Asevelvollisia, lottia ja suojeluskuntalaisia

Sanomalehti Ilmarinen 30.04.1885, Keisari Aleksanteri II oli 1878 lopussa hyväksynyt pitkään valmistellun Suomen asevelvollisuuslain, jonka perusteella Suomi sai uudelleen omat sotavoimansa, kun ruotuväkipataljoonat oli 1867 lakkautettu nälänhädän vuoksi. Vakinaiseen sotaväkeen tarvittiin rauhan aikana vain 5600 miestä, jotka kutsunnassa valittiin arvalla. Arpanumero merkittiin rippikirjaan.

Juhana Mälkki (tr54) 1863-1938 suoritti 3-vuotisen aliupseerikoulutuksen Wiipurin 8. Tarkk`ampujapataljoonan 1. komppaniassa 1.11.1885-1.11.1888 Juhanan arpanumero oli 14. Juhanan päähine on lampaannahkainen musta pyöreä lakki, jota käytettiin kesällä paraatilakkina. Lakin keskellä edessä on Venäjän kaksipäinen kotka kokardeineen. Mustan asepuvun piilonapituksen alta näkyy todennäköisesti kellonperä ketjuineen, mikä oli tuolloin sallittua. Kello saattaa toki olla myös palkinto esim ampumakilpailusta. Arvomerkit ja pataljoonan numero (8) olivat sinisissä olkalaatoissa, joiden yksi poikkiraita eli natsa viittaa siihen, että Juhana on ylennetty jefreitteriksi (korpraali). Pukuun kuului pitkävartiset saappaat sekä harmaa päällystakki. Juhanan aseena todennäköisesti ns "neljän linjan kivääri" Berdan II m/1871 (Cal. 10.75 x 58R Berdan), aseessa pistin. Viipuri 1888 (Mälkin kuvakokoelma)

Heikki Järvenpään (jp10) päästötodistus 8:n Wiipurin Suomen Tarkk'ampuja pataljoonasta. Heikki oli kutsunnoissa nostanut pienen arpanumeron, joka tarkoitti sitä, että hän palveli reservikomppaniassa kolmen vuoden aikana yhteensä yhdeksänkymmentä vuorokautta, kolmekymmentä joka vuosi siirtyen sen jälkeen nostoväkeen.. Todistuksen perusteella hänen palvelusvuotensa olivat todennäköisesti 1900-1902 ja tämä on todistus ensimmäisen vuoden asepalveluksen suorittamisesta. (Lahja Järvenpää)

Itsenäistymisen alkuvuosina kutsunnoissa käytettiin vuoden 1878 asevelvollisuuslakia, jonka perusteella jokainen 18-40-v mies oli asevelvollinen. Tällä lehti-ilmoituksella käsketään kaikkia yli 22-v miehiä saapumaan kutsuntoihin. Vahvialan alueen kylissä kutsunnat toteutetaan 27.-30.5.1918. Valkoisten Itäarmeija oli vallannut Viipurin 29.4.1918. (Sanomalehti Wiipuri 18.5.1918)

Ilmoitus kevään kutsunnoissa 5. Jääkärirykmenttiin Raivolan Alakylään määrättyjen palvelukseen astumisesta ja matkajärjestelyistä, asevelvolliset vv 1894-1896 syntyneitä, joiden joukossa ainakin 10 miestä Vahvialan seuduilta. 5. Jääkärirykmentti oli kevään taistelujen jälkeen sijoitettu Raivolan alueelle, jonne asevelvollisetkin komennettiin. Viipurin asemalla jaettiin matkaliput kun oikeaan aikaan ilmestyi paikalle; muuten sai maksaa matkan itse. Elokuussa 1918 joukko-osaston nimi muutettiin Kuopion jalkaväkirykmentti 4:ksi, suurin osa kesän 1918 alokkaista tuli Savosta. Lokakuussa 1918 joukko-osasto siirtyi Haminaan. Vuoden 1878 asevelvollisuuslain mukaan asepalveluksen pituus oli 3 vuotta. Vuonna 1919 säädettiin väliaikainen laki asevelvollisuudesta ja palvelusajaksi määrättiin 1,5 vuotta. (Sanomalehti Karjala 24.7.1918).

