Koskelan kylä

Maarekisterin mukaiseen Vahvialan kylään kuului neljä maakirjataloa, joista kaksi, Anttilan ja Sipilän talot, muodostivat varsinaisen kirkonkylän. Vahvialan talo tunnettiin Sydänmaankylänä ja Koskelan taloa pidettiin myös omana kylänään.

Vuonna 1830 oli Koskelassa neljä taloutta :Ylijoki, Perämäki, Tommola ja Seppälä.

Vuonna 1939 oli kylässä jo 26 taloutta ja yksi kesäasunto.

Kylän halki virtaavan joen Ylijoen puolella oli kaksitoista taloutta ja joen toisella puolella viisitoista taloutta.

Lisääntyminen kylässä oli eräällä lailla paikallista. Ulkopuolisia kylään muuttaneita ei ollut. Sadan vuoden aikana raivattiin maita viljelyksille ja niistä sitten muodostui pojille uusia omakotitalouksia ja näin asutus lisääntyi. Vaimoja tuotiin kylään muualta ja joitakin vävyjäkin: Punta, Käki ja Kapiainen. Vaimot heillekin löytyivät Koskelasta.

Jopa siirtolaisuutta tunnettiin Koskelassa 1900-luvulla. Amerikkaan lähti Koskelasta kolme Koskelaista ja Sipilästä yksi, sukunimeltään hänkin Koskelainen. Ainoastaan yksi heistä palasi takaisin kotiseudulleen.

Koskelan kylä eli elämäänsä yhtenäisenä, niin kuin kylät Karjalassa yleensäkin. Arvostettiin "omakyläläisiä", kuin konsanaan omaa perhettä. Asiat, niin kuin pidotkin olivat yhteisiä. Kylän nuoret telmivät omissa riennoissaan yhteisissä maisemissa ja iloissaan.

Valitettavasti Koskelan kylä on usein unohdettu siitä syystä, että se kuului Vahvialan kirkonkylän, Sipilänkylän koulupiiriin. Ja jopa joistakin kartoista kylä puuttuu. Esimerkikisi kirjan : Vahviala - kotiseutua kuvina karttapiirroksessa ei ole Koskelaa. Teoksen kanteen olisi voitu tehdä maininta, että kyliä oli 15 Vahvialan pitäjässä, poislukien Koskelan kylä.

Mutta siitä huolimatta Koskelaisten sukututkimus lähti liikkeelle ajoissa innoittaen seuraajia. Koskelaisten sukuseura ry, oli ensimmäisenä rekisteröity Karjalan liiton historiaan. " Koskelaa muistellessa" kyläkirja ilmestyi vuonna 1990, sekin ensimmäisten kyläkirjojen joukossa. Koskelaisten sukuvaakuna on hakattu jälkipolville sydämiä koskettavina Koskelaan, kosken rannalle, sen peruskallioon. Koskelaisten sukujuuret vetävät meitä sukumme juurille, joita on kirjattu 1600-luvulle asti sukututkimuksissa.

"Heimomme menneisyys asettaa nykyiselle karjalais-sukupolvelle velvoituksen sen perinnön säilyttämiseksi. Siksi tarvitaan nuorison tajuavan tämän ja he voivat olla ylpeitä, että kuuluvat tuohon nauravaan ja laulavaan rajan heleään heimoon. Onhan juuri karjalaisuus ja karjalainen kulttuuri ikivanhoja, vanhempia kuin monet muut heimot ja maakuntakulttuurit Suomessa."

Päivi Heimola, toisen polven Koskelainen