Löytömäki

Löytömäen kartta (klikkaa)

Löytömäen kylä sijaitsi Viipurin maalaiskunnassa, josta se irrotettiin perustettavaan uuteen Vahvialan kuntaan 1921, sijoittuen näin uuden kunnan kaakkoisimpaan osaan.

Kylän kokonaispinta-ala oli 1454 hehtaaria. Vuonna 1841 loppuunsaatetussa isossajaossa kylä jaettiin kolmeen osaan, siten että Huovilan tilan pinta-alaksi tuli 427, Käkelän 640 ja Junnin 387 hehtaaria.

Löytömäki rajoittui pohjoisosiltaan Sipilän kylän Koskelaan.  Kaakossa rajanaapurina oli Tervajoen kylä ja lounaisreunalla rajanaapurina  Vanhakylä.

Kaksi järveä sijaitsi kylässä, luonnonkaunis Löytöjärvi ja jo osittain umpeen kasvanut Kauteri, josta ”haastettiin” myös Kautero.

Löytöjärvi on reilut 2.5 kilometriä pitkä. Leveimmältä kohdaltaan se on puolisen kilometriä leveä. Lamminhoikan kohdalla, joksi järven kapeinta kohtaa kutsutaan, leveyttä on parisataa metriä. Kohtaa, josta järven laskuoja alkaa, kutsutaan saarensuuksi. Myös ojaa kutsutaan saarensuun ojaksi. Järvessä oli ja on kuulema vieläkin isoja haukia. 

Kautarista laskee perattu laskuoja Löytöjärveen. Kyläläiset kutsuvat ojaa Messo-ojaksi. ”Vanhat” muistivat että ojan perkauksen oli aikoinaan urakoinut Vanhasta kylästä Messo niminen mies. Perkauksen vuoksi järvi oli kutistunut pieneksi suolammeksi. Nyt oja on vuosien saatossa lähes umpeen kasvanut ja Kauteron pinta noussut, luonto ottaa omansa. 

Löytöjärven länsirannalla sijaitsee Pyhämäen vuori, jota perimätiedon mukaan oli pidetty pyhänä paikkana. Vuoren myöhempään historiaan liittyy 72 saksalaisen sankarivainajan viimeinen leposija kesältä 1944, aivan Löytöjärven rannan tuntumassa.

Asuttuja taloja oli 45, jotka olivat jakaantuneet kolmeen taloryhmään. Puhuttiin kylänpuolen taloista järven länsirannalla, järventaustan taloista, jotka olivat järven koillisrannalla ja ”Messäkylän” taloista, jotka olivat muutaman kilometrin metsätaipaleen päässä muusta asutuksesta.

Metsäkylän talot olivat ryhmittyneet Rakkolanjoen etelärannan tuntumaan. Joki oli Metsäkylän puolella myös osin kylän rajana.  Jokea kylän kohdalla kutsuttiin Polvijoeksi. Jokihan tekee Polvijoen talon kohdalla mutkan ja kääntyy ikään kuin tulosuuntaansa takaisinpäin kohti pohjoista.

Kuvauksellisen kaunis Vongankoski ja suvanto olivat joessa Vongantalon kohdalla. Suvanto oli hyvä ja syvä, mutta myös petollinen uimapaikka, olihan se vaatinut uhrinsa vuosien saatossa. Joessa oli  Vongankosken alapuolella myös Saarikoski ja Majurinkoski, joka sijaitsi kylän rajalla.

Vaikka Löytömäen taloissa oli metsää, pellot olivat kivisiä ainakin kylän puolen taloilla. Paremmat mutapellot olivat sivummalla, mutta niiden ongelmana oli märkyys ja kylmyys.

Lähes joka talossa oli lypsykarjaa. Maidosta jalostettiin voita joka pääsääntöisesti markkinoitiin Viipurissa. Myöhemmin perusti Valio Vahvialaankin maidonmyyntiosuuskuntia, joiden kautta maidon keruu keskitetysti hoidettiin. Taloissa oli myös sikoja, kanoja ja lampaita. Villoista kudottiin mm.sukkia ja lapasia.

Useasta talosta käytiin kesäisin rannikon satamissa lastaustöissä.