Suomen itsenäistymiseen ja maan sisäisen järjestyksen turvaamiseen tähtääviä suojeluskuntia alkoi syntyä jo v 1915 jälkeen. Vuodevaihteessa 1917-18 Viipurin suojeluskuntaan kuului muutama sata miestä. Tammikuussa 1918 Svinhufvud nimitti suojeluskunnat kenrl C.G.E. Mannerheimin johtamiksi hallituksen joukoiksi. Viralliseksi maanpuolustusjärjestöksi senaatti nimitti suojeluskunnat 2.8.1918 (Asetus Suojeluskunnista). Suojeluskuntatoiminta Tienhaaran ja Vahvialan alueella alkoi kevään 1918 tapahtumien jälkeen. Vahvialalaiset kuuluivat Viipurin piirin Tienhaaran suojeluskuntaan, jolle valmistui oma suojeluskuntatalo keväällä 1920 Tienhaaraan Ykspäänkadun ja Simolankadun kulmaan. Helmikuussa 1919 suojeluskunnat erotettiin sotaväestä omaksi järjestökseen. (Sanomalehti Karjala 30.10.1918)

Lippujuhlapäivää vietettiin vuosina 1919-1939 sisällissodan suomalaisen voitonparaatin vuosipäivänä 16. toukokuuta. Vahvialan suojeluskuntalaiset paraatikatselmuksessa Helsingissä 16.5.1919. Vahvialalaisia paraatijoukkoja tarkastavan Mannerheimin hevosen oikealla puolella näkyy Väinö Nurmen vasen käsi. Mannerheimin takana ratsailla Suojeluskuntajärjestön ylipäälliköksi helmikuussa 1919 nimitetty eversti Georg Didrik von Essen. Rautatientori Helsinki. 16.5.1919 (Sirkka Nurmi)

Viipurin suojeluskuntapiirin ohimarssi lippujuhlapäivän paraatissa 16.5.1919. Ohimarssin otti vastaan kenraali Mannerheim, mukanaan eversti Georg Didrik von Essen, taustalla kutsuvieraita Suurkirkon portailla. Vahvialalaisten osaston kärki on juuri ohittanut vastaanottajan. Osaston toinen vasemmalta Väinö Nurmi. Senaatintori Helsinki, 16.5.1919 (Sirkka Nurmi)

1. osa Karjala-lehdessä julkaistusta kertomuksesta Viipurin suojeluskuntapiirin joukkojen matkasta Helsingissä 16.5.1919 järjestettyyn lippujuhlapäivän paraatiin. (22.5.1919 Karjala n:o 116 s 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot)

2. osa Karjala-lehdessä julkaistusta kertomuksesta Viipurin suojeluskuntapiirin joukkojen matkasta Helsingissä 16.5.1919 järjestettyyn lippujuhlapäivän paraatiin. (22.5.1919 Karjala n:o 116 s 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot)

Yleensä suojeluskuntajako toteuttiin kuntakohtaisesti. Vahvialan pitäjän perustamisen (1.1.1921) jälkeen Tienhaaran SK sai kesäkuussa 1921 suojeluskunta-aluejaon perusteella nimekseen Vahvialan suojeluskunta, joka kuului Viipurin suojeluskuntapiirin 2. alueeseen, aluepäällikkönä toimi A. Mytty. Vahvialan lisäksi samaan alueeseen kuuluivat myös Uuraa, Säiniö ja Tali. Suojeluskuntapiirijako noudatteli alkuvaiheessa puolustusvoimien kutsuntapiirejä, vuoden 1919 jälkeen siitä piirijaosta luovuttiin ja piirijako toteutettiin Sk-ylipäällikön esitysten mukaan. (Sanomalehti Etelä-Saimaa 7.6.1921)

