Sortavala ja Sortavalan maalaiskunta

Sortavala ja Sortavalan  maalaiskunta sijaitsevat Laatokan pohjoisrannikolla. Maalaiskuntaan kuului manneralueen lisäksi laaja saaristoalue rannikon tuntumassa sekä Valamon saaristo kauempaa Laatokalta. Sortavalan naapurikunnt olivat Harlu, Ruskeala, Uukuniemi ja Jaakkima.  Sortavalan kaupunki sijaitsi maalaiskunnan sisällä. Vuonna 1939 Sortavalan kaupungin väkiluku oli 4 710, maalaiskunnan 21 487.

 

Sortavala sai kaupunkioikeudet vuonna 1632, mutta se oli tärkeä kauppapaikka jo 1500-luvulla. Sortavalan ortodoksinen seurakunta mainitaan ensimmäisen kerran jo vuonna 1500. Sortavala hävitettiin Suuren Pohjansodan aikana lähes täydellisesti, ja se menetti merkityksensä pitkäksi aikaa. Uudenkaupungin rauhassa 1721 kaupunki, kuten muukin Karjala, luovutettiin Venäjälle. Kaupungille annettiin venäläinen nimi Serdobol. Vuonna 1812 se liitettiin muun Vanhan Suomen mukana Venäjän keisarin alaiseen Suomen suuriruhtinaskuntaan.

 

Sortavalasta ympäristöineen kehittyi Laatokan Karjalan henkinen keskus. Sinne perustettiin sekä mies- että naisopettajaseminaari 1880, pappisseminaari 1918 ja ortodoksinen arkkipiispanistuin vuonna 1925.

 

Sortavala oli kokoonsa nähden myös merkittävä teollisuuskeskus. Siellä oli mm.  huonekalu- ja suksitehdas, elintarviketeollisuutta, kutomo sekä yksi Laatokan merkittävimmistä satamista. Laaja maalaiskunta oli maanviljelys- ja karjanhoitoaluetta. Rautatieyhteyden kaupunki sai jo 1893, kun rautatie Viipuriin valmistui.

 

Sortavalan maaseurakunnalla ja kaupunkiseurakunnalla oli yhteinen luterilainen kirkko Sortavalan kaupungissa. Se tuhoutui talvisodan pommituksissa 2. helmikuuta 1940. Myös ortodoksinen kirkko sijaitsi Sortavalassa.

 

Tuokslahti, minun kotikyläni, oli yksi Sortavlan maalaiskunnan lukuisista kylistä. Entistä Tuokslahtea löytyy Maria Partasen kirjasta Valkeat talot.

 

”Mutta kun mansikan myyjät tulivat Tuokslahdesta ja koko talo tuoksui mansikoille ja kun mustikanmyyjätkin tulivat, alkoi kesän ihanin aika. Silloin me saimme syödä suuria meheviä metsämansikoita niin paljon kuin jaksoimme. Ihan mahan täyteen.  Ja me saimme syödä mustikka- ja mansikkamaitoa ja mustikkapiirakkaa. Ja kaikkea ihan niin paljon kuin jaksoimme. Sillä sellaisia mansikoita kasvoi vain Tuokslahdessa.”

 

Aili Kytökivi

Lähde: Reino J. Auvinen: Muistojen Sortavala