Sortavalan vanha hautausmaa Suomen kulttuurihistorian kuvastajana

 

Kulkiessamme Sortavalan vanhalla hautausmaalla meitä vastaan tulee koko Suomen, erityisesti Laatokan Karjalan kulttuurihistoria.  Parin  sadan  vuoden  aikana on tuon hautausmaan multiin kätketty monia historiassa mainitsemisen arvoisia henkilöitä.   Tunnetuista  perheistä  ja  suvuista  muistuttavat   ne hautakivet, jotka   ovat vielä   säästyneet   vandalismilta, joka ei kuitenkaan voi  pyyhkiä  pois  historiaa.

 

Jo tullessamme eteläisestä pikku portista lähtiessämme kulkemaan eteenpäin vasemmalle näemme kummulla Genetzien sukuhaudan kiven. Nimi Genetz  muis­tuttaa Sortavalan seudun  ja  siellä  seminaarin  suuresta  merkityksestä  koko  maamme, mutta varsinkin Laatokan Karjalan ja rajapitäjien voimaperäisestä kehi­tystyöstä. Luonnontieteiden lehtori Arvid Genetz (1852-1932) omistautui kaiken perustana olevan maanviljelyksen  kehittämiseen. 

 

Hänen  Sortavalan  lyseota  käy­neet poikansa seurasivat isänsä jälkiä hoitaen menestyksellisesti Uukuniemen Lat­vasyrjässä olevaa Vieremän tilaa. Nuorin näistä Vieremän hovin pojista  Juho Jou­kokin musiikkia, urheilua ja partiotoimintaa harrastanut oli myös sisäistänyt maanviljelyn merkityksen, mutta hän kaatui  vuonna  1944  Äyräpään  taistelujen  viimeisenä päivänä. He olivat muuttaneet nimensä Jännekseksi, niin kuin isä  Arvidin  kaima­kin, lmpilahdella kruununvoudin  poikana  syntynyt  Arvi  Jännes  (1848-1915)  tun­nettu runoilija ja suomen sukukielten merkittävä tutkija, joka yhdessä veljensä, sä­veltäjä Emil Genetzin (1852-1930) kanssa loi kuolematonta isänmaallista ja kareli­aanista runoutta ja kuoromusiikkia.

Sen toiminnan merkitys  korostui  venäläisen  sorron  vuosikymmeninä.  Juuri  nii­nä vuosikymmeninä suomalaisissa lujittui yhtenäinen kansallistunto. Seminaarin kasvattamat opettajat, niin luterilaiset kuin ortodoksiset vaikuttivat kylä kylältä kan­sakunnan kehitykseen.  Hyvin monet  näistä  merkkihenkilöistä olivat  muualta  tulleita  ja koko sydämeltään karjalaisiksi muuttuneita. Genetzinkin suku oli  alun  perin suu­relta osalta saksalaista juurta.

 

Polun toisellakin puolella tulee vastaan seminaarin opettajana maan talouteen vaikuttaneen hautakivi vastaan. Eero Mäkinen (1845-1902) oli seminaarin veiston­opettaja, jonka Uuno Cygnaeus oli erityisesti valinnut kotimaassa ja ulkomailla koulutettavaksi kehittämään poikien käsityönopetusta.  Sen  työn  hän  tekikin  innolla ja taidolla. Mutta ei vain sitä, vaan Helylä voi kertoa  merkittävästä  alan  teollisuu­desta, jota hän kehitti. Seuraavat polvet Mäkisiä ovat merkinneet maallemme niin paljon, että menisi yö ja toinenkin siitä puhuessa.

 

Musiikin alalla seminaarin merkitys on myös korvaamaton. Puhutaan Nils Kil­janderin (1851-1898), Mikael Nybergin (1871-1940) ja Vilho Siukosen ajasta semi­naarin musiikinopetuksen ja Sortavalan musiikkielämän yhteydessä.  Kaikki  nämä olivat aikansa etevimpiä musiikkimiehiä,  ja  vaikuttivat  mm  koulujen  laulunopetuk­sen kautta koko maassa. Sortavalan kuoro- ja muu musiikkitoiminta oli suurta, oratorioita, jopa oopperoita esitettiin ja pidettiin koko maan käsittäviä laulujuhlia.

 

Mikael Nyberg, Sakari Topeliuksen tyttärenpoika, kuului siihen seminaarin leh­torien ryhmään, jota pidetään  hengellisen  ns  lehtoriherätyksen  aikaansaajina  ja jonka toimesta syntyi Sortavalan evankelinen Seura, ja siitä koko Suomessa laajalti vaikuttanut Suomen kirkon sisälähetysseura monine sosiaalisine laitoksineen ja laajoine julkaisutoimintoineen. Nuo muut lehtorit olivat K. A. Vaaranen (Houghberg 1849-1923) ja Bruno Boxström (1855-1921).