Vahvialan suojeluskuntalaisia 1920-luvulla. Suojeluskuntalaiseksi hyväksyttävällä ikää piti olla vähintään 17-vuotta ja miehen uskollisuuteen laillista yhteiskuntajärjestystä kohtaan voitiin luottaa. Liittyessään suojeluskuntalainen teki valan, jossa mies lupasi rauhan ja sodan aikana rehellisesti toimia isänmaan ja sen laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustukseksi, alistua sotilaalliseen järjestykseen ja kuriin sekä lupasi täyttää hänelle kuuluvat velvollisuudet ja annetut tehtävät. Oikealla Väinö Nurmi. Miehet pukeutuneet suojeluskunnan asepukuun m/22, joka erosi armeijan käytössä olleesta asepuvusta olkapolettien ja hihansuiden osalta. Kuvassa näkyvät lyhyt lippainen kenttälakki ja pussihousut kuuluivat myös samaan asukokonaisuuteen. 1920-luku? (Sirkka Nurmi)

Kannaksen Vartio oli Viipurin suojeluskuntapiirin tiedotuslehti, joka ilmestyi aikauslehtimuodossa 1923-1944. Lehteä toimitti Viipurin piiriesikunta ja lehti tuli kaikille piirin suojeluskuntalaisille. Lehdessä tiedotettiin mm sk:n harjoituksista, kilpailuista ja niiden tuloksista sekä sk:n liittyneistä ja eronneista jäsenistä. Jäsenillä oli tapana säilyttää lehdet hyvässä tallessa. 2019 (Pirjo Taimisto)

Vahviala suojeluskuntalaisia junaradan varressa lähellä asemaa, koska taustalla isot koivuhalkopinot. Vasemmalta 3. Väinö Nurmi, 4. Hilden. Miehillä oleva asu on vapaussodassa valkoisilla käytössä ollut asepuku m/18, koska siinä on rintataskut; erona asepukuun m/22. Asepuvun varhaisemmissa malleissa oli jonkinverran eroavaisuuksia. Päähineenä suojeluskunnan lyhytlippainen kenttälakki m/22. Asuista päätellen miesten aseina ovat kivääri m/91 tai kyseisestä asemallista peruskunnostettu kivääri m/91-24. 1920-luku (Sirkka Nurmi)

1.2.1930 ilmestyneen Kannaksen Vartio-lehti no 2:n sivu 13, jossa on tuolloin Vahvialan paikallispäällikkönä toimineen K.S. Wilkmanin kirjoittamat uutiset suojeluskunnan jäsenistöstä, hallinnosta ja toiminnasta. (Kansallisarkiston digitaalinen aineisto)

Vahvialan suojeluskuntalaisia. Vasemmalla Perttula, oikealla Väinö Nurmi rautatiesillalla. Miehet pukeutuneet kenttäpuku m/27:ään, jota yleisesti kutsuttiin suojeluskuntapuvuksi; suojeluskuntalaiset käyttivät sitä yleisemmin kuin puolustusvoimien joukot. Päähineenä kenttälakki, jossa Viipurin suojeluskuntapiirin kokardi (musta-puna-musta) ja hihan yläosassa Viipurin skp:n hihamerkki. Vyötäisillä nahkavyö m/27 leijonasoljella. Nurmien vasemman taskun laskoksessa suojeluskunnan metallinen kuntoisuusmerkki, oikeassa kädessä kiikarikotelo. Kuvauspaikkana todennäköisesti Nurmin rautatiesilta, 1930-luku. (Sirkka Nurmi)

Suojeluskunnan esikunta, vasemmalta: Perttula, Hilden, Suuronen, Vilkman, Brotherus, Mytty, Räihä ja Penttinen. Olisiko kuva otettu välillä 1934-40, jolloin kuvassa oleva U.V. Penttinen toimi Vahvialan suojeluskunnan paikallispäällikkönä? Vahviala (Mikko Mälkki)

