssiin. Yritys Parkalassa (Parkalovo) Inkerinmaalla kasvoi 750 henkilön suuruiseksi ja markkina-alueena oli koko Venäjä. Myös Helsingissä oli myyntikonttori.

Aiemmin mainitun Villa Ammenden rauta-aidan Parkalossa valetut pylväät kertovat tyylikkyyden lisäksi osaamisesta ja laadusta vielä yli sadan vuoden takaista tarinaansa.

Tunnetusti I maailmansota lamaannutti totaalisesti siviilipuolen kaupan ja liike-elämän Venäjällä, niin tämänkin. Heikentyneen terveytensä ja liiketoiminnan loppumisen vuoksi arkkitehti Frithiof Mieritz muutti perheensä kanssa Turkuun jo aiemmin sinne muuttaneen  appensa luo. Vuonna 1916 keväällä hänen vaelluksensa päättyi.

Pari vuosikymmentä sitten hänen tyttärensä yrittivät elvyttää isänsä muistoa. Gunnel Mieritz-Pethman lahjoitti rakennustaiteen museolle piirustuksia, piirustusvälineitä ja isänsä vuonna 1893 painetun työtodistuskirjasen. Osan tavaroista sai Åbo Akademi ja Turun kaupunginmuseo sai myös paljon esineistöä. Museot ja arkistot ottivat kyllä esineistön vastaan, mutta kellään ei ollut aikaa kirjata siihen liittyviä tyttären suullisia tietoja.

Lopuksi

Lyhytkin kuvaus ihmisen työstä ja elämästä antaa aihetta ajatteluun ja tuo esille mitä on elämäntyö vähänkin vieraassa ympäristössä.

 

 

Kuva. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Artikkelin yhteydessä ollut kuva oli otettu 1910-luvulla valokuva-ateljee Apollossa Helsingissä. Mukana olivat kaikki ammatin ja aseman edellyttämät arvokkaat tunnusmerkit.

Kuva. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Frithiof Mieritzin suunnittelema Antrean kirkko, kuva J.R. Putkonen, Museovirasto

Kuva. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Nurmeksen kirkko. Kirkon alkuperäiset piirustukset tilattiin arkkitehtitoimisto Westerdlundilta. Rakennustöitä johtanut Mieritz joutui niitä kuitenkin useaan otteeseen muuttamaan. Uusgoottilaista tyyliä edustava kirkko on rakennettu 1893-96. Kuva Nurmeksen museo.

Kuva. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Kalfholmen, Ivar Heikelin huvila 1896, Espoon kaupunginmuseo

 

Kuva. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Jugendtyylinen Villa Ammende Pärnussa valmistui 1905. Se toimii nykyisin hotellina.  Wikipedia Commons. 

Kuva. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Työmaakäynti Nizni Novgorodissa 1890-91. Opetuskuvakokoelma / Aalto-yliopiston arkisto

Kuva. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Seurasaaren ravintola valmistui 1890. Kuva K.E. Ståhlberg, Helsingin kaupunginmuseo

Kuva. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Seurasaaresta mantereelle johtava silta ja metsänvartijan talo 1890. Tyylissä on norjalaisvaikutteita. Kuva vuodelta 1903, Helsingin kaupunginmuseo

Kuva. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Metsänvartijan maja nyt, vuonna 2021. Majassa toimii kahvila.