 

Sortavalan seminaaria 1905-1909 käynyt opettaja Paavo Ruotsalainen kertoo kahdesta lehtorista Vaarasesta ja Nybergistä. Kuinka kumpikin oli koulumatkalla lyöttäytynyt hänen seuraansa ja johdatellut oppilaansa sielunhoidolliseen keskuste­luun. Kolmannenkin, lehtori Boxströmin kanssa tuli vastaavanlainen keskustelu:

"Minne Paavolla on nyt sellainen kiire, tiedusteli lehtori Boxström ja pysähdytti minut keskellä Kymölän katua. Eihän minulla kiirettä minnekään.

No, kävelemme sitten yhdessä. Sinähän mietit jotakin.

-     Mietin tätä sotkuista elämääni.

Mikä löi nuoren miehen elämän sotkuiseksi?

- Kurjuuteni. Päätän joka aamu voittaa luonteeni  pahat  taipumukset,  mutta  illalla  huomaan­kin joutuneeni tappiolle. Olen kärsimätön itseni vuoksi.

Kuinka vanha sinä olet?

- Kaksikymmentävuotias.

Kaksikymmentä vuotta, kaksikymmentä vuotta vasta miehellä on ikää ja nyt jo pitäisi olla täydellinen. Kuulehan Paavo. Muistaisit nyt, että kyllä meidän on kärsittävä kärsimättö­myytemmekin.

Ja sitten hän alkoi kertoa, miten hänen on vielä vanhoillakin päivillä kärsittävä nuoruutensa  hai­rahdusten ja tulisen luonteensa vuoksi saamiaan vaivoja ja ahdistuksia." (Juhlakirja 1960)

 

Lehtoriherätys vaikutti koko Sortavalassa ja sen ympäristössä, Vaikka se olikin uudempi ja luonteeltaan erosi jossakin määrin seudulla vaikuttaneista muista hen­gellisistä liikkeistä, kuten renqvistiläisyydestä ja uukuniemeläisyydestä,  se  eli  so­vussa ja toisia tukien  muiden  luterilaisen  kirkon  sisällä  vaikuttavien  liikkeiden kanssa. Sitä paitsi suhteet kreikkalais-katolisen kirkon edustajiin olivat hyvät ja veljelliset. Sortavalan kappalaisena sukupolven ajan vaikuttanut Henrik Renqvist (1789-1866) vaikutti maanlaajuisesti paitsi rukoilevaisliikkeeseen, myös raittiustoi­mintaan ja pakanalähetykseen. Hänen laajaa julkaisutoimintaansa on  sittemmin jatkanut kustannusyhtiö Otava (Renqvist > Reenpää).

 

Helposti jää huomaamatta eräs kivi, vaikka se vielä olisikin paikallaan, samalla mäellä oleva maahan kaadettu ja pahoin rikottu Kaarlo Kustaa Samuli Suomalaisen (1850-1907) hautakivi. On kysymys Suomen kirjallisuushistorian merkkihenkilöstä, kielemme taitajasta. Hänen virkansa oli seminaarin matematiikan lehtori 26 vuotta. Samalla hän suomensi taitavasti ulkomaalaista kirjallisuutta, kirjoitti novelleja, näy­telmiä ja mietelmiä, lastenkirjoja, oppikirjoja ja lehtikirjoituksia. Hän perusti Laa­tokka-lehden v. 1882.

 

Tultaessa tälle mäelle nähdään sukuhauta, jossa  näkyy  nImI  Alopaeus.  Suku­ nimi on alun perin suomalainen Kettunen, joka  sitten  on  saanut  latinalaisen  muo­don (kreikassa αλεπού / alepoú = kettu). Suvussa on ollut pappeja ja piispoja. Sortavalan  elämään on aikoinaan eniten vaikuttanut kaupungissa kirkkoherrana 1700-luvun puolivälissä toiminut Samuel Alopaeus (1721 - 1793). Hänen hautansa tosin ei ole tässä, vaan keskikaupungin rakennusten alle  jääneellä hautausmaalla.  Hän piti  hy­vät suhteet ortodokseihin ja toimitti  ortodoksisen  katekismuksen  suomeksi.  Hänellä oli erittäin hyvät tiedot geologiastakin, mistä hän kirjoitti saksankielisen kirjan. Hän varmaan löysi Ruskealan kiviesiintymät ja  ehdotti  kaivosten perustamista  sinne. Monet suvun jäsenet kunnostautuivat kaupungin kouluelämässä ja muina virka­miehinä. Näitä olivat mm. rehtori Carl Wilhelm Alopaeus ja hänen tyttärensä Toini, hänkin pitkäaikainen tyttökoulun rehtori. 