Uuno Veikko Penttinen (s 10.3.1908, k 8.10.1958) suoritti varusmiespalveluksen 1928-29 ja hänet ylennettiin vänrikiksi 30.11.1929. Uuno Veikko toimi Vahvialan suojelukunnassa 1930-luvun alusta alkaen. Vahvialan suojeluskunnan päällikkönä hän toimi 1.1.1934-31.7.1940, jonka aikana hänet ylennettiin luutnantiksi 6.12.1938. Suojeluskunnan päällikkö asui Kuntalan (Vahvialan kirkko) kaakkoispuolella sijainneen urheilukentän laidalla Pirttilän talossa. Ltn Penttinen toimi ns "Hildenin porukan" johtajana kun Vahvialan suojelukunnasta komennettiin osasto (1+30) Summaan 12.2.1940. Osasto palasi Vahvialaan 15.2.. Osastosta kaatui neljä suojeluskuntalaista (Niskanen V-M, Sipiläinen V, Sollo J, Syrlin V), Penttinen ja muutama muu suojeluskuntalainen haavoittuivat. 1938 Valokuvaamo Lahti (Risto Penttinen)

Vahvialan suojeluskunnan itsenäisyyspäivän paraatin joukkojen katselmus Tienhaaran asemalla. Paraatijoukkojen komentajana toimii alasotilasohjaaja Hukkanen. Hukkanen ilmoittaa paraatijoukot suojeluskunnan esikunnalle. Vasemmalla liehuu suojeluskunnan oma lippu, lipun takana pilkottaa arkkitehti Bruno Granholmin suunnitteleman asemarakennuksen luoteispääty. Radan takana Haminan ja Vahvialan maanteiden risteysalue, jossa linja-autojen päätepysäkki, kauppoja, kioskeja sekä Bauerin kahvila. Tienhaaran asema 6.12.1934 (Mikko Mälkki)

Vahvialan Suojeluskunnan itsenäisyyspäivän paraatin joukkojen katselmus Tienhaaran asemalla. Tienhaaran asema 6.12.1934 (Sirkka Nurmi)

Vahvialan Suojeluskunnan itsenäisyyspäivän paraatin ohimarssi Tienhaaran aseman tuntumassa. Ohimarssin ottaa vastaan suojeluskunnan aluepäällikkö Mytty. Paraatijokkoja johtaa alasotilasohjaaja Hukkanen, lippua kantaa..., lippu-upseereina... ja kulkusuunnassa vasemmalla Väinö Nurmi. Lipun jäljessä marssii koiranohjaaja koiransa kanssa. Poliisi sekä muutama kyläläinen seuraavat ohimarssia. Tienhaara 6.12.1934 (Sirkka Nurmi)

Karjalan Suunta-lehdessä julkaistu artikkeli Vahvialan suojeluskunnan itsenäisyyspäivän juhlasta. (13.12.1934 Karjalan Suunta n:o 71 Kansalliskirjaston digitaalinen aineisto)

Suojeluskuntien ylipäällikön Didrik von Essenin (kuvassa) 29.8.1919 antamassa päiväkäskyn 3§:ssä todettiin naisten velvollisuudesta osallistua maanpuolustukseen ja sen käytännön toteuttamiseen: “Naisillakin on suojeluskuntavelvollisuutensa. Tämä voidaan parhaiten täyttää muodostamalla Lotta Svärd -yhdistyksiä. Yhdistykset muodostetaan paikallisten suojeluskuntien yhteyteen ja ne kuuluvat paikallisesikuntiin. Lotta Svärd -yhdistysten tehtäviin kuuluu auttaa saniteettitarpeiden valmistuksessa, auttaa suojeluskuntia tarpeellisella varustuksella kuten paidoilla, alushousuilla j.n.e., olla valmiina liikekannallepanon sattuessa toimimaan sairaanhoitajattarina, keittäjättärinä j.n.e., juhlien kautta koota varoja Lotta Svärd -yhdistyksen tarkoituksiin.” Tämä päiväkäsky käynnisti naisten organisaation rakentamisen suojeluskuntien apu- tai huoltojoukoiksi. Prosessi kesti puolitoista vuotta ja Lotta Svärd järjestö perustettiin maaliskuussa 1921. Ensimmäinen Lotta Svärd yhdistys perustettiin Viipuriin jo 20.10.1919. (Sirkka Nurmi)

