Talo nro 32 Naarva

Naarvan talonpaikka ja nimi on merkitty ainakin jo 1890-luvun mittauksiin perustuvaan topogrfikarttaan. Talo kuului vielä 1920-luvulla Juhana Evanpoika Järvenpäälle (1854-), joka polveutui Yrjö Olavinpojasta suoraan alenevassa polvessa seuraavasti: Antti (Yrjönpoika,1743-1805), Moses (1769-1810), David (1800-1833) ja Eva (1830-1889). Viimeinen maarekisterissä oleva merkintä on vuodelta 1923, jolloin tila 154 Naarva oli pinta-alaltaan 37,42 ha, viljeltyä oli 3,66 ha. Antti Koskelainen kertoo jäljempänä Juhana Järvenpäästä, ”Peränaarova-ukosta”. 1930-luvulla myös naapurikylissä Hounilla ja Louolla näkyvästi vaikuttanut Juhana Järvenpää eli ”Naarvan Jussi” (1898-) oli tästä talosta. Hänestä on puhetta talon Lehtoranta tiedoissa. Liekö ollut talonpidossa vikaa, kun tila 1920-luvun lopun tienoilla siirtyi merikapteeni Viljo Mannerille. 1930-luvun loppupuolella Manner myi tilansa viipurilaisen halkokauppias Halosen tyttärelle Ainolle (1905-1985) ja vaatturi Onni Vierulle (1902-1971).

Koti ja perhe

Naarvan tilalla oli suuri kaunis vaaleanvärinen päärakennus, jossa suuren lapsijoukon oli hyvä temmeltää. Se sijaitsi korkealla paikalla puiden katveessa. Mainittavaa on, että talon vuorilaudat oli maalattu sellaisella maalilla, johon oli sekoitettu hylkeenrasvaa. Navetta oli isohko ja jyhkeä. Sen alaosa oli rakennettu kivistä, yläosa oli puurakenteinen. Maija-tytär on kertonut olleensa paimentamassa lehmiä talon lähimaastossa. Vierun tilan navetassa oli useampi lehmä, siipikarjaa ja hevonen. Siellä olisi ollut tilaa kookkaallekin karjalle.

Talon navetassa oli muiden lehmien lisäksi yksi kovasti potkiva lehmä. Kerrotaan, että kerran emännän ollessa jo viimeisillään raskaana navetassa työskentelevä apulainen ei saanut lypsettyä tätä lehmää. Aino emäntä oli tokaissut, että heti, kun hän on saanut tämän synnytyksen loppuun, niin tulee lypsämään lehmän, jotta maito saadaan talteen. - Ennen ei synnytyksen jälkeenkään voinut jäädä lepäilemään, vaan oli hoidettava kaikki pakolliset tehtävät.

Vierun perheeseen syntyi kymmenen lasta joista kahdeksan Vahvialassa. Vanhin lapsista oli Maria (1926-2001); Maijasta, jolla nimellä kaikki hänet tunsivat, kerrotaan jäljempänä. Mirja (1927-2005) oli maatalon emäntänä Askolassa ja Joel (1929-2003) työskenteli vaatturina valtion pukutehtaalla Hämeenlinnassa. Jaakko (1931-2006) toimi asemaravintolan johtajana Kouvolassa ja myöhemmin terveystarkastajana Tottijärvellä. Paavo (1935-2004) oli sotalapsena Ruotsissa. Hän palasi kotiin työskenteli kokkina Jyväskylässä ja palasi myöhemmin asumaan kotitilalle Iittiin; hänet on haudattu siellä Vierujen sukuhautaan. Myös Pekka (1936-) oli sotalapsena Ruotsissa. Hän toimi siellä myöhemmin ravintoloitsijana. Vakinainen asuinpaikka oli Ruotsi, mutta hän asui myös lomapaikallaan Sveitsissä. Hautapaikka on Ruotsissa. Mikko (1940-1998), joka oli yksityisetsivä, asui Helsingissä ja on haudattu Iittiin. Poikavoittoiseen parveen syntyi vielä Ulla-tyttö (1941-1956). Hän sairastui kuollen jo nuorena ja on haudattu Iittiin. Eero (1943-) muutti koulut käytyään Amerikkaan ja jäi sinne työhön pitkäksi ajaksi. Hän palasi myöhemmin juurilleen Iittiin omistaen nyt vanhempiensa aiemmin omistaman talon, jossa myös asuu. Viimeisenä perheeseen syntyi Matti (1944-1983). Hän toimi intendenttinä laivalla ja laivoilla työskennellen matkusteli ympäri maailmaa, kunnes perusti perheen Suomeen.