Vammalan Karjalaseura ry
Kyykkä kokosi naapuriseurat Hopun kiekkokaukaloon
Kiekkokaukalossa pelattu perinteinen seuraottelu päättyi Vammalan voittoon, mutta päivän pääosassa olivat karjalainen kyykkäperinne ja naapuriseurojen yhdessäolo.
Joukkueet yhteiskuvassa. Vasemmalta Huittisten joukkue: Yrjö Inkinen, Heikki Suominen, Heikki Koiranen, Olli Laitinen ja Aimo Äikiä. Vammalan joukkue: Lari Hakanen, Pertti Hakanen, Esa Mäkinen, Harri Kuusisaari ja Oiva Kaasalainen.
Kisa pelattiin Hopun urheilupuistossa 28.8.2026. Pelipaikkana oli tällä kertaa hiekkakentän sijasta kiekkokaukalo, sillä kyykälle sopivat kentät ovat vähentyneet Sastamalan keskusta-alueella. Sylvään entinen hiekkakenttä on muutettu koulun laajennuksen yhteydessä pysäköintialueeksi, ja Hopun hiekkakenttä sai heinäkuussa keinonurmen. Uudistukset palvelevat alueen muuta käyttöä hyvin, mutta kyykkää niillä ei enää voi pelata. Hopun kaksi kiekkokaukaloa osoittautuivat onneksi tarkoitukseen mainioiksi.
Säännöt tutuiksi ennen peliä
Aluksi järjestävän seuran puheenjohtaja Esa ja kunniapuheenjohtaja Pertti kertasivat pelin säännöt. Kertaus oli paikallaan, sillä mukana oli myös ensikertalainen. Joukkuepeli koostuu kahdesta kierroksesta, jotka pelataan nelihenkisin joukkuein. Kierrosten välissä lasketaan pisteet ja vaihdetaan kenttäpuoliskoa, minkä jälkeen peli alkaa uudelleen. Kummallakin kierroksella jokainen pelaaja heittää neljä kertaa kaksi mailaa peräkkäin. Toiselle kierrokselle sai tehdä yhden pelaajavaihdoksen, joten molemmilla seuroilla oli viisihenkinen joukkue.
Pelikenttää valmistellaan ottelua varten. Taustalla näkyvät kahvitarjoilupaikkana toiminut jääkiekon vaihtoaitio ja Hopun urheilupuiston huoltorakennus – arkista mutta toimivaa.
Vammala voitti pienemmällä miinuspistemäärällä
Huittislaiset voittivat hutunkeiton, mutta ottelu päättyi Vammalan voittoon miinuspistein 44–59. Kyykässä pienempi miinuspistemäärä on parempi. Kirjurina ja tuomarina toiminut Seija Hirvikoski vahvisti tuloksen. Kilpailu tasoittui loppua kohden, ja toinen kierros päättyi tasapisteisiin. Ratkaiseva ero syntyi yksittäisistä onnistumisista – ja kun harjoittelu oli jäänyt kaikilla vähiin, saattoi tuurikin työntää mailansa peliin. Viimevuotiseen tapaan Lari Hakanen oli vammalalaisten voiton takuumies. Toisella kierroksella yksi hänen heitoistaan osui kyykkiin voimalla. Yleisön kohahdusten ja taputusten saattelemana kyykät kimposivat komeassa kaaressa ulos pelineliöstä.
Kuvissa vasemmalla Yrjö ja Pertti hutunkeitossa, oikealla Seija tuomaroi.
Palkinnot kruunasivat pelipäivän
Pelin päätyttyä oli vuorossa palkintojenjako sekä kahvi- ja mehutarjoilu. Osallistujat saivat palkinnoksi lähiruokaa: paikallisen Herkkujuustola Oy:n Mouhitaler-juustoa ja hieman makeaa. Sää suosi tapahtumaa, ja kaikki pelaajat pääsivät esittämään hienoja tyylinäytteitä.
Heittokimara. Vasemmalla vammalalaiset ylhäältä alkaen: Pertti Hakanen, Lari Hakanen ja Oiva Kaasalainen. Oikealla huittislaisista Yrjö Inkinen heittää Aimo Äikiän seuratessa; mukana ovat myös Olli Laitinen ja Heikki Koiranen.
Perinne toi naapuriseurat yhteen
Kaikkien osallistujien kyykkäharjoittelu oli jäänyt vähäiseksi, mutta hyvät pelit saatiin jälleen aikaan. Tärkeintä oli karjalaisen perinteen ylläpitäminen. Parhaimmillaan kyykkä on yhteisöllinen seurapeli ja ulkoilutapahtuma, joka kokoaa ihmiset yhteen. Kyykän kaltaisia, kevyesti organisoitavia ulkoilutapahtumia olisi hyvä järjestää nykyistä enemmän yhdessä naapuriseurojen ja muiden yhdistysten kanssa. Samalla voi tavata vanhoja tuttuja, joita näkee harvoin, ja tutustua uusiin ihmisiin.