Talo nro 7 Hakala

Hakalan Turtiat perhekuvassa n. 1918. Heikki Heikinpoika 1865-1921 ja Maria o.s. Huovilainen 1864-1935, sekä vielä kotona asuvat lapset Vilhelmiina s. 1899, Lydia s. 1901 ja Väinö s. 1907. Muut lapset Anton s. 1889, Anna s. 1890, Ida s. 1892, Johan 1893-1916 Hilma s. 1895, Tilda s. 1897 ja Hugo 1905-1905 Kun Heikin isä Heikki Adaminpoika oli jo iäkäs ja isännyys oli siirtymässä hänen vanhemmalle pojalle Heikille, halusi isä tilansa erotettavaksi jakamattomasta kantatalosta. Omistussuhteissa oli epäselvyyttä ja jako saatiin päätökseen vasta 1890. Maarekisterinumeroksi tuli Rno I/16. (Kuva Tuula Wiik ja maarekisteritiedot Heikki Kyrö)

Vuosisadan alussa useita kylän nuoria lähti Amerikkaan. Hakalan vanhin poika Anton lähti Kanadan Port Arthuriin metsätöihin yhdessä serkkunsa Juho Huovilaisen kanssa. Siirtolaisuusinstituutti

Seuraavana perheestä Amerikkaan muutti 17-vuotias Hilma (kuvassa oik) yhdessä serkkunsa Matilda Huovilaisen kanssa 1913. Ensin matkustettiin New Yorkiin ja myöhemmin Hilma muutti Chicagoon ja avioitui Arthur Asialan kanssa. Arthur harrasti kuorolaulua ja kävi kerran Suomessa kiertueellakin. Hilman kirjeyhteys Suomeen säilyi koko elämän ajan. EM Anderssen 1913 (Leena Suomalainen)

Seuraavana vuonna heti joulun jälkeen lähti sisko Anna New Yorkiin, jossa hän avioitui Sandström-nimisen miehen kanssa. Anna kävi kesällä 1939 tyttärensä Lillianin kanssa sukulaisissa Tervajärvellä. Siirtolaisuusinstituutti

Hakalan vanhan päärakennuksen seinustalla Heikin nuorempi veli Adam Turtia 1871-1960. Heikki kuoli 1921, Heikin poika Juho menehtyi 22-vuotiaana verenmyrkytykseen 1916 ja Anton oli mennyt Amerikkaan, joten Adam ja Heikin 13-vuotias Väinö-poika jäivät Hakalan talon ainoiksi miespuolisiksi työntekijöiksi. Adam ja Heikin tytär Tilda s. 1897-1971 kulkivat Väinön perheen vaiheissa koko elämänsä ja haudattiin Artjärvelle. 1910-luku (Tuula Wiik)

Vilhelmiina Turtia (Mälkin kuvakokoelma)

Tilda Turtia (s. 1897). Kuva on ”pelastettu” jo haalistuneesta lähetysompeluseuran ryhmäkuvasta v 1926. Tilda oli taitava käsityöläinen ja ompeli kaikki perheen tarvitsemat vaatteet.

Sanomalehti Karjalan ääni 15.5.1919 kertoi uutisen suurta vahinkoa aiheuttaneesta tulipalosta. Tulipalon jälkeen rakennettiin Hakalan talousrakennukset uudelleen ja jatkoksi pystytettiin vielä uusi päärakennus 1930.

Ida Turtia avioitui Juho Toivolan kanssa 21.9.1919 ja muutti läheiseen Toivolan taloon, jonka Juho perheineen oli ostanut Robert Aunolalta palattuaan Värtsilästä 1918. Edessä vas. Juho, Idan tytär Eila, Ida, Juhon äiti Eeva Toivola ent. Turtia o.s. Aspi. Takana vas. Juhon tyttäret edellisestä avioliitosta Helmi, Lempi ja Aune. Juhon ja Eevan aikaisemmista vaiheista ja perheistä talossa Paavola tr62 ja jatkoa tästä perheestä Toivola tr12. (Mälkin kuvakokoelma)

