Raivola-Seura ry

Ei siel yhe syytä mis kaks tappeloo. Hulluloi on monellaisii.

KIVENNAVAN RAIVOLAN KYLÄ - PALA KADONNUTTA KARJALAA

Kerätty eri aineistosta

 

Kivennavan kuntaan ennen toista maailmansotaa kuulunut Raivolan kylä mainitaan ensimmäisen kerran 1500- luvulla. Vuonna 1800 sinne perustettiin järvimalmia raaka-aineena käyttänyt rautaruukki, jonka työvoimaksi tuotiin työläisiä Venäjältä. Raivolan kylän läpi kulkevan joen rannalle muodostui pikkuhiljaa venäläinen talonpoikaiskylä, jota kutsuttiin Venäjän- Raivolaksi tai Ala- Raivolaksi.

Raivolan rautaruukki suljettiin vuonna 1872, mutta vuosisadan lopulla sen tilalle syntyi uusi teollisuusalue, joka käsitti sähkölaitoksen, sahan, myllyn ja myöhemmin myös kotelotehtaan.

Pietarin ja Viipurin väliselle rautatielle rakennettiin vuonna 1870 Raivolan rautatieasema, jonka ympärille nousi uusi asemataajama.

Kivennavan pitäjään kuulunut Raivolan kylä koostui siis tavallaan kolmesta osasta: puhuttiin Ala-Raivolasta, Ylä- Raivolasta, ja rautatieaseman asemataajamasta. Kylän keskeisin osa oli Ala- Raivola. Se poikkesi asukastiheydeltään, rakennustyyliltään ja elinkeinoltaan muista Raivolan osista.

Raivolan rautatieasemalta johti Kosesillalle lähes neljän kilometrin pituinen valaistu Suurkatu. Katu oli aikoinaan päällystetty mukulakivillä ja sen leveys oli mitoitettu valjakoiden ohitustarpeen mukaan. Asemalta johti lähelle kylän keskustaa myös parin kilometrin mittainen rautatien sivuraide.

Kylän asutus ulottui rautatieasemalta Kosesillalle, myötäili Suurkatua ja Onkamojoen, Roslivon rantoja ja oli paikoin pikkukaupunkimaisen tiheä.

Voimalaitospadon järveksi laajentama Onkamojoki oli kaunis ja useiden hiekkarantojen johdosta suosittu virkistysalue. Varsinkin joen pohjoispuolinen Russovankankaan reuna oli vertaistaan hakeva auringonottopaikka.

Pietarin seudulla asuneet venäläiset olivat jättäneet varsinkin Ala- Raivolaa oman, lähtemättömän leimansa. Venäläinen kirkko (Pyhän Nikolaoksen kirkko rakennettiin vuonna 1881) ja sitä ympäröimä hautausmaa olivat maan kauneimpia. Hautausmaalle on haudattu mm. Pietarissa syntynyt ja Raivolassa suurimman osan elämästään viettänyt modernistirunoilija Edith Södegran.

 

Ylä- Raivolaksi kutsuttu alue sijaitsi Suomen kylän harjualueella. Harjun molemmin puolin levisivät yli 400 hehtaarin peltoaukeamat. Täällä maita viljeli suomalaiset maanviljelijät.

Harjun korkeimmalta, Palomäeltä voi nähdä etelässä Suomenlahden ulapan, ja kirkkaalla ilmalla 25 kilometrin päässä olevan Kronstadtin linnoitussaaren. Pohjoisessa näkyivät Kivennavan kirkon tornit vajaan kahdenkymmenen kilometrin päässä. Rajajoen asemalle oli linnunteitse matkaa alle 20 kilometriä ja Viipuriin alle 80 kilometriä.

Asemanseutu eli omaa elämäänsä. Aseman takana olevassa puistossa oli asemavirkailijoiden rakennuksia ja Suurkadun varrella eri kokoisia asuinrakennuksia.

 

Toisen maailmansodan jälkeen Raivolasta tuli piirikeskus, joka vuonna 1947 nimettiin ensin Andrei Ždanovin mukaan Ždanovskiksi ja vuonna 1948 Lintulan lehtikuusimetsän perusteella Roštšinoksi . Vuonna 1959 se sai kaupunkimaisen taajaman statuksen. Suomeen kuuluneesta Raivolasta muistuttavat nykyään vain muutamat vanhat talot, tehdasrakennukset ja sähkölaitoksen pato.

Raivola on tunnettu Lintulan lehtikuusimetsästä, joka aikanaan oli Suomen suurin lehtikuusikko. Metsä istutettiin 1700-luvulla Pietari Suuren aloitteesta laivanrakennuspuun tuottamiseksi. Puusto on siperianlehtikuusta, joka oli lähtöisin Uralin ja Arkangelin alueilta. Nykyään metsä on säilynyt suojelutoimien ansiosta. Pisimmät puut ovat yli 50 metriä pitkiä, ja parhaimmillaan puuta on yli 1000 kuutiometriä hehtaarilla.

 

 

 

 

Raivola-Seura ry.

Seuraan liittymisen tiedot löytyy Tule mukaan osiosta

Yhteystiedot

Puheenjohtaja Terhi Laukkanen, 040 7052 035, laukkanenterhi(at)gmail.com

Raivola-Seuran tili

Nordea FI49 1439 3000 1176 66