Tietoja Samuel Alopaeuksesta 1721-1793
Hän kuului kerimäkeläiseen pappissukuun, jonka alkuperäinen suomalainen nimi oli Kettunen. Isä: Johan Alopaeus, pappismies Inkerissä, joka vanhastaan ja vielä silloin ennen venäläisten toimittamaa etnistä puhdistusta oli täysin suomalaista aluetta.. Samuel opiskeli Turussa, Kielissä ja Hallessa. Toimi 1745-1750 katedraalikoulun lehtorina Viipurissa. Valittiin Pieta1in ruotsalais-suomalaisen seurakunnan kirkkoherraksi ja vuonna 1755 Sortavalan kirkkoherraksi, missä virassa hän toimi kuolemaansa saakka.
Ensimmäisiä tehtäviä oli kirkonkirjojen pidon alottaminen. Pikkuvihan parinkymmenen levottoman vuoden aikana, jolloin Ruotsi ja Venäjä taistelivat näistä suomalaisista alueista, kirkonkirjoja ei ollut pidetty ollenkaan. Jo vuodesta 1755 Alopaeus alkoi syntyneiden, vihittyjen ja kuolleiden kirjat ja kaksi vuotta myöhemmin rippikirjat. (Myös kirkonkokousten ja kirkkoneuvoston pöytäkirjoja pidettiin, mutta ne ovat joko kadonneet SNTL:n 1939 yhdessä Saksan kanssa alkaman hyökkäystoiminnan aikana tai tietämättömissä joissakin Venäjän arkistoissa.) Seurakuntalaisten lukutaitoa parannettiin. Raamattuja ja muita uskonnollisia kirjoja hankittiin. Innostettiin varsinkin Raamattua lukemaan. Koulunpito oli ollut keskeytyksissä, mutta järjestetty uudelleen perustamalla v. 1750 pitäjänkoulu. Rakennettiin koulutalo. Vähitellen sivistystasoa saatiin kohotetuksi. Opettajien ja tilojen puute oli kuitenkin jatkuvana ongelmana. Armeija otti 1700- luvun lopulla koulun käytöstä Alopaeusten talon, joten koulua oli pidettävä vuokratiloissa. Pantiin alulle kirkon rakentamissuunnitehnat heikosti rakennetun tilalle. Se valmistui kuitenkin vasta Alopaeuksen kuoleman jälkeen. Kun Petroskoissa oli pieni suomalainen seurakunta, Alopaeus kävi sitä vuosittain alkaen 1757 tervehtimässä. Hän oli myös Viipurin konsistorin jäsen.
Hallitus määräsi Alopaeuksen kääntämään venäjästä ortodoksisenkirkon katekismuksen suomeksi.Alopaeus teki työn ja katekismus
painettiin Pietarissa v. 1780.
Samuel Alopaeus oli hyvin kiinnostunut mineralogiasta. Hän tutki eri kivilajeja mm Aunuksen matkoillaan ja kirjoitti niistä kirjan Kurze Beschreibung der in Russisch-Kaserl. Carelien befindlichen Marmor- und andern Stein-Briichen, Berg- und Steinarten,. von Samuel Alopaeus, Präpositus und Pastor zu Sordawala. Mit Bewilligung des Ober-Polizei-Amts. St Petersburg, gedruckt bey Johann Karl Schnoor 1787. Näin tuli tunnetuksi mm Ruskealan marmori, ja sinne perustettiinkin louhimo. Kun hänet valittiin 1789 Pietarin vapaan taloudellisen seuran jäseneksi, hän kirjoitti vuosikirjoihin Karjalan taloudesta, vesistöistä ja katajasta raaka-aineena sekä muista aiheista.
Innokkaan ja taitavan kirkkoherran työn jälkeen seurakunnassa tuntui väsähtäneisyyttä kunnes Henrik Renqvist (v:sta 1836 v:een 1866) toi uutta eloa hengelliseen ja sivistykselliseen elämään. Muutenkin Sortavalan kehitys alkoi kunnolla vasta Suomen autonomian aikana, jolloin ns Vanha Suomi, johon Sortavalakin kuului, liitettiin muun Suomen osaksi.
Koonnut rovasti Alpo Hukka