Vasemmalta Lydia ja Väinö Turtia, tuntematon, Idan tytär Eila Turtia ja Ida Toivola sylissään 1924 syntynyt Lauri. Kysymyksessä on pukeutumisesta ja rintakukista näkyvä juhlatilaisuus, jonka syytä ei ole saatu selville. 1920-luvun loppu. (Mälkin kuvakokoelma)

Aspin vanha-Matti haasteloo tulilla Juhannuksenna: "Hakalan Anttooni män Amerikkaa, eikä laittant sielt kottii minkäälaist kirjettä. Äitise Mar itki ja sur pojan kuolleeks. Sit viietoist vuuve pääst Anttooni tul käymää Suames. Hää tallas kotihee iltahämäris kulkumiähennä ja kysel kortteerii. Onneks lupasiit. Aikase haastoit tuvas Aatamin kans ko viaraat ihmiset. Sit Mar kohens uunii ja siit käi tulen loimotus sopivast kulkumiähe naamaa. Sillo Mar pelästy nii mahottomast ja huus jott Herrane aika! Täähä on mei Anttooni. Aijai! Siin sitä tarvittii kanverttii ko poika ol heränt kuolleist. Tervajärven Hakala. Tositarina on peräisin Maija Aspilta ja sen matkustustiedot Siirtolaisuusinstituutin luettelosta.

Sisarukset Lydia, Vilhelmiina ja Väinö Turtia Monrepoosin puistossa 1920-luvulla. Viipurin Monrepoos (Tuula Wiik)

Hakalan nuorimmat tyttäret vas. Lydia, joka avioitui 1927 Johan Sohkasen kanssa ja Vilhelmiina, joka avioitui 1924 Otto Venäläisen kanssa. Kuvassa näkyy Vilhelmiinan sormus ja kaulassa on kaulakello, joka silloin oli tyypillinen kihlajaislahja sulhaselta. Kuvausaika 20-luvun loppu. (Mälkin kuvakokoelma)

Väinö avioitui 1932 ylämaalaisen Sylvi Ristolan s.1914 kanssa. Karjalassa syntyivät lapset Kalevi 1933, Irma 1937 ja Raili 1940. Sukulaisten iso evakkojoukko oli ensin sijoitettu Punkalaitumen teurastamolle, josta Vilhelmiinan napakan vaatimuksen perusteella päästiin Heikkilän taloon. Kuvassa Sylvi ja Raili kotiinpaluun jälkeen. Lähes koko kylä oli poltettu ja Hakalan taloakin oli yritetty sytyttää onnistumatta, vain eteisen seinät olivat savuuntuneet. Tervajärvi Hakala 1942 (Tuula Wiik)

Väinö oli vapautettu asepalveluksesta kun hän oli perheen ainoa miespuolinen työntekijä. Välirauhanajan ja jatkosodan yksiköt kuvassa. Toimialueena sotilaskantakortin mukaan oli Kannas, Säkkijärvi, Yläsommee, Koivisto, Itä-Karjala, Maaselkä, Karhumäki ja Poventsa. Palveluajasta hän oli 2 vuotta esikunnassa hiiltäjänä. Hiiltäjän tehtävä oli valmistaa hiiliä ….. (Sota-arkisto)

Kesällä 1943 lähti Kalevi 10 v. soutelemaan ruuhella. Irma 5 v. ja Raili 3 v kapusivat perälaudalle. Kun veli hetken päästä vilkaisi taakseen, olivat tytöt kadonneet. Kalevi näki Railin hiukset vedessä, tarrasi niihin ja kiskoi tytön ruuheen. Hetken päästä veden pinnassa näkyi jotain. Kalevi haroi vettä ja käsi osui Irman tukkaan. Kaikki voimat ponnistaen hän sai Irmankin ylös. Vettä yskien tytöt haukkoivat henkeä ja huusivat. Äiti kuuli ja riensi rantaan hädissään. Kalevi sai nuhteita tyttöjen kyytiin ottamisesta, mutta myös kiitosta neuvokkaasta hengenpelastuksesta. Nyt kuvassa kaikki hyvin. (Tuula Wiik)