Talo nro 32 Naarva

Naarvan talonpaikka ja nimi on merkitty ainakin jo 1890-luvun mittauksiin perustuvaan topogrfikarttaan. Talo kuului vielä 1920-luvulla Juhana Evanpoika Järvenpäälle (1854-), joka polveutui Yrjö Olavinpojasta suoraan alenevassa polvessa seuraavasti: Antti (Yrjönpoika,1743-1805), Moses (1769-1810), David (1800-1833) ja Eva (1830-1889). Viimeinen maarekisterissä oleva merkintä on vuodelta 1923, jolloin tila 154 Naarva oli pinta-alaltaan 37,42 ha, viljeltyä oli 3,66 ha. Antti Koskelainen kertoo jäljempänä Juhana Järvenpäästä, ”Peränaarova-ukosta”. 1930-luvulla myös naapurikylissä Hounilla ja Louolla näkyvästi vaikuttanut Juhana Järvenpää eli ”Naarvan Jussi” (1898-) oli tästä talosta. Hänestä on puhetta talon Lehtoranta tiedoissa. Liekö ollut talonpidossa vikaa, kun tila 1920-luvun lopun tienoilla siirtyi merikapteeni Viljo Mannerille. 1930-luvun loppupuolella Manner myi tilansa viipurilaisen halkokauppias Halosen tyttärelle Ainolle (1905-1985) ja vaatturi Onni Vierulle (1902-1971).

Koti ja perhe

Naarvan tilalla oli suuri kaunis vaaleanvärinen päärakennus, jossa suuren lapsijoukon oli hyvä temmeltää. Se sijaitsi korkealla paikalla puiden katveessa. Mainittavaa on, että talon vuorilaudat oli maalattu sellaisella maalilla, johon oli sekoitettu hylkeenrasvaa. Navetta oli isohko ja jyhkeä. Sen alaosa oli rakennettu kivistä, yläosa oli puurakenteinen. Maija-tytär on kertonut olleensa paimentamassa lehmiä talon lähimaastossa. Vierun tilan navetassa oli useampi lehmä, siipikarjaa ja hevonen. Siellä olisi ollut tilaa kookkaallekin karjalle.

Talon navetassa oli muiden lehmien lisäksi yksi kovasti potkiva lehmä. Kerrotaan, että kerran emännän ollessa jo viimeisillään raskaana navetassa työskentelevä apulainen ei saanut lypsettyä tätä lehmää. Aino emäntä oli tokaissut, että heti, kun hän on saanut tämän synnytyksen loppuun, niin tulee lypsämään lehmän, jotta maito saadaan talteen. - Ennen ei synnytyksen jälkeenkään voinut jäädä lepäilemään, vaan oli hoidettava kaikki pakolliset tehtävät.