 

Tien vasemmalla puolella hautausmaan hyvin keskeisellä kohdalla on Wege­liusten suuri sukuhauta, johon ehdittiin haudata 12 vainajia ennen kaupungin luo­vutusta. Sukuhan on vanha pappissuku,  vaikka  täkäläiset  edustajat  olivatkin  muis­sa ammateissa. Alunperin suku  on lähtöisin  Seinäjoelta  (Wegelius  <  vägg+ älv -  ius). Sortavalan niin kuin Joensuunkin Wegeliukset kuitenkin kokivat olevansa karjalaisia. Pankinjohtaja Väinö Wegelius (1877-1942), joka  jatkosodan  aikana  haudat­tiin Sortavalaan, oli rakennuttanut tyylikkään kodin, joka  omalaatuisena  ja  kauniina jää tulevillekin polville kertomaan ajastamme. Muistan, kuinka kesällä 1930 koko kaupunkia kosketti onnettomuus, kun rouva Maikki Wegelius ja ikätoverini tyttökoululainen Hellikki kuolivat moottoriveneen räjähdyksessä huvilalta lähtiessään. Pankinjohtaja parani pahoista palohaavoista ja 5-vuotias poika säilyi terveenä lennähdettyään räjähdyksen voimasta venevajan katolle..

 

Aivan Wegeliusten haudan vieressä on Relanderien sukuhauta. Sortavalan seminaarin ensimmäisenä johtajana oli Karl Adolf Oskar Relander (1863-1930)  21 vuotta. Hänen merkityksensä venäläistämisen vastustajana oli  suuri,  ei  ihme,  että hän joutui olemaan karkotettuna Siperiaan jonkin aikaa.

 

Relanderien haudan pohjoispuolella polun takana on Hällströmien sukuhauta ja siinä jo uudestaan kaadettuna Sortavalassa paljon  vaikuttaneen  kunnanlääkäri Herman Adolf Hällströmin (1831-1917) ja hänen puolisonsa  o. s. Arppe  hautakivi.  Heidän poikansa oli  K. H. Pankakoski,  joka  toimi  seminaarin  rehtorina  vuodesta 1934 viime sotaan saakka hänen edeltäjänsä, Relanderin seuraajan impilahtelaisen K. Saarialhon, ent. Sikiö, tultua nimitetyksi kouluneuvokseksi.

 

Hautausmaan eteläisen pääportin luona kiinnittää huomiota Nissisen haudan obeliski, jos se vielä saa olla pystyssä. Laatokan Karjalan talouselämässä täysillä toiminut kunnallisneuvos Karl Ernst Nissinen (1864 - 1942), jonka laivat kulkivat pohjoisen Laatokan satamissa. "köyhä Kalle" oli sukulaisuus- tai lankoussuhteissa muihinkin kaupungin johtaviin sukuihin. Oma muistoni köyhän Kallen kodista on vuodelta 1938, jolloin keskellä kaupunkia sijaitsevassa Nissisen kodissa vietettiin vapaaherratar Hulda Boijen, omaa sukua  Sylvin  (papin  tytär), hautajaisia.  Tämä rouva Boije oli aikoinaan ollut monien suurten kutsujen järjestäjä ja emäntä ja myöhemmin leskeksi jäätyään ylioppilaskoti Konviktin johtajattarena Helsingissä, Monille siinä kodissa opiskeluaikansa asuneille eri puolilta Suomea hän oli hyvä tapakasvattaja. Niinpä tuntuu kohtalon ivalta se, miten kävi hänen hautakivelleen Sylvinien sukuhaudalla. Obeliski on varastettu ja kantakivi oli vuosikymmeniä vie­ritettynä mäeltä alas toimien ryyppysakin juomapöytänä. Nyt  se  on riisut­tuna, mutta omalla paikallaan. Tässä kuvatun kiven alla on toinen  Sortavalassa tunnettu Nissinen, nimittäin Oskar, Niemelän hovin isäntä.

 

Tähän yhteyteen voinemme sijoittaa kaupungin pormestarinakin toimineen kih­lakunnan tuomarin ja säätyvaltiopäivillä Sortavalaa edustaneen Karl Kustaa Bergin. (Työtoverini Anni Melander, Bergin tyttärentytär, kertoi vierailleensa Sortavalassa ja soutaneensa Airanteenjärven poikki Nissisen hoville Airanteella)..

 

Rovasti Alpo Hukka

 

Kuvat: Alpo Hukka, Maija Malmström ja Tuula Roitto