Kintere

Pieni Kintereen kylä (nykyinen Usadishse) mainitaan veroluettelossa jo 1500-luvun lopulla, jolloin siellä oli yksi talo. 1800-luvun puolivälissä tämä 678 hehtaarin yksinäisperintötalo oli maarekisterin mukaan jakautunut kuudeksi tilaksi. 1900-luvun alkupuolella tiloja oli 19. Kahta suurempaa maatilaa lukuunottamatta muilla oli viljeltyä maata 1-10 hehtaaria. Koko kylän yhteenlaskettu viljelty alue oli tällöin 185 ha.

Kylä sijaitsi keskeisellä paikalla Vahvialan kunnassa, lähimpinä naapureinaan Nurmi (nyk. Luzhaika), Sipilä (nyk. Jashino) ja Järvenpää. Asukkaita oli 1930-luvun lopulla vajaat 200 henkeä, jatkosodan aikana melkein saman verran.

Pellot sijaitsivat alavilla Hounijokeen viettävillä paikoilla. Metsäalueet muodostuivat kaakko-luode-suuntaisista mäistä ja hiekkaharjuista, joissa siellä täällä tulee peruskalliokin näkyviin. Kintereenkoskien yhteydessä mainitaan jo 1720-luvulla mylly ja vuosina 1860-1916 siellä  toimi Suomen ensimmäinen puuhiomo, jonka jälkeen paikalle tuli pieni voimalaitos, saha ja mylly. Sähköä saatiin Kintereenkoskesta seitsemälle Vahvialan kylälle.

Kintereestä oli hyvät tieyhteydet itään ja länteen. Kylän pohjoisosan halki kulki 1870 valmistunut rautatie, Nurmin asemalle oli noin kilometrin matka.

Vahvialan hautausmaa sijaitsi Kintereen kylän alueella

Kintereestä käsin on oltu vaikuttamassa valtakunnallisellakin tasolla: vuonna 1887 maanviljelijä Joonas Venäläinen valittiin edustamaan Rannan kihlakuntaa säätyvaltiopäivillä, ja tilanomistaja Taneli Typpö toimi kansanedustajana 1909-1917 sekä 1922-1929.

Elämä Kintereessä ennen toista maailmansotaa oli vireää: oli oma työväenyhdistys, ja muu harrastustoiminta sujui joustavasti naapurikylien yhdistyksissä tai Vahvialan urheiluseuroissa. Koulua käytiin Nurmissa.

Ennen sotia Kintereessä jo pitemmän aikaa asuneiden sukunimiä ovat Anttolainen, Hurmalainen, Koskelainen, Kotonen, Kylliäinen, Käki, Lhti, Malmi, Niemi, Ouvinen, Pankka, Piekäinen, Riihelä, Siltanen, Sipiläinen, Suomalainen, Tuulio, Typpö, Venäläinen, Virolainen.

Nykyisin kylässä asuu talvisin vain muutama henkilö, mutta kesäisin aurinkoiset, lämpimät joenvarsirinteet ovat houkutelleet sinne huvila-asutusta. Datshoja on rakennettu, ja vanhoja huonokuntoisia suomalaistaloja on vielä käytössä.

Lisää tietoa on 2004 ilmestyneessä kirjassa Kotikyläni Kintere / Aira Rima p. 050-5699288