Vahvialan lottia. Lottien arkipuku oli puuvillaa. Vasempaan ranteeseen kiinnitettiin kankainen kurssimerkki ja jaostonauha ja rintataskuun valkoinen kurssitähti. Pukuun kuului valkoiset kaulukset ja hihansuut. Puvun kaulus suljettiin lottaneulalla. Juhlatilaisuuksissa käytettiin villakankaista juhlapukua. Juhlatilanteissa puvun kanssa käytettiin käsivarsinauhaa ja valkoisia käsineitä sekä lottalakkia. Kuvassa 3. vas. Viipurin lottapiirin pj (1921-26) Saima Laurila, 4. vas. Vahvialan lottayhdistyksen pj Alma Häyrinen (os. Auer), 5. vas. Kerttu Stenberg, joka toimi Viipurin piirijohtokunnassa. Muita henkilöitä ei ole vielä tunnistettu. (Sirkka Nurmi)

Lottapuvun kaulukseen kiinnitetty lottaneula oli järjestöön kuuluvan henkilön näkyvä tunnus. Järjestön keskusjohtokunta hyväksyi taiteilija Eric Vasströmin suunnitteleman tunnuksen vuonna 1921. Tunnuksessa sinistä hakaristiä ja Lotta-Svärd -tekstiä reunustivat neljä heraldista ruusua. Hakaristi on tuhansia vuosia vanha maailmanlaajuinen hyvän onnen symboli. Hakaristiä käytettiin Suomen puolustusvoimissa vuosina 1918–1945 lentokoneiden ja panssariajoneuvojen kansallistunnuksena. Ruusu on heraldiikassa yleinen ja laajalle levinnyt symboli., se symboloi onnea ja rakkautta. Henkilökohtainen numeroitu lottaneula oli yleensä valmistettu hopeasta tai hopeaseoksesta. Kuvaaja Eero Poikela (Eero Poikela)

Vahvialan Lotta Svärd yhdistyksen hihamerkki. Valkoisella puuvillakankaalla kulkee 45 asteen kulmassa suojeluskuntapiirin värinen 2 cm leveä raita, jossa kumpikin väri on 1 cm levyinen. Raidan keskellä on 4 cm korkea suojeluskunnan S-kirjain. Hihanauhaa käytettiin ulkopuvussa kaikissa lottatehtävissä. Samanlainen väritys (puna-musta) oli käytössä Pohjois-Karjalan, Sortavalan ja Viipurin suojeluskunnilla ja lottapiireillä. Vuodesta 1940 alkaen värit oli varattu siirtoväkeen kuuluville. 1930-luvun lopussa oli käytössä myös hihaan ommeltava vastaavan värinen käsivarsikilpi. Kuvaaja Eero Poikela (Eero Poikela)

Vahvialan Lotta Svärd yhdityksen käytössä ollut kahvikuppi. Tämän kupin pohjassa on tyylitelty piirros Arabian ensimmäisestä tunneliuunista värileimana 1932 - 1949. Luonnollisesti kahvikuppiin kuului myös tassi. Yhdistys järjesti paljon erilaisia juhlia ja hoiti tapahtumien ruokapalveluja joten astiasto käsitti koko valikoiman tarjoilussa ja ruokailussa käytettäviä välineitä ruokalautasesta kermakkoon. Kuvaaja Eero Poikela (Eero Poikela)

Rakkolan ja Häsälän kylän lottia. Muonitus- ja lääkintälottien asuun kuului valkoinen esiliina ja huivi. Kuvasta tunnistettu Aune ja Elma Sollo sekä Toini Vahvelainen. 1930-luku (Toini Vahvelainen)

Rakkolan ja Häsälän kylän lottia. Kuvasta tunnistettu Elma Sollo ja Toini Vahvelainen. 1930-luku (Toini Vahvelainen)

Vahvialan lottia, yhteiskuvassa viipurilaisessa valokuvaamossa. Valokuvaamo E.M. Andersen Viipuri (Sirkka Nurmi)

Vahvialan lottia muonittamassa Vahvialan suojeluskunnan harjoituksessa. Aamupuuro keitetty nuotion päällä isossa padassa ja on jakovalmiina, teevesikin on kuumennettu. Lautasia kuivataan. 1930-luku (Sirkka Nurmi)