Kylän henkilöistä tulee mieleen Herastuomari Wille Käki, Mäkelän talon isäntä.  Hän oli lakiasioihin perehtynyt, hengen mies.  Herastuomarin arvon hän oli saanut istuttuaan vuosia Viipurin käräjillä lautamiehenä. Myös hengellisissä tilaisuuksissa hän oli  arvostettuna puhujana usein mukana. 

Löytömäen koulu oli kyläläisten toimesta rakennettu 1911.

Kun kyläläiset v. 1942 palasivat evakosta, ilmestyi koulun luokse sähkötolppaan ilmoitus, jossa Löytömäen koululaisia kehotettiin määrättyyn päivään mennessä ilmoittautumaan Vanhankylän kansakouluun ja Metsäkylän puolen oppilaita kehotettiin ilmoittautumaan Sipilän kouluun.

Vahvialan pitäjän hoitokunta oli todennut Löytömäen koulun vaurioituneen korjauskelvottomaksi ja määräsi sen purettavaksi. Kaiken lisäksi koulu oli tarkoitus siirtää Tervajärvelle sodassa tuhoutuneen koulun tilalle. Arvata saattaa mikä ”mahoton” haloo siitä nousi.  Koska koulua ei oltu myyty tai lahjotettu kunnalle, päättivät kyläläiset kyläkokouksessaan yksimielisesti ryhtyä oikeustoimiin lakkauttamista ja purkamista vastaan.

Kunnalta ei useista pyynnöistä huolimatta saatu pöytäkirjan otetta moisesta päätöksestä.

Poliisikonstaapeli Nurmen avustuksella lopulta päätös saatiin ja päästiin tekemään valitus kouluhallitukselle. Tämän episodin yhtenä seurauksena oli koululakko lukuvuoden 1942 – 1943. Koska kouluhallituksen päätös oli kielteinen kyläläisten kannalta, vietiin asia korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätti koulupiirijaon pysyvän ennallaan ja kunta sai nuhteet asiasta. Seuraava lukuvuosi 1943 – 1944 jäikin sitten koulun viimeiseksi.

Opettajana koulussa oli alusta, sen lopettamiseen saakka Tyyne Ahola. Kiertokoulun opettajana oli Aino Mansikka vuoteen 1922  saakka,  jolloin  kansakoulu aloitti toimintansa ja opettajaksi tuli Hilja Tuomi. Hän toimi tehtävässään talvisotaan saakka.

Seuratoiminta kylässä pyöri Löytömäen WPK:n ympärillä. Se järjesti näytelmä-  sekä urheilutoimintaa. WPK:lla oli myös katettu lava, jossa järjestettiin kesäisin tansseja, tietenkään unohtamatta sen perustehtävää palontorjuntaa. Seuralla oli senaikainen hyvä palokalusto, jota varten oli palokuuri.

Hevosharrastus oli myös kovassa arvossa Löytömäellä. Talvella järjestettiin ravit Löytöjärven jäällä. Muuallakin käytiin kylän hevosilla raveissa. Hyvä hevonen oli talon ylpeys siihen aikaan. Sota-aikana tarttuivat hevosten ohjaksiin naiset, varsinkin niissä taloissa joissa koko työkuntoinen miesväki oli rintamalla.

Kylästä on ilmestynyt Löytömäen WPK:n toimesta, Raimo Pystysen toimittama kirja Löytömäki kylä Karjalassa.

Seuran toimesta on myös julkaistu nelivärinen muistelmakartta, ajalta jolloin kylään ei vielä päästy käymään.

Lisäksi on Raimo Pystynen on tehnyt kirjan Pitkä evakko taival, jonka tarina  alkaa Löytömäeltä ja seurailee Pystysen perheen vaiheita sodan jälkeiseen aikaan. 

Vesa Seppänen on tehnyt kirjan Löytömäen henkinen perintö, joka kertoo Löytömäestä ja Seppäsen suvusta.

Pitkän uurastuksen tuloksena kirja Muistojen Löytömäki valmistui loppuvuonna 2012. Kirjassa esitellään kylän talot asukkaineen, sekä tarinoita kylästä ja kyläläisistä.

Löytömäen WKP:n perinteitä jatkaa Löytömäki-seura, näin  Metsäkylän talot ovat luontevammin tulleet mukaan toimintaan. Metsäkylän puolen talojen palotoimihan oli järjestetty Koskelan suuntaan, maantieteellisen sijainnin vuoksi.

Tervehtien Hannu Sollo.