Vahvialan lottia muonittamassa Vahvialan suojeluskunnan harjoituksessa. Perunoiden kuorinta seuraavaa ruokailua varten. Kuva saattaa olla otettu Saarijärven maisemissa, koska suojeluskunta järjesti siellä usein harjoituksia. 1930-luku (Sirkka Nurmi)

Vahvialan lottia muonittamassa Vahvialan suojeluskunnan harjoituksessa. Päivälliskeittoa aloitetaan keittelemään nuotiotulilla, perunoitakin vielä kuoritaan. 1930-luku (Sirkka Nurmi)

Vahvialan lottia. Tähän kuvaan laittauduttiin ilman esiliinaa kun ei olla työntouhussa. Lotan asuun kuului päähine, jona käytettiin suojeluskuntalaisen kenttälakkia jossa paikallisen sk-piirin kokardi, vahvialalaisilla se oli musta-puna-musta. 7.8.1932 (Toini Vahvelainen)

Kannaksen Vartio-lehden no 1/1937 kannessa on kuva Vahvialan suojeluskunnan lipun vihkimisestä. Paikallispäällikkö U.V. Penttinen kirjoittaa lehden joulukuun numerossa seuraavaa: Vahvialan lotat ovat lahjoittaneet suojeluskunnalle uuden lipun, josta suojeluskunta lausuu lotille parhaimmat kiitokset. Lipun vihkiminen suoritetaan Vahvialan kirkossa 6.12.36. Samalla myöskin valanottotilaisuus kaikilta niiltä suojelukuntalaisilta, jotka sitä aikaisemmin eivät ole antaneet. Tilaisuutta varten kokoontuu suojeluskunta 6.12. klo 8.30 Kirkonkylän uudelle urheilukentälle. Varusteet: sk-talvipuku, käsivarsinauha (kenellä on), kivääri ja patruunalaukut. (Kansalliskirjaston digitaalinen aineisto, Kannaksen Vartio-lehti no:t 12/36 ja 1/37)

Vahvialan lottien lahjoittama uusi lippu Vahvialan suojeluskunnalle vihittiin Vahvialan kirkossa 6.12.1936. Lipun vihki rovasti Aleksanteri Vehniäinen. Lipun otti vastaan suojeluskunnan päällikkö U.V. Penttinen. Samalla oli myös valanottotilaisuus niiltä suojelukuntalaisilta, jotka eivät sitä aikaisemmin ole antaneet. Valokuvaaja on kuvannut tilaisuutta kirkon lehteriltä. 6.12.1936 (Sirkka Nurmi /Nurmin kylän kuvakokoelma)

Viipurin suojeluskunnan harjoituskoulu toimi kevättalvella 1919 eversti V.H. Vainion johdolla Sorvalin kasarmeissa. Viipurin suojelukuntapiiri järjesti 11.3.1939 harjoituskoulun 20-v muistojuhlan Viipurissa. Kannaksen Vartio-lehdessä 3/39 on kutsu tilaisuuteen: Kokoonnutaan klo 19 Viipurin sk:n huoneistossa, Harmaidenveljestenkatu 6, jossa järjestäydytään sankarihaudalle käyntiä varten. Tilaisuudessa esiintyy Viipurin Suojeluskunnan soittokunta; lisäksi seppleen lasku ja puhe. Välittömästi edellisen jälkeen tapahtuu juhlaan osallistuvien ohimarssi postitalon kulmauksessa sekä marssi Linnan-, Karjalan- ja Rautatienkatuja Hotelli Continentaliin illalliselle. Pukuna sotilas- ja suojeluskuntalaisilla juhlapuku, muilla vapaa puku kunniamerkkeineen. Hotelli Continentalissa otetussa kuvassa juhlaväkeä, istumassa toisena oikealta Väinö Nurmi. Hotelli Continental 11.3.1939 (Tekstilainaus Kansalliskirjaston digitaalinen aineisto, Kannaksen Vartio no 3/39, valokuva Sirkka Nurmi)